Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

"Almost everybody is an artist these days."

Seuraava sivu  

[17:43 30.7.2008] A.M.
Almost everybody is an artist these days. Rock-and-roll singers are artists.
So are movie directors, performance artists, makeup artists, tattoo artists, con artists, and rap artists. Movie stars are artists. Madonna is an artist because she explores her own sexuality. Snoop Doggy Dogg is an artist because he explores other people's sexuality. Victims who express their pain are artists. So are guys in prison who
express themselves on shirt cardboard. Even consumers are artists when they express themselves in their selection of commodities. The only people left in America who seem not to be artists are illustrators.
- Brad Holland

Tyyppihän ei kuitenkaan ole ihan mikään turha sunnuntaituhertelija ainakaan omien sivujensa perusteella: http://www.bradholland.net/
Mitäs tälläinen teksti herättää teissä?


[18:29 30.7.2008] M.H.
"Mitäs tälläinen teksti herättää teissä?"

Rakkauden suomen kieltä kohtaan ;)

Lontoon kieli on niin köyhää. Jos Suomessa puhutaan esim. kuvataiteilijoista voidaan henkilöä kutsua taiteilijaksi, artistiksi, taidemaalariksi, kuvataiteilijaksi jne. Artisteiksi kutsutaan kyllä joo kaikkia melkein jotka esiintyvät työkseen, mutta harvempaa kutsutaan taiteilijaksi. Ja jotta Suomessa taiteilijaksi kutsuttaisiin, täytyy sen eteen tehdä kovasti töitä.

On tosin meikkitaiteilijoita, mutta onhan se oikeastaan taidetta ja vaatii hyvää ammattitaitoa (yleensä).

Pilkun hyväilyä ;)


[20:38 30.7.2008] P.P.
Samoin nykyisin lähes kaikki on taidetta.


[21:58 30.7.2008] A.N.
Kyllä Suomessakin voi kutsua ketä tahansa taiteilijaksi. Esimerkiksi minä teen niin.


[22:15 30.7.2008] M.H.
Maslow'n tarvehierarkiassa itsensä toteuttamisen tarve on 5. sijalla. Ihmisellä on siis tarve toteuttaa itseään ja tehdä taidetta, miksi sitä siis ei saisi kutsua taiteeksi? Pitääkö mennä taas siihen, että mikä on taiteen määritys ja kuka sitä saa määrittää, vai saako kukaan...

Tästä muuten tuli mieleen, että jos nykyisin kaikki on taidetta ja kaikki tekee taidetta, niin silloinhan asiat ovat hyvin. Ainakin jos tarkastellaan Maslow'n teorian näkövinkkelistä. Nm. sen mukaan muut tarpeet (fyysiset-, turvallisuuden-, rakkauden- ja arvonannontarpeet) pitää olla ensin tyydytettyjä että pystyy keskittymään siihen viidenteen eli itsensä toteuttamiseen. Tämä muuten vie pohjan nälkätaiteilijakliseeltä... ellei taidetta tehdä vain puhtaasti tyydyttääkseen fyysisiä tarpeita... hmmm....


[22:55 30.7.2008] P.P.
Maslow taisi unohtaa, että ihmiset ei ole pelkästään eläimiä. Minulla on vaikka mitä tarpeita (no, lähinnä naisen puute:), mutta tuleehan tuota taidettakin väsättyä välillä. Tuska tekee taiteilijan:)

Minusta taiteen määrittely voisi lähteä siitä käsityöperinteestä, eli luodaan jotain uutta jostain materiaaleista, eikä esimerkiksi raahata maasta löytynyttä tiiliskiveä Kiasmaan ja sanota sitä taiteeksi.


[09:19 31.7.2008] M.H.
Kyllähän Maslow on huomioinut myös naisenpuutteesi... sisältyy fyysisiin tarpeisiin sekä rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeeseen =))

... mutta kyllä siinä on puutteita, se on vain teoria...

"Tuska tekee taiteilijan:)"

tämän allekirjoitan. Ainakin omalta kohdalta voin sanoa, että jos on kauheen hyvä fiilis niin mieluummin sen purkaa muihin ihmisiin mutta jos on vähän huonommat fiilikset tai joku ahistaa, niin mieluummin sen purkaa taulun pohjalle. Mutta sellainen tuska on silti eri asia kuin nälkä ;)


[10:30 1.8.2008] A.M.
Huomasin vasta tänään että teksti oli hieman ironiseen sävyyn kirjoitettu... :(


[01:44 2.8.2008] J.M.
Tuskin Maslow unohti mitään. Tulkinnoissa voi vipata, taasen. ;~)

Itse sanoisin, että herra Holland on takertunut liikaa semantiikkaan. Mitä sillä on väliä, mitä kukin kutsuu taiteeksi?


[18:17 3.8.2008] M.V.
taiteen ja tieteen nimissä voi tehdä melkein mitä vaan..eri asia sitten, minkä yleisö hyväksyy ja mieltää jommaksi kummaksi. yleensä vain kummaksi. turha tästä enempää saivarrella...?


[11:05 4.8.2008] J.L.
Tavallisen ihmisen ja taiteilijan hiuksen hieno ero:

Ensimmäinen muuttaa kultaa paskaksi, kun taas toinen muuttaa paskaa kullaksi. ;)





[19:53 4.8.2008] A.N.
Nokkela huomio sinänsä, mutta oisko noin? Jos on, niin onko se sitten taiteilijalle eduksi? Kuinkas sattuikaan, just nimittäin muutama päivä sitten juttelin yhen kaverin kanssa ja se ihmetteli, että mitä ihmiset oikein näkee kullassa, kun se on niin hinnoissaan. Eihän sillä oo mitään erityistä käyttöä minkään materiaalina esim. Sanoin, että voihan siitä valmistaa koruja, jotka on hyvännäköisiä, mutta kuitenkin kestäviä ja silleen, mut sit se sano, että voihan niitä tehdä puustakin, eikä siihen ollu enää mulla mitään sanomista. Paskaa kumminkin voi hyödyntää esim. kasvien lannoitteena ja se on maapallon kannalta aika tärkeä asia. Oli kyllä puhetta Newtonistakin saman kaverin kanssa tai siitähän se koko juttu lähti. Mietin vaan, että mikä lie sitten ollut Newtonin alkemististen kokeiden raaka-aine kun ei saanut kultaa syntymään ja olisko joku taiteilija onnistunut paremmin? Vaikka mun mielestä Newton kyllä oli taiteilija ihan siinä missä joku Da Vinci.


[17:30 11.8.2008] A.N.
On mainiota kannustaa toisia kutsumalla heitä taiteilijoiksi. Ehkä olemme sitten lähempänä kaukaista unelmaani, renessanssiajan yleisneroa ihmiskuvaa, johon jokaisen kanssatallaajan pitäisi osallistua.


Jonakin päivänä. *TEAR*

Ja olen muuten samaa mieltä suomen kielen rikkauden mainostajan kanssa.Oi oi, mitä genetiivimoskaa.


[22:32 12.8.2008] O.H.
"Tavallisen ihmisen ja taiteilijan hiuksen hieno ero:

Ensimmäinen muuttaa kultaa paskaksi, kun taas toinen muuttaa paskaa kullaksi. ;)"

Väärin. Taitelijat koittavat vain kilpaa päteä ja määritellä sitä, millainen luominen on arvokasta. Ja kaikki muut (eli "tavalliset ihmiset") tekevät niin myös, mutta vähän eri tavalla. Ainoa ero tuntuu olevan siinä, että taiteilijat sanovat itseään taiteilijoiksi. Sanalla 'taide' on minusta jotenkin todella negatiivissävyinen kaiku, ja 'taiteilija' kuulostaa lähinnä haukkumanimeltä.

Kullasta voisin sanoa sen verran, että. :)


[18:30 13.8.2008] K.U.
Mun mielestä jokainen on oman elämänsä taidemaalari (ja sankari :)) Siitä näkökulmasta kaikilla on lupa luoda ja tuoda oma näkemyksensä esiin tavalla tai toisella. Ja onhan se tosissaan hyvä tunteiden purkukeino riippumatta sitä kuinka hyvä lopputulos on. Joku sitten loukkaantuu siitä, että nimitetään taiteilijaks ja toinen siitä, ettei nimitetä...

Harva on silti Taiteilija, joka on luonut jotain uutta ja kestävää. Eikö sellainen, joka leipänsä taiteella tienaa, ole taiteilija? Pitää siis olla tosi lahjakas ja onnekas!

Samaa mieltä Suomen kielen monipuolisuudesta, meillä alkaa vaan hävitä kirjakieli, LOL!


[20:49 14.8.2008] E.R.
PMMP taisi tehdä aiheesta laulun. Itse taisin kirjoittaa aiheesta novellin. Kappas.

En henkilökohtaisesti halua minua tituleerattavan taiteilijaksi, enkä pyri tekemisilläni puhdistautumaan sieluani riipivästä tuskasta. Nautin "taiteilemisesta" (mikäli kirjoittamista on sallittua moiseksi kutsua), se on hyvin rauhoittavaa. Itse asiassa nautin kaikkein eniten siitä, miten helppoa "taidetta" on tuottaa; "jos sitä ei voi ymmärtää, se on taidetta" tuntuu olevan valitettavan yleinen määritelmä tätä nykyä.

"Taiteilijoilta" tuntuu puuttuvan itseironiaa, mikä taas on valtava sääli. Lahjakkuuden lisäksi mainittu ominaisuus on kohtuullisen tärkeä; muuten sitä vajoaa siihen punaviiniä litkivään taiteilijamielikuvaansa ja kierii omassa luovassa tuskassaan hamaan hautaan asti.


[00:57 15.8.2008] M.J.
Kuinka olenkaan, Elinan kanssa samaa mieltä.
Nauttia tekemisesta ja sen tuomasta lopputuloksesta. Itseironia on helvetin suotavaa.



[02:52 19.8.2008] P.H.
Vanhanaikaista ilmaisuteoriaa ja kulunutta vitsailua ;)
Taiteilijana olemiseen tuntuu jotenkin vääjäämättömästi kuuluvan se, että on samalla naiivi pelle, joka kieriskelee itseydessään tajuamatta sitä kuitenkaan koko ikänään. Ainakin minusta nykyään tuntuu valitettavan usein tältä. Mutta mikäs pahan tappais.



[22:59 19.8.2008] M.J.
Jotkut tajuaa, jotkut ei.
Kuka vittu välittää TAITEILIJOISTA?
Jotkut jaksaa edelleen kirjoittaa ulkokultaisia/
sokerilla kuorrutettuja tekstejään taiteesta ja
verhota ne akateemiseen sontaan. Sitten ollaan että HUH! HUH! Olipas se juma-tekstii!
Eikö joku voisi tehdä "taidetta" vanhanaikaisesta
ilmaisuteorista ja vitsilusta.




[01:22 31.10.2008] G.M.
Taitelija on niin laaja konsepti. hmm.. Jotenkin mun mielest make-up artist ei ole taitelija: hän ei luo jotain omaa. Hän vain meikkaa toista henkilöä, jotta tämä henkilö näyttäisi hyvältä seuraavassa kekkereissä. Mun mielest taitelija on henkilö, joka ilmaisee itseään luomalla taidetta. Tai no tarkoitan, että sanomisen sijaan maalaa,piirtää, valokuvaa, kirjoittaa runoja ym..




[13:23 31.10.2008] Jari Rantanen
Kaikki ihmiset osaa tehdä taidetta, toiset vain parempaa kuin toiset...........


[15:06 31.10.2008] A.N.
"toiset vain parempaa kuin toiset"

Osuit naulan kantaan. Minusta taide on kilpailuyhteiskunnan, ahneuden, itsekeskeisyyden, pätevyyden/ylemmyyden osoittamisen ja maksimaalisen voitontavoittelun ääri-ilmentymä. Tiivistäen: Taide on pitkälle jalostunutta fasismia.

Muita yhtä eksakteja määritelmiä en osaa taiteelle antaa, että jos nyt sitten noista lähtökohdista lähtisi sitä taidetta tulkitsemaan.


[23:31 31.10.2008] J.R.
Minusta taiteilija määrittyy hyvin pitkälti yleiönsä mukaan. Et ole ennemmin taiteilija ennekuin saat riittävän määrän ihmisiä ajattelemaan ja reagoimaan. Toisissa tapauksissa reaktio johtaa apurahaan, toisissa toisiin rektioihin, toisissa ei mihinkään.

Olen onnellinen siitä että niin moni osaa luoda uutta, sellaista mikä tulee kommunikoinnin ulkopuolelta. Mutta olen myös onnellinen siitä, että niin moni osaa käyttää sanojamme, käytäntöjämme, niin että ne kiinnittävät suuremman joukkion huomion ja antavat mahdollisuuden mielikuvitukseen ja tulkintaan.


[01:55 1.11.2008] A.N.
Näinhän se on. Ja siihen, että saa vangittua yleisöä, tarvitaan rahaa ja resursseja. Taide onkin mitä suurimmassa määrin keskiluokan ja aateliston juttu. Toki huippulahjakas voi nousta taiteessa kurjistakin (lue: tavallisista) olosuhteista, mutta joko se myy ittensä "henkisesti" ja juurensa tai sitten se ei tunne oloaan ns. onnelliseksi huipulle päästyään. En tiiä. Työväenluokka on samanaikaisesti pyyteetöntä, mutta ei toisaalta välttämättä voi nostaa taidetta ammattina kovinkaan korkealle pelkästään siitä syystä, että taistelu jokapäiväisestä leivästä jyrää henkiset arvot alleen. Rikkailla on enempi mahdollisuuksia ja aikaa ajatella. Voihan köyhäkin heittäytyä ajatteluun, mutta yhteiskunnallisesti katsottuna se ei johda mihinkään ja vaikka henk. koht. tasolla johtaiskin, niin aina tulee joku muuri, josta ei pääse yli. On tietysti olemassa vallankumouksen tie, mutta se on väkivaltainen ja verinen ja joku siinäkin kärsii aina, eikä sellainen "kriisi" ole välttämättä sittenkään hedelmällinen ympäristö synnyttää taidetta. Esimerkiksi Majakovski lopulta ampui itsensä. Jos sellainen jonkun mielestä kuuluukin erottamattomana osana taiteeseen - romanttisestihan näin monesti ajatellaan - niin eikö taide juuri silloin ole loppupelissä varsin väkivaltainen systeemi, ei suinkaan ihmisiä lähentävä asia, vaikka ajoittain saattaisikin näyttää siltä?

Ilmaisuterapiahan on varmasti jokaiselle hyödyllistä, mutta 99% aukealaisista ei tunnu olevan valmis myöntämään sitä taiteeksi. Koska taide on jotain "hienompaa" ja "ylevämpää".

Omat runoni aukeassa (v. 2003 alkaen, yhteensä toista tuhatta, vaikka 2003-2007 osa ei ole enää näkyvillä) ovat kuitenkin "parhaimmillaan" olleet jonkinlaista ilmaisuterapiaa. Huonoimmillaan ne ovat olleet surkuhupaisa pyrkimys taiteeseen. Nyt tajuan asian varsin kirkkaasti. Kommentoijien pitkän ajan näkemyksetkin tukevat selkeästi tätä teoriaa. Ja saman olen kokenut myös lukijana. Pidän selkeästi runoista, jotka kertovat jotain tekijästään. Pidän niistä selkeästi enemmän ilmaisuterapeuttisista kuin taiteellisista syistä. Kuva- ja valokuvataiteesta olen jäävi sanomaan mitään, koska minulla ei ole sitä samaa tekijäpuolen näkökulmaa niihin. Pidän joistakin töistä mutu-periaatteella, mutta en osaa oikein eritellä, pidänkö niistä samasta syystä kuin runoista, vai näenkö vaistomaisesti jotain "taiteellista", ylevää, kenties koulussa ammoin opetettua käsitystä siitä, mikä on purevaa ja katsojan alleen musertavaa taidetta.


[18:21 2.11.2008] J.L.
Jokaisen pitäisi olla taiteilija.




[21:41 2.11.2008] A.N.
"Jokaisen pitäisi olla taiteilija."

Jännä ajatus, mutta miksi?


[17:20 4.11.2008] J.L.
Älä kysy miksi, sen sijaan kysy: Miksi ei?




[17:25 4.11.2008] J.S.
Miksi ei pitäisi kysyä "miksi?"


[17:35 4.11.2008] J.L.
Ei miksikään.




[18:06 4.11.2008] J.S.
Hienoa! Olkaamme siis vaikka taiteilijoitakin


[07:33 6.11.2008] V.G.

Luovuus on hieno asia. Luovuutta tarvitaan melkein jokaisessa ammatissa. Mutta pyrkiminen yksinomaan taiteilijaksi omaa luovuuttaan toteuttamaan on monitahoinen juttu. Jos on lahjakas, on se oikeutettua. Mutta vähemmillä lahjoilla varustetun henkilön pyrkiminen taiteilijaksi on turhauttavaa sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla.

Ajatellaanpa yhteiskuntaa, jossa on "pelkkiä" taiteilijoita, tai paljon sellaiseksi itseään kutsuvia. Kuka tekee paskaiset työt? Paskaisia töitä ovat ne, jotka alistavat ihmisen automaattiseen, puuduttavaan tehdastyöhön tai rahan parissa ähräämiseen tai ruumiin ulosteiden tutkimiseen tai johonkin muuhun tuiki tarpeelliseen, mutta vähän tai ei ollenkaan luovuutta tarvitsevaan työhön. "Taiteilijat" eivät mielellään sormiaan sotke luovan työnsä ulkopuolisiin asioihin.

Yhteiskunnan alkuperäinen merkitys on kai pitää huolta jäsenistään. Idea on siinä, että jokainen tukee omalta osaltaan yhteiskunnan pystyssä pysymistä. Jokaisen työpanos tarvitaan. Mutta jos kaikki ovat "taiteilijoita", ja jokainen haluaa tehdä vain omaa luovaa työtään, joka harvoin tuottaa rahaa, millä eletään? Pyydetään, nykyisin jo vaaditaan, yhteiskuntaa avustamaan joka sortin taiteilijoita. Millä rahalla tämä tapahtuu, jos kaikki ovat taiteilijoita?

No joo. Ollaan vaan kaikki taiteilijoita! Kyllä meitä yhteiskunta tukee. Ja jos ei tue, tehdään valitus. :)




[09:31 6.11.2008] K.S.
onko kukaan kiinnostunut siivoamaan pääkoppaansa lähiaikoina? ei taida löytyä firmoja sellaiseen.. vai löytyykö?


[11:01 6.11.2008] P.P.
Kirsi, voisin tyhjentää mielesi noista ajatuksista, jotka vaivaavat sinua. Käyttäisin siihen ikivanhaa joogatekniikkaa...



[12:50 6.11.2008] J.S.
Venla, ehkä me puhumme eri taiteilijasta. Taiteilijallehan minkään inhimillisen ei pitäisi olla vierasta (onko työskentely tehtaassa, joka tarjoaa pitkiä päiviä, huonoa palkkaa ja keppijumppaa sitten inhimillistä, siitä voidaan keskustella.) Paskaiset duunit ovat taiteilijoillekin tarpeen, etteivät he jämähdä norsunluutorneihinsa. Kaikkien muutoinkin lienee hyvä käyttää luovuuttaan aina silloin tällöin, etenkin sellaisten jotka hikoavat puuduttavassa, paskassa duunissa. Silloin tällöin harrastettu pieni pala luovuutta voisi ainakin estää laittamasta pistoolia (tai pulloa) hampaidensa väliin.

Jotta tämä ihastuttava yhteiskunta ei täysin romahtaisi, muotoilen lausumani uudelleen, kas näin: Olkaamme siis vaikka taiteilijoitakin (ei ammattinimike), edes pienen hetken.




[14:27 6.11.2008] K.S.
miksei se saisi romahtaa? tämä on siis utopistinen kysymys, joka kuuluu tietty tällaiselle 'taiteilijahörhölle'.




[14:44 6.11.2008] J.S.
No joskus senkin kai on sorruttava, jotta uusi yhteiskunta voisi nousta, mutta tämä päivä ei tunnu hyvältä päivältä.


[19:53 6.11.2008] A.N.
Silloin tällöin harrastettu pieni pala luovuutta voisi ainakin estää laittamasta pistoolia (tai pulloa) hampaidensa väliin.

---

Nimenomaan näin. Sen sijaan jos elämä on pelkkää luovuutta, voi normaaliin palaaminen olla joskus niin ylitsepääsemätöntä, että se saa ympäriluovan tyypin sovittelemaan narua kaulaan. Toisaalta, eihän kaikkien ees tarvii palata mihinkään "normaaliin", kyllähän taiteen ja kulttuurin alalla on nykyään kaikennäköistä, jonka varassa pystyy hoitelemaan omaa elämäänsä, eikä tarvii ees olla mitenkään erityisen hyvä taiteilija, siitä se ei ole kiinni vaan ihan muista tekijöistä, lähinnä kai tahdonalaisesta, riittävän varhaisesta ajautumisesta. Ongelmissa on nimenomaan ne, jotka ottaa taiteen vakavasti, mutta yrittävät pakon sanelemina olla jotain aivan muutakin. Taide vaatii niin omanlaisensa ajatusmallin, ettei sillä oo normaalin ihmisen ajattelun kanssa oikeastaan mitään tekemistä.


[13:07 7.11.2008] J.L.
Tiesin, että tästä tulee sosiaalikeskustelu kun
sanon, että jokaisen pitäisi olla taiteilija.

Tuntuu olevan vallalla kuvitelma, ettei taitelija tee koskaan mitään muuta kuin taidetta. Tietenkin taiteilija tekee kaiken muunkin mitä eläminen vaatii.

Jos unohdetaan ammattinimike 'taitelija' ja ajatellaan laajemmasti...

Taiteilijuus on henkisen kehityksen polku, jolle ihan jokainen voi ryhtyä ja kannattaa ryhtyä. Se ei ole kilpailu, bisnes tai egoboosti. Se on itsensä ylittämistä, mukavuusrajojen rikkomista, tarvehierarkioiden järjestelemistä sellaiseksi kuin itse haluaa, ei sellaiseksi kuin ympäristö pakottaa. Se on oppimista. Nöyryyttä taipua siihen ettei vielä osaa, mutta halua jatkaa koska tietää, että jokainen teko opettaa.

Taitelijuus on jokaiselle terveelle ihmiselle ominaista toimintaa. Asia, joka erottaa ihmisen muista eläimistä.

Olkaa ja toimikaa rohkeasti taiteilijoita silloin kun siltä tuntuu, siihen rooliin siirtymiseen ei tarvi papereita eikä muiden hyväksyntää.

"Huono taitelija saa olla, mutta ei huono lääkäri"

Eikä todellakaan tarvi olla vain taiteilija, vaikka toki saahan sitä yrittää, jos siihen pystyy. ;)




[21:15 7.11.2008] A.N.
"Taiteilijuus on henkisen kehityksen polku, jolle ihan jokainen voi ryhtyä ja kannattaa ryhtyä. Se ei ole kilpailu, bisnes tai egoboosti. Se on itsensä ylittämistä, mukavuusrajojen rikkomista, tarvehierarkioiden järjestelemistä sellaiseksi kuin itse haluaa, ei sellaiseksi kuin ympäristö pakottaa. Se on oppimista. Nöyryyttä taipua siihen ettei vielä osaa, mutta halua jatkaa koska tietää, että jokainen teko opettaa."

Taiteilijuus voi myös olla elämänikäistä piirtelyä, kirjoittelua ja musisointia tai vaikkapa ajattelua tai ruuanlaittoa ja pyykinpesua ilman mitään paineita henkisestä kehityksestä tai muusta ylevästä tai edes taiteellisesta kehityksestä. Jos minä olisin taiteilija, haluaisin nimenomaan olla tätä jälkimmäistä. Eli en niinkään parantaa itseäni tai suorituksiani, vaan tuottaa maailmaan asioita, joista jälkipolvet voi sitten lämpimikseen riidellä, kun itse on jo kuollut ja jäljellä on pelkkä "vaalimainoskyltti" - joka toki oli tavallaan olemassa jo eläessäkin..

Tarkoitukseni ei ole suinkaan kumota Jussin määritelmää, minustahan se on päinvastoin oikein hyvä ja tavoittelemisen arvoinen ja tuen sitä, enkä löydä siitä "korjattavaa". Mutta haluan vain tuoda rinnalle arkisemman, pessimistisemmän ja samalla kuitenkin henkisesti "vapauttavamman" näkemyksen heille, jotka eivät ole niinkään kiinnostuneita oppimaan tai kehittymään, vaan pelkkä eläminen riittää.

Toisaalta uskoisin, että puhumme kumminkin täsmälleen samastakin asiasta pohjimmiltaan eli siitä, että jokaisella on oikeus taiteilla. Se miten jokainen siihen suhtautuu, on varmasti henkilökohtainen asia lopulta.

Mutta se miksi luulen, että tästä tulee väkisinkin "sosiaalikeskustelu" on se, että varsinaisena taiteilijana, niinkuin se yhteiskunnassa ja kulttuurissa käsitetään, ei voi elää ilman ympäröivää yhteiskuntaa ja kulttuuria yksinkertaisesti siitä syystä, että koko taidehomma tavallaan on sen yhteiskunnan ja kulttuurin ikivanha keksintö. Eli vaikka miten sanoisi, että "jokainen voi olla taiteilija", kaikille ei siitä makseta. Suurin osa ihmisistä joutuu kumminkin elättämään itsensä ihan jollain muulla kuin henkisen kehityksen polulla, mutta pienelle osalle on mahdollista, että muut ihmiset tukevat tätä heidän henkisen kehityksen polkuaan ja nämä harvat ja valitut samalla tekevät sitä ammatikseen, lue bisneksenä. Eikä kyse ole kapitalismista, vaan ylipäänsä itsensä elättämisestä taiteella. Yleensähän nää tyypit sanoo, että rahalla ei ole mitään merkitystä heidän elämässään. Mut kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta ja näiden estyneiden joukossa voi olla aivan hyvin ihmisiä, joita tilanne ei tosiaankaan kauheasti lohduta. Eli he haluaisivat olla taiteilijoita, mutta eivät voi! Vaikka on varmasti paljon niitäkin, jotka ei oo ees kiinnostuneita taiteesta.

Jos haluaa vetäytyä tuosta epäreilusta asetelmasta kokonaan pois, täytyy rakentaa oma taiteensa, josta ei oikeastaan edes voi keskustella täällä aukeassa tai missään muuallakaan yhteiskunnan/kulttuurin jäsenten rakentamassa foorumissa. Täytyy rakentaa maailma, jossa ei erotella ammatti- ja harrastelijataiteilijoita sen millään tasolla. Ja sitä ei voi tehdä vallitsevan kulttuurin ja yhteiskunnan lähtökohdista.

En sitten tiiä, tavallaan jonku Jukka Pojan kaltainen artisti on lähteny hieman tälle linjalle - vaikka hänkin joutuu ottamaan ympäröivän ja aiemman huomioon ja ammentaakin sieltä eli ei sekään nyt välttämättä ihan "puhtaimmillaan" oo sitä mitä tarkoitan -, mut siinähän on kyse sen koko elämästä eikä pelkästään taiteesta. Eli se valinta on pitänyt tehdä ihan kaikessa. Ja jos joku muu tekee noin, alkaa elää vaikkapa jukkapoikamaisesti tai jonkun muun vastaavan esikuvan tavoin, niin täyttääkö se enää sitten taiteen kriteerejä vai onko se sit enempi sitä kopiointia? Ei sillä, etteikö kopiointi vois olla monella tapaa myönteistäkin, mullahan esim. ei oo mitään sitä vastaan, taiteessa eikä varsinkaan muutenkaan. Mut sen pitää olla sitten puhdasta kopiointia eikä väärinkäyttöä. Ja en tiiä istuuko se miten hyvin sit sen henk. koht. polun kulkemisen kanssa yksiin.

Mut ehkä just semmoisena mä voisin tavallaan ymmärtää tuon Jussin mainostaman henkisen polun kulkemisen, että täytyy olla jotain KOKONAAN, mutta mulle se kokonaan oleminen on paljon, paljon isompi asia kuin taide, enkä oo ees kovin isoegoinen ihminen. Jossain vaiheessa ajattelin, että ois aika hienoa olla elämäntaiteilija, mut nykyään ajattelen, että sehän on oikeastaan varsin suppeaa olemista, joka sulkee kaiken muun kuin taiteen ulkopuolelleen... Eli tavallaan just sellaista taiteen "fasistista" ylikorostamista ja turhalle jalustalle nostamista kaikkien muiden asioiden kustannuksella. Ja se tavallaan kans mystifioi (suotta?) taidetta, kun sanotaan, et se on jotain mitä muut kuin ihminen ei osaa. Mut onhan niitä kautta aikojen ollu esim. posetiivia veivaavia marakatteja tai hassuja juttuja puhuvia papukaijoja tai erilaisia loistavia temppuja tekeviä sirkuseläimiä, mitä muuta he on kuin taiteilijoita? Eli jos mä esim. sattuisin vahingossa tekemään aukeaan jotain "taidetta", en kyllä pitäis silloin itteeni kovin paljon sirkuseläintä kummempana ja voihan se olla kasvattavaakin, mut en nyt lähtis ylikorostamaan asiaa. Itsestäni ja omista lähtökohdista puhun, ei nyt voi oikein muiden suulla ja ajatuksilla puhuakaan, paitsi että tietty nääkin jostain kollektiivisesta ja kulttuurista alunperin tulee, mut se on eri asia ja siitä on tuolla toisessa keskustelussa enemmän.


[10:18 8.11.2008] K.S.
Hyvänkuuloinen puheenvuoro, Antti, paljolti samankaltaisia asioita pyörittelen omassa päässäni ja se on varsin hienoa ja vapauttavaa.

Yksi suurimmin väärinymmärretyistä ns. metatateilijoista ja ajattelijoista sanoi näin: "minulla ei ole minkäälaista oikeutta tuomita kenenkään toisen persoonallisuutta."

tässä yksinkertaisessa asiassa maailma on mennyt vikaan since the day 1. NO ehkä kolmnatena päivänä sitä mentiin sitten tosissaan vikaan, mene ja tiedä, mut siinä maailmassa nyt ollaan ja etsitään 'korjauksia' tähän ikiaikaiseen ongelmaan. Mikä siis on ongelma?
Sepä se. Se on niin vanha, ettei sitä edes enää muisteta =D
Mut jokainen meistä tietää sen saman asian.

Ehdotukseni on tämä: parantakaa itsenne. Se on mahdollista kaikilla mahdollisilla elämänalueilla. Eikä tähän tarvita yhtä ainutta 'totuutta', kirjaa tai joogagurua opettamaan, kuinka tulee elää. Sehän tässä on juuri se ongelma, että on niin vaikea tietää ja oppia, kuinka on hyvä elää, eikö?

Vastaus on meissä jokaisessa, jos haluaa sitä katsoa.

Katsokaa myös ulos ikkunasta: olette elossa. Näette luonnon avautuvan edessänne ja voitte todistaa sen käsittämätöntä upeutta juuri sillä hetkellä. miettikää, kuinka te voitte katsella sitä kaikkea ja ihmetellä, kuinka se toimii ihan itsekseen. Elämä, jossa te olette mukana, jokainen pieni maanmato ja ötökkä tekee sitä samaa asiaa.
Eikö se ole kertakaikkiaan upea asia?


[12:06 8.11.2008] P.P.
Kirsi, kaikilla ei ole edes asuntoa jonka ikkunasta voisi katsoa ulos. Toiset taas ovat elossa, mutta eivät välttämättä kovin kauan kun kuolevat nälkään huomenna. Elämä on tosiaan upea juttu, varsinkin jos on rikas, kaunis ja lahjakas.


Seuraava sivu  

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty