Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Klassikot

Seuraava sivu  

[16:24 9.7.2008] J.T.
Miten paljon aukealaiset lukevat klassikkoja? Ja miksi klassikkoja ylipäänsä pitäisi lukea?

Usein puhutaan siitä, että klassikoissa käsiteltävät kysymykset ovat ikuisia. Ainakin ne kestävät vuosikymmenten ja vuosisatojen painon harvinaisen hyvin, ei vain sisällön vaan myös muodon osalta. Tästä syystä niihin olisi aina hyvä palata uudelleen.

Omasta mielestäni niistä voisi löytää paljonkin sellaisia tulkintoja ja syvyyksiä, joita harva kulttuuritoimittaja tai äidinkielenopettaja tulee koskaan ajatelleeksi. Klassikoiden vaikutus on ehkä jossain pintaa syvemmällä, yhtä syvällä kuin se mikä on suoraan vaikuttanut klassikoihin: ne paljon puhutut suuret kysymykset, joiden vaikutusta ihmiseen ei ole aina niin helppoa käsittää. Pelkästään voi ajatella vaikka Tuntematonta sotilasta tai Seitsemää veljestä - nehän ovat muutenkin melkein myyttisessä maineessa.

Vai miten klassikoihin pitäisi suhtautua?


[01:03 11.7.2008] P.P.
Vähän sama kuin kysyisi, että miksi mansikkajäätelö on hyvää ja miten siihen pitäisi suhtautua.


[12:54 11.7.2008] J.T.
Mutta on varmasti olemassa toisenlaisiakin näkökohtia. Voi ajatella, että koska maailma on viime aikoina muuttunut hirveästi, (iki)vanhat klassikot eivät kerro enää meidän ajastamme (koska olemme uusi ja uljas ihmislaji) eivätkä siksi ole hyödyllisiä. Kouluopetuskin on vaivihkaa muuttunut täysin. Esim. klassisen sivistyksen ja klassikoiden arvostus on aika pohjalukemissa - nyt oppikirjoissa ovat toiset klassikot, pitkälti 1800-1900-lukujen teokset.

Eikä mansikkajäätelöä syödä samalla antaumuksella millä klassikkoja luetaan tai on joskus luettu. Se, miten joku yhteiskunta määrittää klassikon, kertoo paljon kyseisestä yhteiskunnasta.


[15:42 11.7.2008] P.P.
Kuka sanoo, että olemme uusi ja uljas ihmislaji? Ei se siltä vaikuta. Sama meno jatkuu edelleen.


[17:32 11.7.2008] J.T.
Ainakin me yritämme koko ajan elää täysin toisenlaista elämää kuin aikaisemmin. Olemme hylänneet kristinuskon ja siirtyneet pidäkkeettömään kapitalismiin. Kapitalismissa ihmisten hyveet ovat kulutukseen ja nautintoon liittyviä, ja se on aika tavalla vastakkainen ihanne monille todella ikivanhoille klassikoille, joita juuri sen takia ei haluta opettaa koulussa. Joku beat-kirjallisuus on paljon lähempänä meidän aikaamme. Minusta on ihan selvää, että esim. keskiajan eurooppalaisen ihmisen ja tämän päivän eurooppalaisen/länsimaisen ihmisen kanssa on valtava ero. Ei ihminen ole aina kaikkialla täsmälleen samanlainen...

90-luvun alun jälkeen ei ole ollut edes mitään vaihtoehtoa, kun Neuvostoliitto romahti.


[22:18 11.7.2008] P.P.
Anteeksi nyt vaan, mutta sinulla on mekaaninen oppikirjoista tavattu käsitys tästä asiasta. Ei nämä katsos ole niin mustavalkoisia juttuja. Kapitalismi ei oikeastaan tarkoita mitään erityistä. Ihmiset ovat omistaneet ja vaihtaneet henkilökohtaista omaisuutta niin kauan kuin ihmislaji on ollut olemassa. Ei siis mitään uutta auringon alla. Paitsi kommunismi, joka epäonnistui täysin joka paikassa missä sitä kokeiltiin.

Hyveet ja paheet ovat nekin pysyneet samoina, koska ihminen ei ole lajina muuttunut. Ja klassikot ovat edelleenkin vain hyvin kirjoitettuja teoksia, joille "ihmiset" ovat antaneet klassikon statuksen.



[23:52 11.7.2008] T.P.
Kyllä teillä on molemmilla pointtinne, mutta taitaa tuo Paulin väite pitää paremmin paikkansa. Ei ihminen paljoa ole muuttunut.

Toisaalta, en kuitenkaan pidä klassikoita aina edes parhaina teoksina näitä ikuisia aiheita käsiteltäessä. Tämä siksi, että yhteiskunta on, kuten Joni sanoi, muuttunut, vaikka samat perusasiat taustalla ovatkin ja näin ollen monia aiheita on helpompi lähestyä uudempien teosten kautta.

Ehkä vielä tärkeämpi klassikoiden "arvoa vähentävä" syy on se, että monet klassikot eivät välttämättä edes ole kirjallisina teoksina kaikista parhaita, vaan ennemminkin aikansa uudistajia tai historiallisia tapahtumia kuvaavia. En nyt väitä Seitsemää veljestä huonoksi kirjaksi, mutta suuri syy sen "klassikoitumiseen" oli nimenomaan uusi tyyli.


[13:11 12.7.2008] J.T.
Mutta kun yhteiskunnat ovat muuttuneet, miten ihminen on voinut pysyä samana? Jos ihminen on pysynyt samana, eihän yhteiskunnan olisi tarvinnut muuttua miksikään? Esim. venäläinen ihminen on erilainen kuin eurooppalainen, ja siksi neuvostojärjestelmä sopi venäläiselle, mutta ei eurooppalaiselle. Kapitalismi on puolestaan siitä poikkeuksellinen järjestelmä, että siinä talous on asetettu tärkeimmäksi asiaksi, ei vain pelkäksi inhimilliseksi välttämättömyydeksi. Eurooppalainen ihminen on vuosisatojen aikana muuttunut, ja niin on muuttunut hänen yhteiskuntansakin. Eikö näillä ole selkeä yhteys toisiinsa? Ja jos Suomesta puhutaan, niin tuntuu että jo pelkästään 70-luvun ja meneillään olevan 00-luvun välillä on suunnaton kuilu. Voi olla, että ihmisten tavat ja käyttäytyminen ovat muuttuneet paljon. Olkoon kuinka mustavalkoista tahansa, mutta tämä on kuitenkin oma mielipiteeni tällä hetkellä.

"monia aiheita on helpompi lähestyä uudempien teosten kautta"

Voisitko sanoa tästä joitakin esimerkkejä?

Klassikothan taitavat olla enemmän tai vähemmän universaaleja - toisin sanoen joidenkin suurten klassikoiden ajatukset koskettavat jokaista maapallolla, kun jotkut taas jäävät harvojen herkuksi (Seitsemän veljestä suomalaisille?).


[13:34 12.7.2008] L.A.
Ei klassikkokirjallisuudessa ole niinkään kyse siitä, millaiseksi ihminen on muuttunut. Suuri osa klassikoista on kanonisoimalla klassikoiksi tehtyjä. Esimerkiksi kotimaisessa klassikkokirjallisuudessa jyräävät oikeistoon kallistuvat keskiluokkaiset miehet, jotka teoksissaan välittävät "suomalaiskansallisia" ja snellmanilaisia ihanteita. Maailmankirjallisuudessa puolestaan klassikot ovat lähinnä valkoisten länsimaisten miesten kirjoittamia. Poikkeuksia toki on, sillä jotkut teokset ovat omassa ajassaan ja lajissaan niin merkittäviä, että nekin otetaan mukaan kirjallisuushistorioihin.

Mutta siis, klassikot ovat niitä kirjoja, jotka ovat mukana kirjallisuushistorioissa opuksesta ja painoksesta toiseen. Kirjallisuushistorioiden ulkopuolelle tai marginaaleihin jää paljon hyvää kirjallisuutta, jolla olisi kirjallisien ansioiden puolesta sija klassikkona, mutta joka on muuten katsottu vähempiarvoiseksi (esim. kirjoittajana on nainen - mainitkaapa joku suomalainen naiskirjailija, jonka tuotoksista löytyy klassikko ja joka ei ole Minna Canth..heitä on kyllä muutama, runoilijoissa ainakin, mutta jos naisen kirjoittama klassikkoromaani pitäisi mainita niin johan menee vaikeammaksi).

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että klassikon aseman saaneet kirjat ovat saaneet asemansa ainoastaan siksi että ne sopivat yleiseen (valkoisten keskiluokkaisten miesten) konsensukseen siitä, mikä on hyvää kirjallisuutta.

Jos klassikoiden käyttö opetuksessa on vähentynyt - en tiedä onko - niin se voisi johtua myös siitä, että tällainen yksipuolinen näkemys "hyvästä kirjallisuudesta" halutaan murtaa.


[23:11 12.7.2008] A.N.
"mainitkaapa joku suomalainen naiskirjailija, jonka tuotoksista löytyy klassikko ja joka ei ole Minna Canth"

Pirkko Saisio. Hän tosin on muinaisesta kulttuuritaistolaisuudestaan huolimatta lähinnä keskiluokkainen elitisti, joka on helpottanut nousua kaanoniin. Myöskin seksuaalivähemmistön edustaminen on helpottanut merkittävästi Saision kirjallista uraa, koska nykyajan Suomessa homo- ja lesbokirjailijoiden on astetta helpompi päästä pinnalle kuin heteroiden. Trendi on jo vuodet ollut sellainen. Tästä on lukuisia esimerkkejä viime vuosien Finlandia-voittajista (Holappa, Helena Sinervo jne.). Toinen vastaava "etuoikeutettu" ryhmä on suomenruotsalaiset. Vaikka Finlandian voittaneessa teoksessa kyseessä ei välttämättä olisikaan vielä laajemmassa mittakaavassa klassikko, niin aikalaisklassikko kumminkin.

Mutta yksi asia on ja pysyy, yhteiskunnallisesta muutoksesta huolimatta. Aitojen työläiskirjailijoiden poliittisesta katsomuksesta riippumatta on ollut paljon vaikeampaa saavuttaa asemansa niin sanotussa virallisessa kaanonissa, mutta kyllähän sen ovat tehneet mm. Salama, Mukka, Linna ja Viita ja nimenomaan täysin omilla ansioillaan, jonka myös kansa on tajunnut, koska kansa ei suinkaan ole niin "tyhmää" kuin elitisti omassa suppeassa maailmankatsomuksessaan kuvittelee. En minä nyt mitään Vennamo-Aittoniemi-Halme-Soini-linjaa tässä ole kumminkaan ajamassa, yhdenlaista äärimmäisyyttä sekin.

Lisäksi, kun kaanoneista ja klassikoista puhutaan, niin kannattaa muistaa, että vasemmistolla on Suomessa ollut aivan oma kaanoninsa, johon ovat kuuluneet mm. Elvi Sinervo, Turtiainen, Mikkola ja Oksanen, muutamia mainitakseni, vaikka eivät ehkä siinä määrin ole "valkoisen Suomen" tunnustusta saaneetkaan.

Mitä varsinaiseen kysymykseen tulee, se pitänee laajentaa koskemaan myös maailmanhistorian kirjallisuusklassikoita. Niitä on tullut enemmän tai vähemmän selaillen luettua joku 50, muutama ehkä syventyenkin, mikä ei tietysti asianharrastajan näkökulmasta ole kovinkaan paljon, mutta sen verran kuitenkin, että jonkinlainen käsitys asiasta on päässyt muodostumaan ja sen perusteella voin sanoa, että ei klassikkojen lukemisesta ainakaan mitään haittaa ole, sen enempää kirjoittamisen kuin kirjallisuuden ymmärtämisenkään suhteen. Se lienee ikuisuuskysymys ja osin jopa "makuasia", miten mittava tuo hyöty on. Mitä mainittuun beat-kirjallisuuteen tulee, kyllähän sekin osaltaan alkaa täyttää jo klassikkokriteerejä. Maailma muuttuu. 50 vuoden päästä aukeassa sanotaan, että vuosituhannen alun kirjallisuutta hallitsivat naiset, mutta ei sekään mikään pysyvä ilmiö tule olemaan.

Toisaalta kannattaa muistaa, että on melko perustelematonta puhua naisten "alisteisesta" asemasta kirjallisuudessa viime vuosisadalla(kaan), kun esim. yliopistojen kirjallisuuskurssien klassikoihin kuuluu tälläkin hetkellä mm. Manner, Vala, Södergrann, Onerva ja ulkomaisia ihan yhtä lailla. Monien huulilla ovat usein myös nimet Rekola, Kilpi jne. Varmasti yhtä paljon kuin miehiä. Naiset nyt vain ovat enempi keskittyneet runouteen, ehkä se on "luonnollinen" sukupuolien välinen ero. Totta kai naisen asema maailmassa muuten on ollut melko aliarvostettu ja on sitä joissakin kulttuureissa vielä tänäkin päivänä, mutta kirjallisuuteen tämä ei päde, eikä kaikkiin muihinkaan taiteisiin. Muistettakoon, että myös ns. pukinkonttikirjallisuudella on omat Laila Hietamiehensä ja Kaari Utrionsa, siinä Tabermannien, Vuoristen ja Päätalojen rinnalla.

Kommunismista sen verran, kun siitäkin nyt puhuttiin, että muinaisesta alkuperäisestä vaihdantataloudesta ihmisten välillä on käytetty monissa yhteyksissä myös nimitystä alkukommunismi eli todennäköisesti ihmisen luontaisessa tavassa järjestää taloutensa on yhtä paljon kapitalistinen ja kommunistinen. Mutta Neuvostoliiton purkauduttua kapitalismi on kyllä saanut totaalisen vallan kaikissa sen entisissä rajanaapureissa (mm. Suomi) ja päässyt kohoamaan uomistaan ns. turbokapitalismiksi. En todellakaan ole talousasiantuntija, tiedot ovat lukion nelosen luokkaa, mutta sen verran minäkin ymmärrän, että käytännössä nykyajan Suomessa puhutaan itse asiassa melkeinpä eri "talousjärjestelmästä" kuin vielä 80-luvulla, jolloin asiat perustuivat monelta osin idänkauppaan ja ahneus pysyi jota kuinkin uomissaan. En pidä itseäni erityisenä sosialismin puolestapuhujana, aukeasta löytyy varmasti paljon heitäkin, mutta totuus on, että nykyinen systeemi tuhoaa itse itsensä ja samalla kaiken muunkin.. Ehkä.. Toivottavasti ei.


[11:31 14.7.2008] J.T.
Asiasta toiseen, mielestäni Pirkko Saision Finlandian voittanut teos oli aika huono. Kyllähän kaanonien kokoajat ovat historian saatossa olleet aika miesvaltaista porukkaa, mutta totta varmaan on myös mitä Antti kirjoittaa. Toisaalta minä olenkin mies ja valkoihoinen, vaikken olekaan keskiluokkainen.

Ja sikäli elitistiä tarvitaan klassikoiden määrittelyssä, että kansa ei itse tajua kaikkia yhteyksiä miksi kirja on niin merkittävä. Itse asiassa elitistiähän ei käytetä enää minään muuna kuin haukkumasanana, mikä ei ole välttämättä hyvä merkki. Esim. Hesarin kulttuurisivut esittäytyvät anti-elitisteinä laittaessaan etusivulleen roolipelejä ja amerikkalaisia elokuvia. Sillä perusteella, että kansa mahdollisesti ei ymmärrä, ei kuitenkaan saa jättää julkaisematta mitään mikä on aidosti arvokasta, vaikka se olisikin vaikeasti ymmärrettävää. Tämä nyt tietenkin kuulostaa elitistin puheelta, mutta itsehän olen kyllä jonkinlainen sellainen. Mutta sanoisin että kansa kuitenkin on suurelta osin osallistunut klassikoiden tekemiseen antamalla tukensa klassikoiden hyväksymiselle ja kansan suosiohan nostaa selvästi esiin joitakin nimiä.

Ei klassikoita kannata liikaa palvoa, eikä klassikoiden listaa niin vakavasti ottaa, varsinkin sellaista mikä on äidinkielenoppikirjoissa ja mikä kuitenkin muuttuu ajan myötä. Jotkut klassikot ovat ihan tylsiä, eikä klassikoita kai edes pidä käsittää siksi joukoksi jonka teokset ovat kaikista parhaita kirjoja vaan juuri kaikista merkityksellisimpiä.


[15:17 20.7.2008] O.H.
Kylläpä te nyt teette tästä monimutkaista. Palatakseni alkuperäisiin kysymyksiin:

En lue klassikoita. Luen kirjoja, joskaan en kovin paljon. Kirjoja tulisi lukea, jos pitää kirjojen lukemisesta. Jos ei pidä niin sitten ei kannata.

Kirjassa oleva teksti on ainoa peruste kirjan arvioimiselle. Klassikko on kirja, josta monet ihmiset syystä tai toisesta kuulemma pitävät hyvin paljon, ja klassikkoihin voi jokainen suhtautua ihan miten haluaa - ne voi lukea tai jättää lukematta ja niistä voi pitää tai olla pitämättä. Se siitä.


[16:13 20.7.2008] S.V.
Miten paljon aukealaiset lukevat klassikkoja? Ja miksi klassikkoja ylipäänsä pitäisi lukea?

Hm, esimerkiksi Dostojevskin psykologinen havainnointi ja ilmaisu on vertaansa vailla. Tai vaikkapa Tolstoin täydellisyyttä hipovat lauseet...Shakespearen käsittämättömän syvä ihmistuntemus... Klassikot ovat yksinkertaisesti loistavaa kirjallisuutta, eivät ne turhaan mainettaan ylläpidä vuosikymmenistä toisiin ilman hyvää syytä. Niin no, tietysti voidaan puhua kanonisoiduistakin teoksista joittenkin kohdalla. Kirjailijoita, siis opetuslapsia syntyy joka vuosi, mutta jeesuksia (jeesuttaria myös) aika vähän per vuosisata, siinähän se syy.

Mää luen kun tykkään se on riittävä peruste, ja kauhean usein ei jaksa tiiliskiviin tarttua, kun usein niin pirusti pitää pureskella tekstiäkin. Postmoderni sillisalaattiaika syö himoani syventymisiin. Silti. Toisinaan ja joskus.

Enkä mää paljonkaan klassuja oo luennu, *[ehkä enemmän klassikoita lukeneiden arvioita ja kyseisten teosten syvällisiä tutkielmia.]

*Hakasulkeissa oleva teksti lisätty jälkeen päin


[21:12 20.7.2008] V.H.
Mä luen tällä hetkellä uutta klassikkoa eli Harry Potteria. Lupasin tyttärelle, että sitten kun on aikaa niin luen yhden Potterin ja tytärhän siitä heti loman alkuun muistuttia mua. Nyt on Azkabanin vanki puolessa välissä menossa ja täytyy sanoa, että olenpa huonompiakin kirjoja lukenut. :)


[15:04 21.7.2008] A.N.
"Jos ei pidä niin sitten ei kannata."

Kyllä kirjoja minusta kannattaa lukea, vaikka niistä ei pitäisi. Osittain se on kirjallisuuden ideakin, mielestäni. Tietenkään tuota ei överiksi kannata vetää, elämässä on muutakin kuin pyrkimys muuttaa vastenmielisiä asioita mielekkäiksi.

Klassikoiden merkitys läpimurtoa aikovalle kirjoittajalle on todennäköisesti suurempi kuin ei-kirjoittavalle lukijalle, niistä voi oppia yhtä sun toista, nimenomaan tästä merkityksellisyydestä. Jo aukean Liisa Niilola aikoinaan kehoitti minua lukemaan klassikoita, alkaessaan suunnitella läpimurtoani :D

Teinkin niin ja viisastuin, eri asia sitten, montako prosenttia tai oliko viisastuminen edes ulkoisin silmin havaittavaa, mutta eivät ne alaspäinkään vieneet. Jos on alaspäin mennyt, niin ihan muita syitä siihen on kuin klassikot :D


[17:55 21.7.2008] O.H.
No. Tarkoitin ainoastaan sitä, että "lukeminen lukemisen takia" on minusta tyhmää, epäloogista ja yliarvostettua. Siis jos ei erityisesti pidä lukemisesta.


[20:31 29.7.2008] H.E.
Vähentääkö se kirjan tai lukemisen arvoa jotenkin, jos niistä tehdään vain välineitä? Liittyen siis tuohon Ollin "lukeminen lukemisen takia on yliarvostettua" -kommenttiin. Enkä väitä etteikö se voisi olla, varsinkin jos asiaa ajatellaan hedonistiselta kannalta. Mutta toisaalta lukemista ja kirjoja voi käyttää laajemman teitämyksen, yleissivistyksen tai kielellisen tajun saavuttamiseen, vaikka siitä ei sinällään pitäisikään. Enhän minäkään aina nauti opiskelusta, mutta silti tarvon kouluun kiltisti kahdeksaksi ja luen kokeisiin ja niin päin pois. Teen sen, koska lukiokoulutus on väline päästä jonnekin, minne oikeasti haluan (tai ainakin luulen haluavani).

Kaipa klassikoilla on ainakin tietyn ansion perusteella hyvänä kirjallisudella tavallista suurempi - tai ainakin kestävämpi - välinearvo. Vaikka huonon kirjallisuuden lukeminen voi kyllä olla välillä todella opettavaista ja klassikkoluettoloissa harvemmin näkee tosi huonoja. Ehkä klassikoissa muutenkin on jotain tavallista kestävämpää tai yleispätevämpää, tai ainakin niissä halutaan nähdä jotain sellaista.

Loppujen lopuksi klassikotkin ovat vain kirjallisuutta, vaikka niiden rooli onbkin merkittävä. Jo kirjan saaminen julkaisuun riippuu monesta muustakin tekijästä kuin teoksen hyvyydestä tai huonoudesta tai taiteellisista ansioista. Klassikoitumisessa on varmasti samoja piirteitä ja esim. tuossa aiemmin mainitussa "yleisesti hyväksyttyjen kaanon" -teoriassa on perää.


[07:06 30.7.2008] S.V.
Kirjallisuutta voisi ajatella verkkona, joka on kutoutunut kirjoitustaidon alkulähteiltä, ja klassikot ovat eräänlaisia verkkopisteitä tai hermokeskuksia, jotka ovat synnyttäneet uusia säikeitä. Oikeastaan, ehkä ei ole olemassakaan todella merkittävää yksittäistä kirjaa (raamattua lukuunottamatta, koska siellä on lähes kaikkien tarinoiden aihiot), tärkeämpää ja merkittävämpää on tuo verkko, tarinoitten, tietojen eri tyyleillä ja tavoilla ylläpidetty ihmiskunnan kollektiivinen muisti.

*pohdiskelee koettaen muistella mitä Leena Krohn on aiheesta esseissään kirjoittanut*


[18:41 30.7.2008] H.E.
Aika hienosti sanottu.


[20:40 30.7.2008] M.A.
Sami, tuo oli ehkä paras lyhyt määritelmä klassikoista, jonka olen koskaan kuullut. Merkitsin tuon itselleni muistiin, jos (tai oikeastaan kun) joskus vielä tarvitsen sitä. Kiitos. :)


[03:04 31.7.2008] O.H.
@ Hanna:
Vastaus kysymykseesi riippuu siitä, minkä asian välineitä kirjoista tai lukemisesta tehdään. Hedonismilla on hyvin vähän tekemistä asian kanssa.

Jos niistä tehdään pätemisen väline, niin kyllä vähentää, minusta se suorastaan negatoi kaiken arvon, mitä lukemisella voidaan saavuttaa. Jos lukemisesta taasen tehdään vaikkapa ymmärtämisen väline (mistä itse mainitsit jo hyviä esimerkkejä), lopputulos on päinvastainen. (Ja nämä samat lauseet voitaisiin laajentaa koskemaan esimerkiksi myös mainitsemaasi lukiota.) Tosin joku tykkää pätemisestäkin, joten mikäs minä olen sanomaan että siinä olisi jotain absoluuttisen väärää.

Minä nyt vain olen päättänyt että en lue yhtäkään kirjaa vain siksi, että se on kuulemma "klassikko" enkä katso yhtäkään elokuvaa vain siksi, että se on kuulemma "klassikko" jne jne. En minä näitä "kuulemma klassikoita" mitenkään erityisesti boikotoi, vaan ne vain ovat minulle lukemattomia kirjoja ja katsomattomia elokuvia jne jne, eivät "klassikoita", niin kauan kunnes luen tai katson ne.

Ja sen jälkeen kun luen sen kirjan tai katson sen leffan, ja mahdollisesti totean sen hyväksi, sanon että "toi on muuten hyvä kirja/leffa, kannattaa lukea/katsoa" enkä että "toi on sitte klassikko, kannattaa lukea/katsoa". Siinä on vissi ero. :)

Samin mainitsema määritelmä on minustakin ihan hyvä, vaikka en olekaan siitä täysin samaa mieltä.


[15:16 3.8.2008] H.S.
Klassikoilla on epäilemättä usein monenlaisia ansioita, mutta aika pitkälle uskon joidenkin ylläolevien kirjoittajien tavoin niiden aseman olevan (kansallisen tai kansainvälisen) tietoisen kanonisoinnin tulosta; kun tiettyjä teoksia tai toimijoita siis nostetaan vuodesta, antologiasta, kurssista ja maasta toiseen esiin "klassikkoina", käsitys klassikkoasemasta pönkittää entisestään kyseisten tekstien arvostusta ja tunnettuutta.

Lisäksi yleensähän Suomessakin luetut klassikot tulevat joiltain harvoilta kulttuuri- tai kielialueilta, ja vieläpä alueilta, jotka jostain syystä menestyvät tai näkyvät maailmalla muillakin aloilla, oli kyse sitten kuvataiteesta, akateemisesta tieteenalasta tai kaupankäynnistä... Poikkeuksiakin toki löytyy, mutta yleensä siis uskon (kuten moni muukin), että näkyvyys tai vaikutusvalta muillakin aloilla tukee myös luovien alojen menestystä ja "arvostettujen kulttuuripiirien" arvostamien teosten tai tekijöiden klassikoiksi päätymistä. (Etenkin, jos kulttuurivientiin ja oman kulttuuripiirin [tiettyjen] tuotosten levittämiseen erityisesti panostetaan, kuten monet kansainvälisesti merkittävät toimijat tekevät.)

Otolliseen genreen, kirjailijaryhmään jne kuulumisella joko omana aikanaan tai myöhemmin löydettynä sekä ylipäänsä vaikutusvaltaisten tahojen huomioon pääsemisellä on myös suuri vaikutus, tietysti muillakin aloilla kuin kirjallisuudessa.

(Sinänsä vaikuttavuus laajoihin kansanjoukkoihin tai joihinkin toimijoihin joinain aikakausina on historiallisestikin ajateltuna merkittävää ja kenties lisää oikeutetusti jonkun teoksen painoarvoa.)

Mielestäni mm. naiskirjailijoiden alisteisesta asemasta on perusteltua puhua vielä nykyäänkin, ainakin siinä mielessä, että vaikka naispuolisetkin toimijat periaatteessa nykyään (joissain maissa tai kulttuuripiireissä) helpommin esiin pääsisivätkin, yhä edelleen monilla aloilla opetetaan historiaa, jossa esim. tietyn aikakauden unohdettuja naispuolisia tai johonkin vähemmistöön kuuluvia toimijoita ei ole tietoisesti ja jälkeenpäin nostettu aikansa miespuolisten, enemmistöön tai hallitseviin piireihin kuuluneiden toimijoiden rinnalle (muualla kuin mahdollisesti erillisillä sukupuolitutkimuksen kursseilla, yksittäisten mainintojen kautta tms), aiemmat "klassikko"- tai muut käsitykset samalla kyseenalaistaen.

Vuodesta ja alasta toiseen saatetaan siis opettaa tiettyjä, samoja, kenties kapeasta kulttuuritaustasta tulevien ja etupäässä miespuolisten historiallisten toimijoiden saavutuksia ja teoksia, mikä ylläpitää ja uusintaa tiettyjä tendenssejä ja rakenteita. Jonkun verran edistystä ja "uudelleenkirjoittamista" kaanoneihinkin tapahtuu (tai lähinnä tehdään, mahdollisesti mittavien ponnistusten seurauksena ;) ), mutta paljon on vielä myös matkaa.

Klassikoilla voi siis toki olla monia hyviä ja "ajattomia" ominaisuuksia ja ne voivat olla todellista "laatukirjallisuutta", mutta paljon niiden ansioista, tunnettuudesta tai vaikutusvallasta perustunee myös siihen, että monet muutkin ovat niitä tietoisen opettamisen ja valistuksen seurauksena päätyneet arvostamaan.

Lienee suurelta osin itsestäänselvää, mutta lisätään tämä keskustelun jatkoksi kuitenkin.:)


[23:08 3.8.2008] P.P.
Vain todella innokas feministi voi tuoda tasa-arvokeskustelun tähänkin aiheeseen. Johtui sitten mistä tahansa, mutta suurin osa klassikoista on miesten tekemiä. Sitä ei saa muutettua väkisin väännetyllä feminismillä.


[16:29 4.8.2008] H.S.
Kas, että joku tuohon reagoi...

"Johtui sitten mistä tahansa, mutta suurin osa klassikoista on miesten tekemiä. Sitä ei saa muutettua väkisin väännetyllä feminismillä."

Tiettyjen, jo klassikoiksi valikoitujen kirjojen kirjoittajien sukupuolta (tai kansallisuutta ja sosiaalista asemaa) ei ehkä voi muuttaa, mutta sen sijaan voi hyvinkin huomioida, että tietyntyyppisiä kirjailijoita ja heidän tuotantoaan on tietoisesti aikojen kuluessa nostettu esiin, siinä missä toisia ei; seikka on tärkeää havaita, sekä tiedostaa, että myös muiden kuin rajattujen, joskus joistain syistä esiinnostettujen ja "klassikon" asemaan korotettujen teosten rinnalle olisi aktiivisesti syytä etsiä ja nostaa myös muunlaisista taustoista tulevien, muiden kulttuuriryhmien edustajien tai muuten jostain syystä "marginalisoidumpiin" kategorioihin joutuneiden tai aikanaan ohitettujen kirjoittajien tuotoksia.

Eli yksinkertaistaen: se, että jotkut teokset näyttäytyvät jollain tietyllä hetkellä ja tiettyjen lähteiden mukaan klassikkoina ei välttämättä tarkoita, etteikö samalla aikakaudella olisi kirjoitettu aivan yhtä merkittäviä tai ansiokkaita teoksia, vaikka ne jostain syystä ovat jonkun tietyn aikakauden "klassikkolistalta" pois jääneetkin.

Etenkin, mikäli listoille pääsyn/listoilta poisjäämisen yhtenä syynä on esim. tiettyyn (enemmän tai vähemmän arvostettuun tai näkyvyyttä saavaan) sukupuoleen, sosiaaliseen asemaan, kieli- tai kansallisuusryhmään tms kuuluminen, listoja on syytä aika ajoin päivittää ja kyseenalaistaa.


[17:28 4.8.2008] O.H.
@Sirén

Onneksi lausehirviöt kehittävät sisälukutaitoa. :D

"Listoille pääsyn edellytyksenä" on kai se, onko teos tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi arvostettu tarpeeksi monen mielestä. Ei siitä tarvitse tehdä sen monimutkaisempaa. Minusta riittää, että tiedostaa "hyvän", "arvostetun" ja "monen" olevan suhteellisia käsitteitä.

Eikö koko 'klassikko'-arvonimen olemassaolosta pitäisi sitten sinunkin logiikallasi olla vain haittaa, koska näiden mainitsemiesi "marginalisoidumpiin" kategorioihin joutuneiden tai aikanaan ohitettujen kirjoittajien tuotokset jäävät sitten kouluissa lukematta, koska niistä ei kukaan mitään tiedä?


[20:43 4.8.2008] H.S.
@Hongisto:

Yhtenä ongelmana on, että joissain maissa - esim. ranskan- ja englanninkielisissä maissa - oman maan, "länsimaisten sivistysvaltioiden", suurvaltojen tai siirtomaavaltojen kirjallisuutta opetetaan huomattavasti suuremmalla paatoksella kuin täällä, minkä seurauksena nuoret (joista saattaa vuorostaan kasvaa opettajia tai muita vaikuttajia) saattavat todenteolla jatkaa kulttuurinsa ja hengentuotostensa parempina tai laadukkaampina pitämistä, vaikka he erilaisten käsitteiden suhteellisuuden periaatteessa ymmärtäisivätkin. Ja vaikka Suomi on pieni maa, samantyyppiset klassikot ovat usein arvostettuja täälläkin.

En siis ole kanssasi varsinaisesti eri mieltä, mutta pelkkä "arvonimien unohtaminen" ei riitä, vaan mielestäni jo nuorille esim. maailmankirjallisuutta opetettaessa tulisi karusti nostaa jo kurssien alussa esiin se, miten hyvin eri maanosat, erilaiset etniset vähemmistöt, sukupuolet jne ovat kursseilla edustettuna ja millä tavoin tehdyt valinnat ovat ongelmallisia. Jossain oppilaitoksissa noin luultavasti jo ansioituneesti tehdäänkin.

Tavoitteena olisi siis, että useimmille jäisi ainakin korostetusti mieleen, mistä/kuinka paljosta he jäävät paitsi, ja toisaalta, ettei minkään rajatun kulttuuriryhmän (saati sen vielä rajatumpien ryhmien tai tietyn sukupuolen edustajien) tuotosten historiallinen tai nykypäivän "paremmuus" tai klassikkous jäisi mieleen jotenkin luonnollisena tai ylhäältä annettuna seikkana.

Tuollaiseen liittyen on kyllä olemassa erilaisia selvityksiä ja projekteja, mutta miten ongelmat sekä tiettyjen teosten saatavuuteen, näkyvyyteen jne liittyvät epäsuhdat ja kenties niitä liippaavat vaihtoehdot saisi näkymään myös arkielämässä ja "keskivertoihmisten" kulttuurin kulutuksen tasolla onkin jo eri asia.


[21:49 4.8.2008] P.P.
Klassikot seuloutuvat kyllä lukijoiden toimesta, ei niitä voi nostaa mitenkään korostetusti esille. Puhumattakaan siitä, että pitäisi yrittää jotenkin tasa-arvoistaa kirjoittamista. Huh mitä roskaa, feministeille tyypillinen ajattelutapa.


[22:57 4.8.2008] J.T.
Hanna S, tuo vähemmistöryhmistä puhuminen vähän kalskahtaa omaan korvaani. Klassikot kun ovat yhteistä omaisuutta, ja kun puhutaan suomalaisista klassikoista, puhutaan yhteisestä tietoisuudesta ja siitä mihin kansa voi samaistua. Sama koskee länsimaista kulttuuripiiriä ja sen klassikkokaanonia. Voidaan suoraan todeta, että sen klassikot ovat se mitä se kulttuuri arvostaa - miksi siihen pitäisi väkisin tunkea kirjallisuutta jota länsimaiset ihmiset eivät ymmärrä? Ihan vain kohteliaisuudesta? On täysin selvää, että kaanon on se mitä arvostetaan, se ei ole lopullinen totuus. Eikä se ole edes parasta kirjallisuutta, mielestäni sen ei edes tarvitse olla. Klassikot ovat ehkä vain jotain mikä on meidän omaamme, meidän yhteistä omaisuuttamme. Sitä on Don Quijote ja sitä on raamattu ja sitä on Platon ja sitä on Seitsemän veljestä. On myös ihan päivänselvää, että jos joku pitää jotain kirjaa (kuten näitä) loistavana, niin hän myös suosittelee sitä muille näiden listojen kautta. Ja jos hän ei tajua mitään kiinalaisesta romaanista niin sitten jättää suosittelematta. Kulttuurien keskinäinen ymmärtäminen on usein aika vaikeaa. Minä pidän esim. kiinalaista kulttuuria kaiken vähänkin tietoni pohjalta suuressa arvossa, mutta miksi kiinalaisen kirjan pitäisi olla länsimainen klassikko?

Ja vähemmistöryhmien (saamelaiset, homot, jne.) kirjoittajien täytyy ensiksi ylittää oma kulttuurirajansa, jotta heidän teoksensa voisi herättää valtaväestössä suurta vastakaikua. Ei vielä auta, jos saamelaiset kirjoittavat saamelaiskysymyksestä tai homot homoudestaan. Se ei ole mitään suurta kirjallisuutta. Sillä teoksen hyvyyden määrittää viime kädessä kansa ja siinä ovat apuna jotkut merkittävät henkilöt, kuten vaikka viisaat proffat. Mutta jos vähemmistöromaanien laatukriteerit täyttyvät, niin mikäpä siinä.

Voisit tässä myös antaa esimerkkejä kirjoista, jotka nykyisiä paremmin olisivat ansainneet klassikon aseman. Mistä olen jäänyt paitsi?


[14:40 5.8.2008] H.S.
:-)

"Klassikot seuloutuvat kyllä lukijoiden toimesta, ei niitä voi nostaa mitenkään korostetusti esille. Puhumattakaan siitä, että pitäisi yrittää jotenkin tasa-arvoistaa kirjoittamista."

Käsittelen tuota kahdessa osassa.

1) "Klassikot seuloutuvat kyllä lukijoiden toimesta, ei niitä voi nostaa mitenkään korostetusti esille."
Eli "seuloutuvat" - kun heille on esim. nuorena koulussa suoraan kerrottu, mikä kirja on klassikko, tai kun he menevät kirjakauppaan, jossa vain tietyt kirjat ovat a) saatavilla, b) ymmärrettävällä kielellä kirjoitettuja tai käännetyiksi valikoituneita, ja c) joista osaa promotaan MITTAVILLA MAINOSKAMPANJOILLA? Viimeisinkään ei ole uusi ilmiö vaan sitä on tapahtunut myös vanhempien klassikoiden kohdalla. (Ei kaikkien, mutta tuo on hyvä tiedostaa kirjojen kansansuosiosta puhuttaessa.)

2) "Puhumattakaan siitä, että pitäisi yrittää jotenkin tasa-arvoistaa kirjoittamista."
Tietysti täytyy - vain, koska joku ryhmä tai preferoitu kulttuurityyppi näyttäytyy "enemmistökulttuurina", se ei tarkoita, että muiden tulisi vain samastua siihen. Sen lisäksi, että erilaiset tekijät voivat nousta tasa-arvoistamisen seurauksena esiin, muutkin voivat PAREMMIN YMMÄRTÄÄ ERILAISIA IHMISIÄ ja kulttuureita sekä heidän kirjoitus- ja ajattelutapaansa.

"Klassikot kun ovat yhteistä omaisuutta, ja kun puhutaan suomalaisista klassikoista, puhutaan yhteisestä tietoisuudesta ja siitä mihin kansa voi samaistua. Sama koskee länsimaista kulttuuripiiriä ja sen klassikkokaanonia. Voidaan suoraan todeta, että sen klassikot ovat se mitä se kulttuuri arvostaa - miksi siihen pitäisi väkisin tunkea kirjallisuutta jota länsimaiset ihmiset eivät ymmärrä?"

Elämme kuitenkin kansainvälisessä, pluralistisessa ja monikulttuurisessa todellisuudessa, EMME suomalaiskansallisessa tai länsimaisessa kulttuuripiirissä. Samalla "yhteinen tietoisuus" on keinotekoisesti luotu konstruktio - ja ihan todella Suomessakin asuu huomattavan monenkaltaisia ja monenlaisia kulttuuripreferenssejä omaavia ihmisiä.

Ja huom, voimme hyvinkin elämämme aikana joutua/päästä vuorovaikutukseen myös täysin muista kulttuuripiireistä tulevien ihmisten kanssa (joko vapaa-ajalla tai työelämässä), jolloin muiden kulttuurien ymmärtämisestä ja arvostamisesta, niiden kulttuurihistorian tuntemisesta jne voi hyvinkin olla hyötyä. Myös taloudellisessa mielessä (eli onnistuneiden lokalisointien jne seurauksena), vaikka kirjallisuudesta kiinnostuneet kai eivät niitä pahiten euroja tuijottavia henkilöitä ehkä olekaan.:-)

"Ja vähemmistöryhmien (saamelaiset, homot, jne.) kirjoittajien täytyy ensiksi ylittää oma kulttuurirajansa, jotta heidän teoksensa voisi herättää valtaväestössä suurta vastakaikua. Ei vielä auta, jos saamelaiset kirjoittavat saamelaiskysymyksestä tai homot homoudestaan. Se ei ole mitään suurta kirjallisuutta."

Tuon kanssa olen kärjekkäästi eri mieltä - miksi se, että enemmistön edustaja kirjoittaa omasta "enemmistöydestään" tai "enemmistöhenkilön elämästä" olisi sen arvokkaampaa tai yhtään sen enemmän tutustumisen arvoista? Päinvastoin vastaan tuleminen ja tietoinen esiin nostamisessa auttaminen voi rikastaa myös "enemmistökulttuuria".

Tässä on kyse myös laajemmasta periaatteesta, eli en nyt ala mitään yksittäisiä teoksia nostamaan esille.:-)

Tärkeintä mielestäni on, että ihmiset hahmottaisivat, ettei ole mitään "yhteistä tietoisuutta", josta klassikot luonnostaan kumpuavat (vaikka joku professorikin jonkun kirjan "klassikoksi" nimeäisikin), ja että kirjallisuuden esille pääsemisessä eivät niinkään päde vain jotkut yksinkertaiset "paremmuuden lait", vaan huomattavaa merkitystä on myös kirjoittajien taustoilla, pääsyllä kustantajien tietoisuuteen, kustantajien (sekä tiettyjen maiden edustajien tai kansainvälisten toimijoiden) markkinointiponnistusten laajuudella jne.


[18:18 5.8.2008] J.T.
No minusta taas tuo yhteinen tietoisuus on selvästi olemassa. Suomikin on alkanut opetella monikulttuurisuutta, mutta henkisesti me olemme yhä yhtenäinen maa. Eivätkä länsimaatkaan pääse helposti eroon henkisestä menneisyydestään, joka tekee kulttuurin omanlaiseksensa - minusta se olisi jopa naiivia ajatella niin. Vaikka kaduilla liikkuu paljon erilaisia ihmisiä, on kuitenkin olemassa järjestelmä (koulu, joukkuetiedotusvälineet ym.), joka muovaa ihmisistä samanlaisia. Varmasti se on osittain keinotekoisesti luotu konstruktio, mutta se ei yhtään vähennä sen voimaa. Kansat ehkä ovat vähemmän yhtenäisiä kuin vaikka 50 vuotta sitten, mutta varsinkin henkisellä tasolla huomaa yhteneväisyydet ja erot yhä todella helposti jos vertaa esim. suomalaisia ja ruotsalaisia. Puhumalla näistä ne osaltaan myös vahvistuvat, mutta yhtä kaikki ne ovat olemassa.

"miksi se, että enemmistön edustaja kirjoittaa omasta "enemmistöydestään" tai "enemmistöhenkilön elämästä" olisi sen arvokkaampaa tai yhtään sen enemmän tutustumisen arvoista?"

Enemmistön kannalta se on kiinnostavinta. Homoklassikoita on helpompi kirjoittaa, mutta suosion kannalta tärkeintä on kuitenkin mitä "suuri yleisö" ajattelee. Eikä suuri heteroista koostuva yleisö välttämättä näe homoudessa mitään niin järin kiinnostavaa, koska he eivät voi samaistua teoksen sisältöön. Toisaalta homous on nykyään muodikasta, ja se myy myös valtaväestölle, mutta en usko että näistä kirjoista tulee klassikoita. Homoudestakin voi myös kyllä kirjoittaa erittäin syvällisesti kuten vaikka Foucault tai Genet, mutta he kirjoittivat paljon muustakin samaan aikaan.

Itse asiassa kaikki meistä kuulumme johonkin vähemmistöryhmään, kun tarkasti ajatellaan. Voimme varmasti jonkin verran ymmärtää kulttuureja, ja parasta onkin että yritämme ymmärtää, mutta maailma ei ole yksi yhtenäiskulttuuri; se on vain länsimaisen median luoma harhakuva. Maailma on täynnä rinnakkaisia maailmoja.

Markkinoinnista ja sellaista en tiedä. Voi hyvinkin olla totta mitä sanot.


[08:42 6.8.2008] P.P.
Väärin. Kaikki eivät elä monikulttuurissa, se on enemmänkin kaupunkilaisten teinityttöjen fantasiamaailma. Toisaalta kirjallisuus itsessään on kyllä ihan tarpeeksi "monikulttuurista" ja kirjastoista löytyy varmasti kattava kokoelma klassikoita. Täytyy vain mennä kirjastoon ja etsiä ne.

Markkinointi tässä yhteydessä on todella kaukaa haettua, vai luuletko, että ahkerat lukijat ovat jotakin tv:tä tuijottavia aivottomia sohvaperunoita? Varmaan pakko keksiä jokin markkinointisalaliitto jos huonot kirjat eivät menesty, vaikka ne olisi kirjoittanut joku feministi.



[09:52 6.8.2008] H.S.
Onneksi en ole mikään teinityttö...

Ymmärtäkäähän nyt, että myös kirjastoon hankitut kirjat tulevat joitain kanavia pitkin - ja että myös esim. Suomen markkinoille myyntiin valitut kirjat on täytynyt ensin jonkun kääntää, mikäli ne on alunperin kirjoitettu jollain muulla kielellä kuin rajoitetusti esim. englanniksi tai ruotsiksi.

Samoin kuin sopivien kirjojen kartoittamiseen myös käännättämispäätöksen tekemiseen (ja myös jonkun uskalikon jo omalla ajallaan tekemän käännöksen lukemiseen, saati julkaisussa etenemisen harkitsemiseen) tarvitaan tietoisia päätöksiä ja rahoitusta.

Ja sama pätee myös toisinpäin: myös suomalaisten teosten markkinointiin ulkomaille ja erilaisten teosten käännättämiseen tarvitaan tietoisia päätöksiä ja rahoitusta - jolloin huom, niin "enemmistöstä" kuin jostain vähemmistöstä tuleville kirjoillekin saattaisi hyvinkin löytyä onnistuneiden ratkaisujen jälkeen kysyntää suuremmilla markkinoilla.

Mikäli esim. Suomesta ei löydy laajempaa kiinnostusta kartoittaa muiden kulttuurialueiden ja ihmisryhmien kirjallisuutta sekä opettaa valmiuksia laajempaan tutustumiseen myös vaikkapa (tuleville) kirjallisuuden opiskelijoille, MISTÄ kasvaa niitä henkilöitä, jotka äkkäävät, että kappas, Termosen ja Pekkarisen kirjat voisivat hyvinkin menestyä myös maissa X ja Y, koskapa heidän kirjoituksensa oikeastaan vähän samantyyppisiä teemoja käsittelevät - tai ovat kiinnostavasti erilaisia kuin paikallisten kulttikirjailijoiden R ja B teokset?

Puhumattakaan siitä, että asian äkkäävät tahot voisivat joitain tiettyjä kanavia pitkin asiaansa edistää, ja vaikka pyytää mistään pientä avustusta paikallisille lukijoille luettaviksi annettavien näytteiden käännättämiseen, jos todennäköisenä vastauksena on lähinnä "Jaa-a, kuulostaa riskialttiilta; eiköhän mennä näillä Päätalolla, Haavikolla ja ehkä rohkeasti Kivellä vaan."


[12:03 6.8.2008] P.P.
En tiedä mikä siinä on niin vaikea käsittää, että hyvät kirjat menestyvät ja huonot eivät. Kulttuuritaustalla ei ole merkitystä, tai sillä ei pitäisi olla merkitystä, sillä hyvät kirjat menestyvät siitä huolimatta. Klassikon voikin oikeastaan erottaa siitä, että se on yleismaailmallinen ja ahtaiden (moni)kulttuurirajojen yläpuolella. Klassikko kertoo ihmisestä, ei kulttuurista.

Unohda nyt se markkinointi. Se ei tee yhdestäkään huonosta kirjasta hyvää.



[22:36 6.8.2008] M.A.
Paul, olet nyt hiukan naiivi, mitä en olisi kyllä sinusta uskonut. Markkinointi (ja silkka raha) määrittelee paljolti mm. sen, mitä kirjakaupoissa tai esim. kirjastoissa on saatavilla. Jos sitä ei ole missään, eikä kukaan tiedä siitä, miten kuvittelet sen voivan menestyä? Voihan sen tyrkätä nettiin, juu, mutta sellaisia salamamenestyksiä kuin vaikka Juoppohullun päiväkirja ei satu usein, ja se on kyllä vielä todella kaukana klassikkoasemasta. Epäilisin, että se ei kestä aikaa kovin hyvin. Netissä menestyy paljolti se, mikä vetoaa ihmisen vaistoihin: seksi, viina, väkivalta. Työbussini takapenkin selkämyksessä lukee jonkun viisastelijan rustaama slogan "Internet is for porn" ja monelle se on yhä yleinen totuus. Nettiin on voitu tyrkätä vaikka kuinka monta todella hienoa teosta, joissa olisi potentiaalia klassikoksi, mutta jos siinä ei ole verta ja suolenpätkiä, siitä ei puhuta, ja jos siitä ei puhuta, kukaan ei saa tietää siitä. Sitähän markkinointi lopulta on: jonkin asian tunnetuksi tekemistä. Klassikkoasemaan vaaditaan kuitenkin se, että se tunnetaan yleisesti, ja että sitä ei unohdeta, kun seuraava hitti iskee kansan keskusteluihin.

Yksi esimerkki markkinoinnista: Suomalaisessa kirjakaupassa hyllytila myydään. Niin, uskomatonta. Kustantaja maksaa Suomalaiselle siitä, että hyllystä löytyy mm. Arno Kotro ja Tommy Tabermann. Jos ei maksa, kirjoja ei ole. Muistakaa tämä, kun katsotte näyteikkunan uusia kirjoja: joka ainoasta on kustantaja maksanut ison summan rahaa. Ei se siinä laadun takia ole, vaan rahan. Ei niitä kukaan asiasta päättävä ole lukenut ja todennut hyviksi - ei kirjakaupoissa kirjoja lueta, vaan myydään. Eri paikoilla on eri hinta: näyteikkuna ja ständit ovat luonnollisesti kalleimpia.

Kirjakaupasta saa kyllä - periaatteessa - minkä tahansa kirjan, jos painosta on jäljellä. Se pitää vain tilata sieltä. Eli asiakkaan pitää tietää kirjan olemassaolosta ja olla riittävän kiinnostunut odottaakseen pari päivää, ehkä viikon tai kaksikin, tuon kirjan toimitusta kirjakauppaan. Jos painosta on jäljellä. Esim. tyypillinen tuntemattoman esikoisrunoilijan painosmäärä on jokunen sata kirjaa, jos kustantaja on keskikokoinen tai iso. Jos siitä tulee hitti, tehdään lisää. Mistä sitten asiakas saa kirjasta tietää, tilatakseen sen? No mainoksesta tietenkin. No, jos kustantaja päättää olla maksamatta kirjan markkinoinnista, koska, sanotaan nyt vaikka, että kyseessä on tuntematon esikoisrunoilija, kirja löytyy lähinnä kustannusyhtiön sivulta jonkin pikkulinkin takaa, ehkä vain nimenä. Jos kustantaja on pieni (Suomessa muuten on aika monta kustantamoa - kuinka monen nimen tunnistat?), ei välttämättä ole nettisivuakaan. Jos mikään lehti ei sattumalta löydä silloin esikoisrunoilijan kirjaa ja kirjoita siitä arvostelua, hänestä ei ehkä koskaan kuulla sen koommin. No, ehkä sitten joskus, kun kirjailija on jo kuollut, joku ehkä löytää kirjan jostain arkistosta tai kirjastosta ja kiinnostuu. Mahdollisuudet: suurin piirtein yhtä suuret kuin löytää se kuuluisa neula heinäsuovasta - vahingossa. Jos sitten kirja onkin hyvä, se ehkä joskus kulkeutuu johonkin - tai sitten ei. Se tuskin kirjailijaa lohduttaa enää.

No kirjastot sitten. Se saattaa sinulle tulla yllätyksenä, mutta Suomen suurimmastakaan kirjastosta ei löydy kaikkia maailman kirjoja. Sieltä _pitäisi_ löytyä kaikki Suomessa julkaistut kirjat, mutta sekään ei pidä täysin paikkaansa. Minullakin on kirjahyllyssäni - todistettavasti - ainakin yksi kustantamon julkaisema kirja, jota siellä ei ole. Omakustanteita sieltä ei juurikaan löydy myöskään. Järkyttävää, eikö totta?

Edes maakuntakirjastot - jollaisessa itsekin työskentelen - eivät osta omakustanteita muutoin kuin poikkeustapauksissa. Eikä myöskään kaikkia julkaistuja kirjoja. Lähinnä suurten kustantamoiden lähettämiltä listoilta valitaan ne mitä suomalaiset muutenkin lukevat (Päätalot, Kotrot, Tabermannit), tarpeellisia ja kysyttyjä tietokirjoja, pienkustantamoiden "hittejä" - ja muutama muu. Viralliset klassikot, kyllä. Paikallisten tekijöiden julkaistuja kirjoja, jos tieto saapuu niistä kirjastoon jotakin kautta. Usein siihen vaaditaan asiakkaan hankintapyyntö. Jälleen, mistä asiakas saa tiedon? Markkinoinnista. Niinpä niin.

Näin homma toimii käytännössä. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi henkilö PP, joka on kirjoittanut kirjan. Miten hänen kirjastaan tulee klassikko? No, ensinnäkin kirjan täytyy olla hemmetin hyvä, tietenkin. Toisekseen, kustantamon täytyy pitää sitä riittävän markkinointikelpoisena julkaistakseen sen. Sitten kirjan täytyy olla riittävän säväyttävä, että sitä kannattaa markkinoida: ostaa hyllytilaa Suomalaisesta, mainoksia lehtiin, arvostelukappaleita kriitikoille. Se pitää saada kirjastoihin, mahdollisimman moneen. Siitä pitää puhua telkkarissa ja radiossa. PP:n täytyy esiintyä kaikenlaisissa kissanristiäisissä ja ohjelmissa. Sitten - niin, sitten homma onkin kiinni enää yleisöstä. Kestääkö se aikaa? Muistetaanko se vielä silloinkin kun painos on loppu Kirjatorilta ja kirjaston kappaleet on viety varastoon? Muutama vuosi, ja kirjaa ei enää ole olemassakaan, ellei sitä osata etsiä.

Jos silloin vielä se muistetaan, niin että se otetaan peruskoulun opetusohjelmaan, kirjallisuudenopiskelijoiden opintomateriaaliksi, kirjastojen pysyviin valikoimiin, se käännetään monelle kielelle ja markkinointi toimii kansainvälisestikin, ja siitä puhutaan vielä tekijän kuolemankin jälkeen, siitä ehkä tulee klassikko. Ehkä.

Enkä ole vielä maininnut mitään ulkomaisista kirjailijoista. Voitte kuvitella kuinka monen mutkan takana on jonkin afrikkalaisen kirjailijan tie maailmanklassikkokirjailijaksi. Siis, olettaen, että hän oppi ylipäänsä kirjoittamaan.


[08:57 7.8.2008] P.P.
Minusta lähdet vähän nurinkurisesta oletuksesta, että jostain omakustanteesta pitäisi tulla klassikko. Ei se välttämättä toimi niin. Klassikot ovat niitä kirjoja, jotka vain ottavat tuulta alleen ja menestyvät, koska ne ovat jollakin tavalla hyviä. Mieleen tulee kotiäiti JK Rowlingin keittiössä kirjoittama Harry Potter, joka vain toimi täysillä ja siitä tuli väkisinkin klassikko. Minusta on vastaavasti naiivia olettaa, että markkinointi voisi tehdä ihmeitä ja sillä olisi lopulta kovinkaan suurta merkitystä. Kyllä sen kirjan täytyy olla hyvä, että lukijat pitävät siitä.



[14:02 7.8.2008] A.N.
"Voitte kuvitella kuinka monen mutkan takana on jonkin afrikkalaisen kirjailijan tie maailmanklassikkokirjailijaksi. Siis, olettaen, että hän oppi ylipäänsä kirjoittamaan."

:D

Onko tämä nyt todiste afrikkalaisten alhaisemmasta älykkyysosamäärästä vai suomalaisesta piilorasismista vai pitäisikö asia nähdä jotenkin muutoin?

Miksikö nostin tuon? Halutti osallistua itsekin sinänsä laadukkaaseen keskusteluun, joka näköjään jatkuu ja jatkuu, mutta mitään muuta lisättävää/huomautettavaa minulla ei kenenkään kommentteihin enää tällä haavaa ole... Mielestäni kaikilla on jotain aika hyviä näkökohtia noin yleisesti ottaen, niistä muodostuu jonkinmoinen kokonaisuus siitä, mitä klassikot lukijoiden/kirjallisuuden harrastajien mielestä ovat. Näin kirjallisuuden "opiskelijana" [tai voi kai sitä virallisimmassa merkityksessä käyttää ilman hakasulkeitakin, ilmaisin vain opintojen tämänhetkistä tosiasiallista tahtia] koen sivistyneeni..


[15:31 7.8.2008] O.H.
"Unohda nyt se markkinointi. Se ei tee yhdestäkään huonosta kirjasta hyvää."

Täytyy sanoa, että olen tuossa aika lailla samaa mieltä Pekkarisen kanssa - tätähän minä olen koko ajan sanonut, tosin vähän eri sanoin: "unohtakaa nyt se klassikkostatus, se ei tee yhdestäkään huonosta kirjasta hyvää". Sama toimii tietysti myös toisinpäin - ei yksikään kirja varmaan ole myöskään huono siksi, että se on jonkun mielestä klassikko. (Tai siksi, että sitä on markkinoitu.) Mutta yksikään kirja ei ole minun mielestäni hyvä vain siksi, että se on jonkun muun mielestä klassikko. Eikä tässä mitään naiivia ole, se on vain totta.

quote Minna Autio: "Näin homma toimii käytännössä. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi henkilö PP, joka on kirjoittanut kirjan. Miten hänen kirjastaan tulee klassikko? No, ensinnäkin kirjan täytyy olla hemmetin hyvä, tietenkin."

;)

-

Ps. Jaa. Muuten. Tässähän teillä nyt olisi nimenomaan hyvin otollinen tilaisuus suositella niitä mielestänne vähemmälle huomiolle jääneitä erinomaisia teoksia muille asiasta kiinnostuneille. Hanna Sirén jo muistaakseni sanoi aikaisemmin, ettei halua niin tehdä. Kuka sen sitten tekee? Hmmm...


[18:00 7.8.2008] M.A.
Antti, höpö höpö. Tuollaisia luet minun teksteihini, saisit hävetä. :D

Loppukaneetti tarkoitti sanoa, väännetään nyt rautalangasta, että esim. juuri Afrikan köyhimmissä maissa lasten koulutus ei ole ollenkaan niin itsestäänselvää kuin täällä. Saa olla onnekas, hyvä jos ei rikaskin, jotta pääsee edes silloin tällöin käymään koulua ja oppimaan tuon kirjoittamisen jalon taidon. Tarinoitahan siellä riittää, ja varmaan olisi kansainvälistä klassikkoainestakin, mutta tuo suullinen kansanperinne aika nihkeästi kulkeutuu ulkomaille asti, saati tänne kaukaiseen pohjolaan.

Ja Paul P., minä en lähtenyt mistään tuollaisesta oletuksesta. Et näemmä käsittänyt, että siinä olemme ihan samaa mieltä, että huonosta tuskin klassikkoa tulee. Eihän kukaan kai ole väittänyt, että tätä nykyä klassikoiksi tituleeratut kirjat olisivat huonoja. Kyllä ne varmaan asemansa ansaitsevat. Kaikista en voi tietty mitään sanoa, koska en todellakaan ole kaikkia lukenut. Ja mitäpä minun mielipiteeni siinä on, rikka rokassa. Mutta et sinä, enkä minä, eikä kukaan voi tietää, kuinka monta todella loistavaa klassikkokirjaa on jäänyt saapumatta maailman tietoisuuteen, kokonaan julkaisematta ja lukematta, kun esim. kustantaja ei ole pitänyt kirjaa markkinointikelpoisena, eikä mikään muukaan julkaisutapa ole onnistunut. Siellä niitä voi olla maailmalla tuhansia, klassikoita joita ei koskaan löydetty.

Klassikkoaseman saavuttamiseen tarvitaan muutakin kuin pelkästään lahjoja, sehän tässä pointti on. Täytyy olla myös oikea aika, oikeat olosuhteet ja just se kustannustoimittaja, joka on enemmän kriitikko kuin liikemies - ja lisäksi rutkasti onnea. Nykyään raha puhuu. Siinä olisi kuulkaa saattanut jäädä Seitsemän veljestä julkaisematta, jos Kivi olisi sitä nykyään yrittänyt kustantajalle kaupata. Ei olisi kirjailija ehkä lähtenyt Voimala-ohjelmaan juttelemaan syvällisiä miesten salatusta tunne-elämästä ja rankoista veljessuhteista. Tai poseerannut MeNaisten kannessa hölmö ilme naamallaan. Siinä olisi voinut kustannusyhtiöllä loppua usko kesken ennen kuin olisi päästy alkuunkaan. Jos näin vaikeaa on pelkästään Suomessa, kuvitelkaa huviksenne, miten paljon onnea tarvitaan siihen, että jokin pienen taiwanilaisen tai afrikkalaisen kylän nuorimies tai -nainen pystyy ylipäänsä luomaan sellaiset olosuhteet, että saa kirjoitettua kirjan, saati että saisi sen jotenkin tuolle maailmalle, julki, niin että ihmiset voisivat ylipäänsä arvioida, onko se hyvä, saati klassikkoainesta.

Eihän tämä tietysti mukava ajatus ole, lukijoiden tai kirjoittajien kannalta. Mutta ei maailma ole reilu. Ei se sitä ole koskaan ollut, mutta nykyään nopeat syövät hitaat, ja kaikessa kilpaillaan rahalla. Klassikoita ei luultavasti voi kirjoittaa setelinkuvat silmissä kiiluen, mutta sillä tavalla niitä nykyään kustannetaan. Yritä siinä sitten olla lahjomaton taiteilija. ;)


[23:49 7.8.2008] P.P.
Minusta tuo on aika pessimistinen maailmankuva! Kaikki on kiinni rahasta. Joopa joo.


[19:47 8.8.2008] M.A.
No, kulttuurissamme on nähtävissä tällainen yleinen sävy, mutta eihän se tietenkään kaikkea tarkoita. Eiväthän kulttuuriset teemat voi määrätä käyttäytymistämme, henkilökohtaisia preferenssejämme, vaikka se salakavalasti vaikuttaa vähän kaikkeen, missä olemme mukana. Mitä useammin itse käyttäydymme tahoillamme niitä yleisiä malleja vastaan - annamme etusijan inhimillisyydelle ja hyvinvoinnille rahan sijasta - murennamme nykyisiä kulttuurisia malleja. Kulttuurikin muuttuu, vain hitaasti. Ja tuntuu siltä, että muutos huonompaan on aina helpompaa kuin se toinen vaihtoehto.

Paul, jos olisin pessimisti kulttuurimme suhteen, olisin töissä Nokia Oyj:llä enkä yleisessä kirjastossa. ;)


[10:21 9.8.2008] J.T.
Minna, ehkä nykyään on vaikeaa olla optimisti. Minusta vaikuttaa siltä, että kulttuurimme on koko ajan enemmän rappeutumassa, sivistys ja arvot hupenevat hupenemistaan eikä taidetta arvosteta. Jotkut tosin sanovat että tämä kaikki on hölynpölyä. Enkä kyllä tiedäkään oliko ennen kaikki paremmin, kun olen liian nuori. Mutta ainakin tulevaisuudessa kaikki voisi olla paremmin kuin nyt.

Ja eihän tänä päivänä ilmestyneitä kirjoja voi vielä ainakaan 15 vuoteen sanoa klassikoiksi. Mitä Suomeen tulee, niin jotenkin tuntuu, että ne "suuret" klassikot kirjoitettiin enimmäkseen jo hyvissä ajoin ennen talvisotaa; ne oli pakko kirjoittaa silloin, koska mitään muuta suomalaista ei ollut ennen sitä, ja ne kirjoitettiin saman tien niistä suurista aiheista, joista on vaikea enää nyt kirjoittaa paremmin. Nyt kirjoitetaan enemmän ajankohtaisista aiheista. Linnan Tuntematon sotilaskin taitaa olla osittain kopio Seitsemästä veljeksestä.

Noin yleisesti ottaen kallistun sille kannalle ettei markkinoinnilla ole lopulta hirveästi mitään merkitystä. Tai jos on, niin kansa ansaitsee sen, että se on sokeudessaan valinnut itselleen huonot klassikot. Ei maailma ole tasa-arvoinen. Mutta - en tiedä voiko sille yhtään mitään. Joillekin kohtalo vain on suosiollinen ja joillekin ei, vaikka he olisivatkin tehneet kaiken tavoitteensa eteen.

Taiwanilaisen ja afrikkalaisen kirjallisuuden vyöryminen tajuntaan vaatisi muutosta kulttuurissamme. Meistä pitäisi aidosti tulla kansainvälisiä. Toisten kulttuurien arvojen pitäisi tulla meille tutuksi. Mutta meillähän on yhä pitkä matka jopa Ruotsiin (kts. viimeisimmän Hesarin kuukausiliitteen juttu).

Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty