Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Typeriä tapoja

[14:18 19.7.2008] K.K.
Onko sinulla jokin typerä tapa tai pakkomielle kirjoittamisessa?

Voin aloittaa pelin sanomalla, että kirjoitan nykyään kaikki täällä julkaistavat runot suoraan Aukea tekstieditoriin ja muokkailen niitä sitten siinä. Tiedän, typerää.


[14:49 19.7.2008] P.P.
Jätän kaiken aina kesken.


[19:07 19.7.2008] A.N.
Ei ole, mutta ehkä se on jo itsessään hieman typerää!

:D


[20:05 19.7.2008] A.A.
Runot tahtovat aina mennä niin monimutkaisiksi etten itsekään tajua mitään, sen jälkeen joudun selvittelemään kaikki takut ja paljon olennaisiakin karvoja lähtee :D
Lisäksi panostan ihan liikaa monimutkaisiin kielikuviin ja vaikeaan kerrontaan, tuntuu että se luova idea kuolee niihin.


[23:43 19.7.2008] M.A.
Joo. Kirjoitan miltei aina yöllä - enkä tällä tarkoita iltayötä, vaan pikemminkin aamuyötä - mikä ei liene normaalielämän kannalta kovin kätevä tapa. Niinpä ansiotyössä käyminenkin karsii kieltämättä aika tavalla tuottavuutta, kun on vähän niin kuin pakko nukkuakin, edes joskus.

Hyvä kysymys, Keijo, kiitos vaan kysymästä. Odotan mielenkiinnolla muiden tunnustuksia. :)


[01:49 20.7.2008] L.A.
Kirjoitan mieluiten nälkäisenä. Tai ennemmin nälkiintyneenä, siinä vaiheessa kun nälkä ei enää edes tunnu. :D Ei kovin hyvä tapa se, en ole kovin miellyttävää seuraa kun verensokeri on kyllin alhaalla.


[14:10 20.7.2008] M.M.
Kirjoitan yleensä vain maailmanvihakohtauksien aikana.


[15:38 20.7.2008] O.H.
Mä kirjoitan myös yöllä. Se on jotenkin inspiroiva vuorokaudenaika ja silloin saa olla rauhassa. Pääosin kuitenkin siksi, että väsyneenä tulee usein paljon ideoita päähän. Siis silleen väsyneenä, että väsyttää, muttei kuitenkaan nukuta.

Mulle on monta kertaa käynyt niin, että juuri nukahtamisvaiheessa on tullut joku älyhyvä idea päähän, sitten pitänyt käydä kirjottamassa se ylös :D mutta ehkä kuitenkin vielä useammin on käynyt niin, ettei ole enää jaksanut. :(


[20:27 20.7.2008] S.V.
Vähän kuin Laurakin. Kun hyvä kyyti iskee kirjoitusrintamalla en muista syödä, joskus unetkin jäävät vähiin. Hullun kiilto silmissä vaan... Viime aikoina kirjoittelu on ollut hieman anemian puolella. Jostain tarvitsisin rautaa. Persilja sentään!


[10:03 21.7.2008] H.N.
Peesailen Paulia, vaikka ehkä sanan "aina" voisi korvata "useimmiten". Joskus jotain vahingossa valmistuukin.


[16:28 21.7.2008] V.H.
Pitää kai tääkin laittaa tänne, kun ei kukaan muu oo laittanut vielä, eli känni.

Sillon tulee hyvää juttua. Ja paljon.


[13:52 22.7.2008] S.R.
Vihkot.
+
Aamuyön tunteina kuppilasta kotiin palatessa on useimmiten myös pakko kirjoittaa jotain. Tosin silloin en yleensä saa mitään kummoista aikaan. Selviääpähän pää hetken aikaa, kuitenkin.
+
jne.


[00:56 23.7.2008] K.M.
Jos minusta tekstini vaikuttaa päättymättömältä (=juonta alkaa kasaantua sen verran, ettei teksti ole ehyt ellei juttua jatka n 50 sivulla), niin päätän tarinan helposti päähenkilön itsemurhaan/kuolemaan.

Hölmöä : D


[12:57 23.7.2008] M.L.
komppaan hakamäkeä, kolmen kaljan nousuhumalassa on hyvä kirjoittaa. monesti tulee juotua ihan vain kirjottamisen varjolla. muita typeriä tapoja ei taida ollakaan, paitsi ehkä liiallinen itsekritiikki ja yleinen salamyhkäisyys kirjoittamisen suhteen.


[16:30 23.7.2008] M.M.
Itse en saa mitään aikaiseksi humalassa, koska ajatuksenjuoksu ei silloin vain toimi. Näin offtopiccina.


[20:41 29.7.2008] H.E.
Kokeilin känniä juhannuksena. Ajatus juoksi nopeammin kuin normaalisti ja tajunnanvirta pysyi paremmin kasassa, mutta valitettavasti myös enemmän kiinni tässä maailmassa. Runot taas eivät pysyneet kasassa, vaan jatkuivat, jatkuivat, jatkuivat...

Kummalliset tavat? Kirjoitan itselleni iltaisin "unitarinoita". Päässäni siis, ne ovat vähän kuin henkilökohtaista kioskikirjallisuutta, ei niitä koskaan voisi ylös pistää. Eikä minulla ole kärsivällisyyttä kirjoittaa pidempää proosaa kuin vain kilpailuhenkisen pikkupakon alla NaNoWriMon aikaan.


[18:34 31.7.2008] K.K.
Itse kirjoitan useasti loivassa nousussa. Monesti syntyy hyviä ideoita ja ratkaisuja pulmakohtiin. Tietenkin liian juovuskissa kirjoittelu menee mäkeen. Itselläni raja on ehkä juomatahdista riippuen noin 6-7 olutta. Silloin tehdään klassikoita.

Ps. Kirjoitin vanhaan Aukeen novellin melkoisen kovassa humalassa. Keskiarvo pisteissä taisi olla 3.6. Yksi kommentti kuului vapaasti muistaen näin: ... tämä tuntuu kuin humalassa kirjoitetulta, jossei teksti olisi noin sulavaa ja virheetöntä. Mutta näin.


[19:59 1.8.2008] S.T.
Kirjoitan miimisesti. Joskus en uskalla asettaa kynää paperille saakka vaan kirjoitan runon ensin hahmotellen ilmaan, kynä sentin verran paperista ilmassa.


[21:51 1.8.2008] M.M.
Olen välillä ehkä hieman liian pedanttinen sen suhteen suhteen mitä ja miten haluan jotain sanoa. Välillä olen myös liian kryptinen.


[09:34 5.8.2008] en kerro ettette mene heti analysoimaan mun elämää =)
kirjoitan nykyään enää vain todella henkilökohtaisia tekstejä. olen lopettanut päiväkirjan kirjoittamisenkin. haluaisin kirjoittaa paljon ja kaikkea mutta minne aika häviää ? kirjoitan vain silloin kun on pakko etten räjähdä.


[14:15 7.8.2008] A.N.
"olen lopettanut päiväkirjan kirjoittamisenkin"

Tätä olen nyt kaksi päivää miettinyt, että mikä voi olla niin henkilökohtaista, että päiväkirjakaan ei siihen kategoriaan yllä. Viimein uskaltauduin kysymään.


[15:47 7.8.2008] O.H.
Ehkäpä pointtina oli se, että jos kirjoittaa vain hyvin henkilökohtaisia tekstejä, päiväkirjalle ei ole tarvetta.


[16:08 7.8.2008] A.N.
Niin ja sitten julkaisee ne aukeassa? Nythän mä vasta hokasin. Ehkä jossain määrin senkin, ettei kommentoija kertonut asiasta omalla nimellä.. Mutta silloin tuskin on kyse henkilökohtaisuudesta taiteen tehokeinona, vaan se on pelkästään apuväline, kirjoituksen käynnistäjä. Taidehan on käsittääkseni itsensä likoon laittamista ja jos henkilökohtaisuus olisi likoon laittamista, niin silloin mielihyvin paljastaisi, että "tämä runokokoelma muuten kertoo sanasta sanaan minusta"... Mutta voihan sen likoon laittamisen tehdä muutenkin kuin paljastuksin, sitä en nyt tarkoita.


[10:53 8.8.2008] sama nimetön
juuri sitä tarkoitin antti ja olli. kirjoittaminen on nimittäin terapiaa parhaimmillaan ! silloin myös ehkä mahdollisesti syntyy ne parhaat tekstit. tai sitten ei, kun runoa ei näe enää runona vaan päiväkirjana. se siinä on vähän typerää.


[22:12 10.8.2008] A.N.
Mulla on paha tapa. Kirjoitan paskaa.


[22:13 10.8.2008] A.N.
!


[00:51 12.8.2008] O.H.
:D

eppäs kirjoota.


[19:56 28.10.2009] S.S.
En tiedä onko tämä typerä tapa, mutta mä en vain pysty kirjoittamaan väkisin. Se runo vain syntyy päässäni ja sieltä se on äkkiä ammennettava paperille ennen kuin se haihtuu.

Novellien kanssa taas aivan eri asia.


[20:24 28.10.2009] J.S.
Ennen koko elämä tuli ajateltua kirjallisesti. (Näin tämän kirjoitan, tämä johtui tästä ja ahaa niinpä niin.) Pää kihisi ajatuksia, sanoja, juonenkehitteitä. Elinkin kirjallisesti... Join, nain ja pelasin. Sitten eräänä aamuna heräsin: olin 30, asunnoton, vailla työtä, ammattia, autonrämä seisoi kesärenkaissa hangessa, minua uhkailtiin, sain viinasta allergiakohtauksia, runokirjani oli "vaiheessa", olin taas kotikylässäni, jonne vannoin enpalaavani enää koskaan. Katsoin Bukowskin naamaa runokirjan takakannessa ja kirosin Mestarin viinanjuonnin romantisoinnin... Kirjailijaelämää, sanoi aamulla, kun silmät eivät enää auenneet... Olipa typerät tavat useita vuosia...


[10:42 29.10.2009] A.N.
:D voi sinua Juuso.

(Omat elämäntapanihan ovat varsin moitteettomat.)


[11:45 29.10.2009] J.S.
Juu Aura, mutta se kaikki ^^ teki minulle hyvää :)


[14:50 29.10.2009] A.N.
Mielestäni kirjoittamiseen ei voi sisältyä mitään, mikä olisi sen typerämpää kuin jokin toinen kirjoittamiseen sisältyvä tapa. Sen sijaan KIRJOITTAMINEN ITSESSÄÄN ON PAKKOMIELLE, kuten puhuminenkin. Yrittäkääpäs olla vaikka viikko puhumatta tai kirjoittamatta yhtään mitään - pakenematta johonkin helvetin metsään - niin tajuatte tämän asian.

Myönnän tuntevani itseni kuukaudesta toiseen typeräksi kun julkaisen esimerkiksi lauluntekstejä aukeassa, jota kutsutaan iskelmäksi tai että olen kirjoittanut rekkalastillisen skeidaa todellisia "velvollisuuksiani" paeten pystymättä kuitenkaan kasaamaan yhtä pikkuista runokirjaa, romaanista puhumattakaan, vaikka olenkin vähemmän lahjaton proosan kirjoittajana kuin runoilijana. Tai että en ole opetellut soittamaan ja säveltämään tai edes kyennyt ottamaan yhteyttä muusikoihin ja sitten itken kun kaikki lauluni jäävät säveltämättä..

Mutta se on mun elämää. Siitä ei jää mitään kenellekään, mutta itse voin sentään luoda päähäni illuusion legendaarisuudestani. Että joku urpo käy kusemassa mun haudalle ja jälkeenjääneet nostavat häntä vastaan rikossyytteen. Tai koulun äidinkielen tunneilla 2100-luvulla puhutaan minusta. Tai (realistisempaa), vanhat kaverini - niitäkin on tai ainakin oli - keskenään olutta saunan lauteilla juodessaan toteavat, että "olihan se Antti vähän semmoinen suuruusharhainen omanlaisensa poika, joka sai aina kaiken valmiina, mutta mitään ei kyennyt hyödyntämään, koska oli loppujen lopuksi keskinkertaisen tyhmä". Onneksi en ole näitä asioita itse todistamassa :D

Toisaalta, en halua viedä esimerkiksi Juusolta vahvaa kokemusta "vääränlaisen" hulluuden kannattavuudesta pois, mietinpähän vain, että milloin tulee omalle kohdalleni se hetki, kun voin tapsarautavaaramaisesti todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois?

Vai valehteliko Tapio? Ja pelkästäänkö muille vai myös itselleen? Vai oliko hänellä todella niin paljon parempi elämä kuin meillä muilla? Olen lukenut elämänkerran, siitä se ei selvinnyt. Suosittelemisen arvoinen lukukokemus silti.

Toisaalta, minun kommenttini kannattaa jättää sikäli omaan arvoonsa verrattuna vaikkapa runoilija Harri Holtinkosken kommentteihin - Harri, luvattasi käytän nimeäsi tässä, tiedän, ettet suutu - että minä en ole niinkään runoilija. Olen enemmänkin kuin asumus, kombinaatio, jonka muodostavat puu ja maja. Se puu on se runoilija. Se kun lahoaa, katkeaa tai sahataan poikki, putoaa majakin, vaikka sillä ei oikeastaan ollut mitään tekemistä puun kanssa, laudat oli otettu ihan eri puusta ja siinä oli jopa naulojakin ja pressua.

Eikö
tämä
ole
jo
aika
typerää?


[20:01 29.10.2009] M.H.
Voi lohduttautua sillä ettei runokokoelman julkaisulla Suomessa tienaa paljoa enempää kuin Aukeaan kirjoitamalla.



[19:46 30.10.2009] K.K.
Voi lohduttautua sillä, että olen maailman paras runoilija omasta mielestäni.


[13:32 31.10.2009] A.N.
Voin lohduttautua sillä, että Keijo pitää itseään maailman parhaana runoilijana.


[09:12 1.11.2009] J.S.
Minä luulin, että Kari Aartoma on Suomen paras :D


[22:38 2.11.2009] T.T.
Minnan tavoin kirjoitan aika usein yöstä, ja alkuyöstä nimenomaan. En toisaalta koe sitä typeräksi tavaksi, ainakaan vielä.

Mielenkiintoisia kommentteja ja tapoja. Hauska lukea.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty