Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Klassikot

Edellinen sivu  



[20:49 10.8.2008] A.N.
"Afrikan köyhimmissä maissa lasten koulutus ei ole ollenkaan niin itsestäänselvää kuin täällä. Saa olla onnekas, hyvä jos ei rikaskin, jotta pääsee edes silloin tällöin käymään koulua ja oppimaan tuon kirjoittamisen jalon taidon. Tarinoitahan siellä riittää, ja varmaan olisi kansainvälistä klassikkoainestakin, mutta tuo suullinen kansanperinne aika nihkeästi kulkeutuu ulkomaille asti, saati tänne kaukaiseen pohjolaan."

Tämä oli hyvä täsmennys, siis toki suhteutettuna tähän kulttuuriseen kontekstiimme, joka ei tietenkään ole mitenkään valmis käsittämään jotain afrikkalaisuutta sellaisena, kuin se "oikeasti" on ja josta on tosiaan vielä pitkä matka Ruotsiin. Ei nyt niin valovuosia enää kumminkaan, itselläni esim. on ihan sattumalta Ruotsi-paita nyt päällä, hauskaa :)

Ja afrikkalaislähtöisiin satusetiin jos haluaa tutustua, niin voisi vaikka aloittaa Wilson Kirwasta. En tosin ole lukenut itse sitä teosta, vaikka suosittelenkin. Elämänkerran luin ja se oli hyvä, valaiseva. Se on syytä ottaa vakavasti, koska se on afrikkalaislähtöisen ihmisen itsensä kirjoittama, eikä perustu sen paremmin länsimaisten "intellektuellien" kuin junttienkaan käsityksiin.

Klassikkotyyppiä se ei tosin ole, ei kai elämänkerrat yleensäkään voi kohota kaunokirjallisuuden klassikoiksi, vaikka toden ja fiktion rajaa on kirjallisuudessa yritettykin usein hämärtää.


[13:37 12.8.2008] J.S.
Divarinpitäjän, kirjakauppiaan ja konservatiivin mielipide:

Klassikot ovat klassikoita etupäässä siksi, että ne ovat hyvää kirjallisuutta. Mikään markkinointikoneisto ei ole niin typerä, että se pitäisi klassikoita pinnalla vain koska ne ovat jonkin tietyn ryhmän edustajan kirjoittamia. Klassikot ovat ehkä siksi suurelta osin miesten kirjoittamia, koska miehet ovat aina kirjoittaneet enemmän ja tiukasta seulasta ovat päässeet läpi vain parhaimmat. Paskasta ei saa Fazerin sinistä, vain kiihkeästi niin uskomalla. Divarista haetaan tiettyjä kirjoja, sanoo feministi ja postmoderni käsiterunoilija mitä vaan. Ne nyt vain sattuvat olemaan useammin miesten kirjoittamia, vaikka hyvin monesti myös naisten nykyään.

Tottakai nykyään markkinointikoneistot pystyvät nostamaan esiin asioita ja ihmisiä, mutta klassikkoja nekään eivät pysty tekemään. Yritys on kuitenkin kova, ja nimenomaan naisilta ja vähemmistöiltä julkaistaan lähes mitä vaan. Joten jos olet vaikka maahanmuuttajanainen, joka ruikuttaa suomalaisen junttikulttuurin kauheudesta, voi olla varma että Like kustantaa ja Pravda kehuu. Kukaan ei sitä kuitenkaan osta sataa enempää.

Miehet ovat kautta historian sepitelleet runoja, laulaneet ja pistäneet asioita muistiin. Tässä voi olla puhtaasti evoluutiopsykologisia tekijöitä mukana: niiden miesten, joilla ei ole ollut taloudellista tai muuta valtaa, on täytynyt hurmata kumppani muulla tavoin. Näihän asia on vielä karkeasti yleistettynä nykyäänkin. Naisten suosion takia moni huonoryhtinen nuori mies runojakin rustaa. Tai tekee sanoituksia ja muuta taidetta. Mutta nykyään seulasta tahtoo päästä läpi liian helposti, kunhan vaan edustaa "oikeaa mielipidettä" ja väitänkin, että nykyinen keskinkertaisuuksien tukeminen ja kouluttaminen on epäekologista ja silkkaa metsien tuhomista. Niin mies- kuin naiskirjailijoidenkin kohdalla.

Vasta 1900-luvun tekninen ja taloudellinen kehitys on antanut(pitkälti länsimaisten heteromiesten ansioista) länsimaisille naisille, ja myös vähemmmistöille, mahdollisuuden heittäytyä kirjallisiin puuhiin. Mikä on tietysti hyvä asia. Kyllä mä Potterit jo jonkinlaiseksi klassikoksi laskisin, vaikka Tolkieniin on valovuosien matka. Runoissa naiset ovat enemmän edustettuina, ja runous onkin enemmän naisten heiniä, vaikka suosituimmat runoilijat ovatkin miehiä. On pelkkää spekulaatiota ja poliittisesti läpinäkyvää jossittelua, että maailmankirjallisuus olisi merkittävästi toisenlainen, jos naisille ja vähemmistöille olisi annettu "mahdollisuus". Voi olla, mutta voi olla että ei.

Toisaalta, jahka halpa öljy ja raaka-aineet loppuva väestönkasvun loppuessa, ehkä onkin taas paluu normaaliin päiväjärjestykseen. Jotkut hamstraavat jo tiettyjä kirjailijoita kuten Orwellia, Huxleyta, Bradburya, Capekia, Priestiä, Raspailia ja muita dystopiaklassikoita.

Mitä tulee sitten Afrikkaan tai edes Aasiaan, niin niiden kirjallinen perinne on huomattavasti köyhempää ja Afrikasta se puuttuu lähes kokonaan, kuten joku jo ennätti mainitakin. Esim. Somalian kirjakieli kehitettiin(ilkeän valkoisen heteromiehen toimesta, tietty) vasta 70-luvulla. Afrikassa on ollut vahva suullinen perinne, joka ei ole suosinut kirjallisuuden kehittymistä. Lisäksi afrikkalaisten keskimääräisesti alempi älykkyys ei luo kulttuuria, joka tuottaisi merkittävää kirjallisuutta. Toisaalta, aasialaisten keskimääräisesti eurooppalaisia hieman korkeampi älykkyys sekään ei ole luonut korkeatasoista kirjallisuutta siinä määrin kuin eurooppalainen tai vaikka venäläinen kulttuuri. Tätä selittää ehkä osaltaan siellä käytetty kirjoitusjärjestelmä ja se, että heillä älykkyys on enemmän käsittääkseni loogisesti painottunutta. Eurooppalaisen kirjallisuuden kehittyminen on vuosituhansien tulos.

Sitten taas juutalaiset ovat oman lukunsa länsimaisessa kulttuurihistoriassa. Heidän parissa kielellinen perinne ja koulutus on aina ollut arvostettua. Nobelisteissa juutalaiset ovat huikean yliedustettuina. Kun taas ajattelee arabikulttuuria, niin se on jämähtänyt täysin paikoilleen sitten kultakautensa pitkälti islamin ja heimokeskeisen takapajuisen kulttuurinsa takia. Al-Andalus on enemmän myytti kuin todellinen historiallinen menestys. Arabimaissa julkaistaan yhteensä vuosittain yhtä paljon ulkolaista kirjallisuutta kuin pelkästään Espanjassa. Kertonee jotakin.

Nuorten kapakoissa istuvien "edistyksellisten" kirjailijan alkujen parissa kaikenlainen konservativismi tuntuu olevan kirosana. Väitän kuitenkin, että jos omaa kulttuuriaan ja juuriaan ei tunne, ei kyllä koskaan tule kirjoittaneeksi mitään merkittävää saati klassikkoa. Sitä saa Aukeassa kirjoitella lopun ikää ja painua sitten unholaan. Ja jos jotain saa julkaistuksi, niin se painuu hetkessä alelaareihin. Ja minä tiedän mistä puhun, kun tätä teen. Liken julkaisemat kaunokirjalliset teokset scifiä ja fantasiaa lukuunottamatta ovat suurelta osin käsiin palavaa roskaa. Joku "valistunut" kriittikko saattaa niitä kehua Pravdassa ja Ylioppilaslehdessä, mutta kukaan niitä ei jaksa oikeasti lukea.

Kansallisuusaatteen ansiosta tämäkin palstakin on olemassa. Sen ansiosta meillä on suomenkieli ja -kulttuuri ja maa, jossa sitä vaalia. En ymmärrä, miksi poliittisen aatteen olisi johdatettava kirjailijaa. Alleviivaava poliittinen ruikutus jää kyllä hyllyyn, kun klassikot menevät aina. Toki kirja on aina kirjoittajansa näköinen. Hyvä kirjailija antaa lukijan tehdä itse johtopäätöksiä. Vähemmistön edustaja, nainen, feministi, kommunisti tai nationalisti voi kirjoittaa hyvän kirjan, mutta harvemmin se on hyvä, jos aate paistaa rivien välistä liian suoraan ja paasaavasti. Nyrkki perseessä kirjoitettua mustan rekkalesbon ja valkoisen, keskiluokkaisen kotiäidin ruikuttavaa rakkaustarinaa ei muut lue, koska se ei ole uskottava kuin äärimmäiselle vähemmistölle. Ihminen lukee sitä mihin hän pystyy itse samaistamaan itsensä ainakin jossain määrin. Mielestäni kirjailijan tehtävä on kertoa, ei julistaa.

Kansainvälisyys on eri asia kuin monikultturismi, joka on puhtaan autoritäärinen, jälkimarxilainen liike ja joka on tuhoamassa niin muuttajien kuin kohdemaindenkin kulttuuria yhdeksi harmaaksi massaksi. Tasa-arvon, suvaitsevaisuuden, sivistyksen ja rehellisyyden kanssa moninkultturismilla ei ole mitään tekemistä. Olemmekin eräänlaisessa anti-renesanssissa, jossa keskinkertaiset humanistit ja preka-eetut luulevat olevansa kulttuurisen edistyksen keihäänkärkenä, eliitin äidillisesti heitä paapoessa. Mitään toisinajattelua monikultturismi ei edusta, vaikka se 20-vuotiaasta arabihuivisesta rapalaposkesta niin saattaa tuntuakin(sanoo ex-hc-punkki ja Lepakon veteraani). Sotku tulee olemaan melkoinen, enkä ymmärrä kuinka joku voi ihailla niin sairaalloista yhteiskuntaa kuin Ruotsista on viime vuosikymmeninä tullut. Ruotsi on hajoamispisteessä.

Ja pakko ihmetellä jonkun kommenttia, että Timo Soini olisi jotenkin "äärimmäisyysihminen". Näin itse Perussuomalaisena mää olen mahdottoman hämmästyny. Mää ihmettelen oikein kauhiast tämmöst ja olen niinku klavul päähä lyöty...

Ei mulla muuta. Olipahan vain mielipiteeni, ja joo, antaa tulla vaan lunta tupaan ja jäitä porstuaan. On tullut ennenkin.


[16:26 12.8.2008] O.H.
"Tässä voi olla puhtaasti evoluutiopsykologisia tekijöitä mukana: niiden miesten, joilla ei ole ollut taloudellista tai muuta valtaa, on täytynyt hurmata kumppani muulla tavoin."

just :D Darwin approves, toivottavasti et ole tosissasi



Monikultturismiin liittyvistä ajatuksistasi olen kylläkin aika pitkälti samoilla linjoilla.


[17:26 12.8.2008] J.S.
Kyllä mä olen tosissani, vaikka tuo heitto olikin vähän kieli poskessa heitetty. Mutta jos mietitään oikeasti kulttuurihistoriaa, niin mikä tuossa mättää? Aika järkeenkäypää, sanoisin. Romanttiset trubaduurit, rakkausrunot, romeot ja juliat...

Ja ihan nykyäänkin. Kyllä supliikkimies saa aina piparia, vaikka olisi vähän rujompikin kaveri. Juicet, Baddingit ja vaikka Woody Allen. Mutta sitten on rujo mies pulassa, jos ei verbaalista lahjakkuutta löydy. Tai rahaa ja valtaa. Eli peräkammarin ovi ja käsi käy.

Evoluutiopsykologia ja käyttäytymisgenetiikka ovat äärimmäisen mielenkiintoisia tutkimusaloja, Suomessa vasta lapsen kengissä, vaikka maailmalla jo vakiintunut tieteenala.

Voidaan jo puhua tieteellisestä vallankumouksesta. Tästä on myös sosiologian grand old man J-P Roos kirjoitellut Tieteessä tapahtuu-julkaisussa ja mediassa muutenkin.

Mutta esim. Terra Cognitan Kimmo Pietiläinen on tehnyt hyvää työtä ulkolaisen tietokirjallisuuden kääntämisessä suomeksi. Ei sitä Darwinia tarvitse kammota.

Minusta kirjailijan ja niiden versojen olisi syytä perehtyä kaikenlaiseen kirjallisuuteen ja tieteeseen laajasti, eikä takertua 60-70-lukujen psykologiaan ja sosiologiaan.






[19:23 12.8.2008] A.N.
Jorma Ollila on 2000 luvun Aleksis Kivi ja arabihuivi on peelohuivi (vrt. PLO) :D

Nämä ei sitten ole mitään puolue- tai talouspoliittisia kannanottoja, vaan kannaottoja nuorisokulttuuriin, elämänkaaripsykologiaan, muotiin ja todellisuuteen.

Darwinista, evoluutiosta ja uskonnosta olen yhtä kyllästynyt keskustelemaan kuin urheilusta ja kirjallisuudesta, mutta täytyypä sanoa, että onhan nuo pohdiskellun oloisia kannanottoja, joissa on varmasti puolensa. Paitsi tietysti puheellasi afrikkalaisten ja aasialaisten älystä, joka on aivan täyttä paskaa. Muuten ei maailman ihmisillä ole todettu todellisia älykkyyseroja, paitsi että meillä suomalaisilla se on kuulemma hieman keskimääräistä alhaisempi. Minulla on varmoja, salaisia arkistotietolähteitä. Tähän ei tarvita mitään erityistä todistusaineistoa. Riittää kun vähän katselee ympärilleen.

Mutta en silti häpeä olla suomalainen, enkä edes valkoinen. Minusta, jos perussuomalaisista puhutaan, ei ole syytä unohtaa Veltto Virtasta, joka on ehkä kuitenkin koko puolueen todellinen sielu tai pitäisi ainakin olla. Sellainen henkinen johtaja, niinkuin Kim-Jong Il on tuolla Pohjois-Korean puolessa.


[19:52 12.8.2008] O.H.
Piilovittuilu on ilmeisestikin taitolaji.


[21:29 12.8.2008] J.S.
Kaikkien surusilmäisten hippityttöjen salaisissa päiväunissa seikkaileva alfauros-Nisonen on hyvä ja kaataa vaan itselleen.





[21:41 12.8.2008] O.H.
Katsonkin tässä vaiheessa asiakseni poistua keskustelusta. Kiitos ja anteeksi.


[21:56 12.8.2008] A.N.
Jaa-a siitäkö piti lähteä tulituslinjalle, että huomautin tatu-vanhas-rotuopista "afrikkalaisilla alhaisempi älykkyys", joka on mielestäni aivan älytöntä puppua, joka ei kuulu aukeaan, vailla rohtuakaan länsimaisesta sivistyksestä (kuten mensan testit muutenkin ovat pyllystä) ja pistin sekaan vielä muutaman oman mielipiteeni?

Enempi tuo alfauros on vittuilua kuin omat sanani :D Jos en olisi melko sinut oman kuikelomaisen hernekeppi-olemukseni kanssa, voisin melkein loukkaantua. Onneksi alfa on kohdallani jo niin kaukana elävästä todellisuudesta tai pyrkimyksistäni, että en osaa edes loukkaantua.. No, ehkä puntit ovat nyt sitten tasan, eihän minunkaan tarkoitukseni suinkaan ollut ketään loukata, sanoa vain mielipide. Että anteeksi vaan Jarkko, jos niin ymmärtämättömyyttäni satuin tekemään. Olen huomannut viime päivinä vähän joka suunnassa, että mielipiteenilmaus on kohdallani vaarallista. Parempi vain kirjoitella omassa lokerossaan kokoelmasta toiseen samanlaisia hölynpölyrunoja, niin kaikki pysyvät rauhallisina ja tyytyväisinä.. Sitä paitsi surusilmäiset hippitytöt pohjimmiltaan vihaavat minua, ainakin jos oppivat tuntemaan.. Nykyään ymmärrän jo itsekin vältellä heitä, ihan kaikkien eduksi.

Ja piilov*ttuilu on taitolaji siinä missä pesäpallokin. En osaa kumpaakaan. Enkä itse asiassa harrasta näkyvääkään v*ttuilua. Kuten jo edellisessä kommentissa tavallaan totesin, Jarkon kommentti oli pääosin, tuota tatuvanhaskohtaa lukuunottamatta mielestäni oikein asiallinen. Jos se sitten oli tarkoitettu ironiaksi, niin en kyllä huomannut. Anteeksi nyt vain, kannattaa aina keskustellessa ottaa huomioon, että aukeassa saattaa olla oikeastikin tyhmiä ihmisiä, kuten meikäläinen, jotka lukevat sanat, niin kuin ne kirjoitetaan :D


[22:25 12.8.2008] J.S.
No en mä tarkoittanut kovin pahalla, Antti. Koko klassikko-keskustelu lähti alusta asti poliittisille linjoille ja laitoin minäkin lusikkani soppaan omine mausteineni. Minusta on melkoisen outoa, jos joku asia on sellainen, josta ei voi keskustella. Asioihin pitää voida ottaa kantaa monelta kantilta. Poliittinen korrektius on pahinta henkistä syöpää, mitä on olemassa. Mutta omasta puolestani pyydän myös anteeksi henkilökohtaisuuksiin menemistä.

Yleisesti. Mitä tulee noihin "rotuoppeihin", ne eivät ole sellaisia, joten ne hihassa olevat nassekortit voi jättää vetämättä, jos ei halua itseänsä ihan pussiin puhua. Kohtahan tuolla Keskustan(ei siis Vanhasen::) Valtakunnassa käytävissä juoksukisailuissa on satasen finaali. Sitä mustien uroiden lihassolujen ylivoimaa voi miettiä, että mikä sen tekee: kulttuuri vai geenit vai kenties molemmat yhdessä. Jostain syystä kuitenkin vain älykkyys ja temperamenttierot herättävät aina hirveät taistot ja yhteen suuntaan.

Ei meikäläinen ole moksiskaan vaikken Mensaan pääsiskään tai japanialaiset skooraavat_keskimäärin_hieman paremmin joidenkin testien mukaan kuin suomalaiset. Ihmisessä on muutakin, eikä minun mielestä alempi tai korkeampi älykkyys tee kenestäkään yksilöstä tai ryhmästä parempaa. Vain erilaisia. Ja nähdäkseni ihminen on nisäkäs ja osa luontoa, ja siten evoluution tulosta erilaisine ominaisuuksinen.

Differentiaalipsykologia, evoluutiopsykologia ja niiden eri sovellukset ovat tiedettä. Erilaiset älykkyystestit(verbaaliset, loogis-matemaattiset yms.) ovat eri muodoissa yleisesti käytössä yhteiskunnan eri tasoilla hyvin laajasti aina Pisa-ja soveltuvuustesteistä lähtien. Eikä niiden pätevyyttä kiistä enää suvaitsevainenkaan tiedemies, jos tällainen intertekstuaalinen heitto sallitaan....:)

Sitten itse keskustelun alkuperäiseen teemaan. Tiedekirjat ovat mielestäni myös kirjallisuutta ja täten osa inhimillistä kulttuuria, jos se jollekin on epäselvää. Darwinin Lajien synty on aikamoinen klassikko alallaan, vaikka tieto onkin vanhentunutta nykytieteen valossa.

I rest my case.




[08:49 13.8.2008] P.P.
Niin, jotkut ihmisethän vain latelevat tosiasioita ja tieteellisiä tutkimustuloksia, eihän niistä ole syytä huolestua. Ei toki. Pikku ongelma tuossa täydellisessä tieteellisessä teoriassa on vaan siinä, että ihonväri ei ole koskaan estänyt ketään tulemasta hyväksi kirjailijaksi.

Minusta nämä "tiederasistit" ovat todella huvittavia kaikessa siinä varovaisuudessaan, jolla he ilmaisevat mielipiteensä kiertoilmauksia käyttämällä ja vetoamalla "mahdollisimman neutraaleihin" tutkimuksiin älykkyydestä jne. Hehän ovat vain nöyriä totuudenpuhujia!



[14:59 13.8.2008] A.N.
Ok :) Asioilla on monet eri puolensa ja olen ollut viime päivinä hieman ylirasittunut. Se saattaa näkyä sekä sekavina, rakenteettomina, että linjattomina kommentteina ja lisäksi tarrautumisena epäoleellisuuksiin. Mutta tää aukean kirjallisuuspuoli on siitä hieno paikka, että täällä on mahdollisuus jopa solmia yhteisymmärrystä, vaikka olisi eri mieltäkin ja juttu karannut muutenkin sivuraiteille. Tuntuu, että tuolla yleisellä osastolla etenkin se on huomattavasti vaikeampaa. Joskin siellä olen henk. koht. yrittänyt muutenkin pysytellä niin sivussa, kuin suinkin mahdollista *korvat heiluu* :D

Joskin tuo älykkyysteema on kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen, itsekin olen aiemmin nähnyt asiaa varsin selkeästi geenien valossa ja rodut rotuina jyrkkine rajoineen, mutta jotkut "pahat vaikutteet" ovat minut saaneet ajattelemaan asioita myös toisin :D Tai ehkäpä se on älykkyyden käsite ylipäänsä, sitä erottelua kun on tavallaan samankin "rodun" edustajien sisäisissä hierarkioissa ja joskus tulee miettineeksi, että ovatko ne pohjimmaiset perusteet lopulta kauhean "älykkäät". Tuntuu, että älykkyys on juuri se kaikkein kipein asia eri ominaisuuksien kentässä. Itselle esimerkiksi ei tule mieleen yhtään tutkimusta vaikkapa siitä, minkä rodun tai sosiaalisen tai kulttuurisen ryhmän jäsenet ovat huomaavaisimpia (vastakohta "huomaamattomimpia"? ja viittaako se sitten taas fyysisiin ulokkeisiin vai kykyyn toimia lainmukaiselta aviopuolisolta piilossa :D) rakastajia? Ja jos olisikin, yhdistetäänkö sekin sitten älyyn? Kun puhutaan esim. tunneälystä, niin siinäkin pitää olla se äly-pääte mukana, ikään kuin sen varmistamiseksi, että jos on vaikka heikkolahjainen, niin ei kykene edes tuntemaan. Ihmisessä tosiaan on muutakin, mutta tuntuu, että sitä muutakin nostetaan yleisessä keskustelussa esiin liiankin vähän. En tiedä, varsin vaistonvaraisesti näitä pohdintoja päästäni temmon, mutta jostain ulkoa nekin ovat sinne tulleet. Eivät Vasemmistoliiton puolueohjelmasta kumminkaan, en ole poliittinen henkilö.


[15:19 13.8.2008] J.S.
Paul:

Mikä on "tiederasisti"? Onko tämä tiederasismia?

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/lynnvanhanen.htm

Jatkossa: en ala keskustelemaan tästä asiasta Aukeassa. Ne, jotka haluavat asiallisesti keskustella aiheesta, voivat ottaa yhteyttä sähköpostilla.



[16:48 13.8.2008] J.T.
Sitä paitsi älykkyys, sillä tavalla kun länsimaalaiset sen käsittävät, ei luo kulttuuria. Kulttuurin luo nerous, joka ei alistu älykkyysosamäärän kahleisiin. Nerous mielestäni on jotain mikä rikkoo paitsi tieteiden, myös eri todellisuuksien rajoja. Nerojahan pidetään usein hulluina. Länsimaissa arvostetaan nykyään älykkyyttä, mutta ei niin paljon neroutta, eikä maan valtaisa dosenttiarmeija koskaan varsinaisesti sano mitään todella järkevää, vaikka se saadaankin näyttämään testien valossa niin älykkäältä ja koko maa niin demokraattiselta. Samoja systeemin pelokkaita lakeijoita koko yliopistomaailma on täynnä.

Tai mistä minä tiedän. Mutta joka tapauksessa tieteen keinot määritellä oikeastaan mitä tahansa jäävät aina puolitiehen. Siksi me pidämme taiteesta niin paljon. Ja klassikoista.


[13:08 15.8.2008] H.S.
Keskustelu velloo kovin monipuolisena.:-)

Pari kommenttia: eri kulttuurialueiden perinteitä vertailtaessa on tärkeää erottaa toisistaan

a) mahdolliset eri kulttuurien väliset "älykkyyserot" (joiden olemassaoloa epäilen),
b) erilaisten koulutusperinteiden ja -mahdollisuuksien luomat erot (sekä lukija- että kirjoittajakulttuurissa),
b) erilaisiin kirjallisiin/ilmaisullisiin tyyleihin liittyvä tuttuuden viehätys ja tuttuuden ja ennakkojulkisuuden vaikutus erilaisista kulttuuritaustoista tulevia kirjoja tai muita kulttuurituotteita arvioitaessa. Toisin sanoen uskon, että "tutulta kuulostava" tai muita arvostettuja teoksia muistuttava kirjallinen tyyli voi joskus edesauttaa laatuvaikutelman syntymistä - mikä ei tarkoita, etteivätkö muunkinlaiset teokset voi hyvinkin viehättää tai etenkin alkaa kiehtoa, kunhan tyylilajin hienouksiin ja kulttuurisiin konventioihin on päässyt sisälle.

Aika pitkälti olen Aution linjoilla.

Poliittisesta kantaaottavuudesta minulla on kaikesta päätellen aika erilainen käsitys kuin joillain tänne kirjoittelevilla: minulle "poliittinen kantaaottavuus" ja ylipäänsä suorapuheisuus on päinvastoin omien [tai kirjallisuuden tapauksessa luotujen henkilöhahmojen] kantojen, mielipiteiden ja maailmankuvan esiintuomista, minkä luulisi auttavan myös kärjekkäiden, osuvien tai ilmaisuvoimaisten tekstien kirjoittamisessa. Eri asia sitten on, jos "poliittisuus" tai kantaaottavuus ymmärretään nimenomaan shokeeraavuudeksi tai yksipuolisuudeksi; on siis vissi ero pyrkiä tekemään vaikutus lukijoihinsa omien tai fiktiivisten hahmojen mielipiteiden ja tuntemusten elämänmakuisuudella/mietittyydellä vs. tavoitella tainnutusefektiä ja "puolueellisuutta".;-)

Klassikoista vielä: tarkennan, että minunkaan mielestäni pelkkä markkinointi ei voi tehdä klassikoita, suurehkoja lukijamääriä saavia kirjoja kylläkin. Samankaltainen ilmiö näkyy monilla muillakin aloilla. (Lisäksi muistutan, että markkinointi voi kuitenkin hyvinkin rajata potentiaalisten klassikoiden joukon vain rajatummasta aineksesta nousevaksi, joko jo koulujärjestelmässä opetettujen klassikoiden myötävaikutuksesta, kirjailijan otollisten kontaktien ja kirjan tosiasiallisen saatavuuden siivittämänä ja/tai sopivaan kielialueeseen kuulumisen vuoksi [ja siihen liittyen kyseisen kielialueen muun näkyvyyden sekä alueelta kumpuavan positiivisen tai negatiivisen julkisuuden ja siten mahdollisen tuttuuden edesauttamana], muiden syiden lisäksi.)

Tämä lienee naiivia, mutta mielestäni muiden, eksoottisiksikin koettujen kulttuurien tuotantoon tutustuminen ja etenkin siihen kannustaminen jo nuorella iällä edesauttaa samalla yleistä uteliaisuutta maailmaa kohtaan, mikä saattaa myös rohkaista kirjoittajia löytämään "oman äänensä", kun he huomaavat, etteivät oman maan hiekkalaatikkomaiset kirjallisuusympyrät ja tietyt sen piirissä kenties esiin nostetut gurut tai klassikot tosiaan ole niitä ainoita ja lopullisia auktoriteetteja - eikä niitä kohti siis välttämättä kannata tai tarvitse pyrkiä, tyylillisesti tai muutenkaan. Erilaisten vähemmistöjen, marginaalisempien tyylisuuntien edustajien ym esiinnostamisella on mielestäni tuo sama vaikutus.

Tämä menee jo patetian puolelle, mutta kuten joku sanoi, kaikkihan me lopulta edustamme jotain vähemmistöä: niinpä nostamalla esiin erilaisia "vaihtoehtoisia kulttuureja" ja vikuroimalla sinnikkäästi vallitsevaa hegemoniaa vastaan, sekä tunnistamalla ja vaalimalla myös omaa vähemmistöyttämme ja marginaalisuuttamme - osana maailman loputonta ja monin paikoin varsin outoa kirjallista perintöä - kirjoittajat voivat hyvinkin löytää sekä rohkeutta oman autenttisen tyylinsä löytämiseksi että keinoja kyseenalaistaa oman kulttuurinsa vallitsevat traditiot. Ja löytää uusia, elämää rikastavia yhtymäkohtia myös muihin, aiemmin vieraiksi koettujen kulttuuripiirien edustajiin.;-P


[15:36 15.8.2008] P.P.
Eihän tuohon ole enää mitään lisättävää, sen verran ympäripyöreästi sanottu:)

Edellinen sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty