Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Viimeisimmät keskustelut

Vielä ehtii hakea Viita-akatemiaan! Deadline 25.8.2008

[11:26 16.8.2008] S.T.
Hakuaika kirjoittajakoulu Viita-akatemiaan päättyy maanantaina 25.8. klo 15.

Suosittelen lämpimästi kyseistä koulua oppeineen. Opettajana toimii Niina Hakalahti.

Hakuohjeet ja lisäinfoa löytyy tästä.

Onnea matkaan! :)


[02:16 23.8.2008] E.M.
No minä hain!

Miten, onko tietoa kuinka usein tuonne yleensä haetaan? Viisitoista näköjään otetaan enimmillään sisään...

Onko kellään mitään hyvää/pahaa sanottavaa kyseisestä koulutuksesta?


[11:43 24.8.2008] S.T.
Moi, ja sori kun vastaus viipyi.

Itse olen Tolosen Vuokon kasvatteja Akatemiasta, nythän siellä on tosiaan Niina Hakalahti opettajana ja vähän eri meininki. Vuokko opetti meille aika paljon proosasta ja runoihin keskittyneenä en ihan niin paljon osannut ottaa vastaan sitä proosapuolta, mutta ehdottoman hyödyllistä oli kuulla se kaikki kun myöhemmin tuli sitten proosaakin kirjoiteltua.

Minusta hienointa koko hommassa oli erilaisten ihmisten tapaaminen. Meillä kävi opettamassa kattava liuta ihan huikeita tyyppejä, erityisesti pidin Torsti Lehtisen, Pauli Hanhiniemen ja Heikki Salon tunneista. Jyrki Vainonen teetti meillä myös hirmu hyödyllisiä tehtäviä.

Viidasta sai hyvät eväät koota valmiita tekstejä. Siellä käytiin läpi kaikki sellaiset asiat kuten millaiset marginaalit ja rivivälit toimii lukijaystävällisimmin kirjoituskilpailuteksteissä ja milloin jokin isompi kokonaisuus kannattaa lähettää kustantajalle - ja millaisen saatekirjeen kanssa. Oli myös loistavaa nähdä, kuinka vuosikurssitoverit edistyivät kirjoittamisissaan ja tietysti auttaa lukijana ja kommentoijana parhaansa mukaan muita hiomaan tekstinsä haluttuun muotoon.

Mitä ns. pahaa voisi sanoa niin ainakin itselle iski aivan alkuaikoina hirveä lukko Viidassa. Mitä enemmän opin tekstin tuottamisesta, rakenteesta, sisällöstä ja juonesta, sen vähemmän oli sanottavaa. Sitä jatkui hirveän pitkään ja monena päivänä lähdin Viidasta niin että jo oven ulkopuolella itkin suoraa huutoa. Ei ollut mitään sanottavaa, annettavaa, ei mitään kerrottavaa. Sekin johtui vain siitä oman pienuuden tunnistamisesta ja ahdistuksesta. Luultavasti moinen luomisahdistus iskee suurimpaan osaan porukkaa jossain vaiheessa, oli sitten kirjoittajayhteisö tai -koulu mikä hyvänsä.

Viita on siitä hieno paikka, että vaikka siellä tarjotaankin tietyt opit käytettäväksi, kukin yksilö saa aivan vapaasti päättää, mitä ottaa vastaan ja millaiseksi kirjoittajaksi kasvaa. Varsinaista muottia ei ole, joten kirjoittaja saa aivan vapaasti versota realistiksi, romantikoksi tai lopettaa kokonaan, kukaan ei tule siitä huutamaan tai sanomaan, että älä ole tuollainen, ole tällainen. Plus Viita-akatemian vierellä toimiva kirjoittajayhdistys Viitapiiri tarjoaa mahdollisuuksia ryyp... keskustella kirjoittamisen ammattilaisten kanssa vapaammissa ympyröissä ja se on tunnetusti kauhean hauskaa. :) Keikkatilanteet on rentoja ja usein Viitapiirin järjestämissä tapahtumissa on Open Stage, joka tarjoaa mahdollisuuden esittää omia tekstejä muille ja saada niistä palautetta. Esiintymisjännityksestä pääsee hyvin eroon kun kynnys ääneen lukemiselle pienenee, ja siinä Viita-akatemia ja Viitapiiri auttavat merkittävästi. Tulee hyvä mieli kun omaa tekstiä ei enää pelkääkään niin paljon. :)

JOS NYT ISKEE PANIIKKI JOLLEKIN, että voi silmä ja helkkari, huomenna on deadline enkä hakenut ajoissa vaikka oli mielessä ja halusin niin vielä ehtii kauempaakin. Asun Akatemian vieressä, minulla on printteri ja olen huomenna maisemissa ja vien mielelläni tuohon kansliaan hakemuksia jos joku sellaista apua tahtoo tässä vaiheessa. Ei ole iso vaiva se. Eli jos nyt vielä tuntuu siltä, että tahtoo hakea Viitaan tai tahtoo kysyä lisää, mailini on: susanna.taivalsalmi@gmail.com

Onnea vielä hakemisiin teille, kekkä haitte! Ja jos ei tällä kertaa tärppää (hakijoita on yleensä aika paljon) niin ei kannata luovuttaa - meikäläinenkin haki aikanaan kolmesti ennen kuin huolittiin. :) Ja joka kerta kirpaisi kun kotiin tuli lista, jossa oli kaikkien sisään päässeiden nimet ja omaa ei. Ja sitten lopulta se oma nimikin siellä listalla komeili. Ei kannata luovuttaa vaikka miten luovututtaisi, oli se yhteisö sitten Viita tai mikä muu hyvänsä!


[00:20 25.8.2008] A.N.
En nyt malta olla kertomatta omaa tarinaani, vaikka tää ei liity mitenkään Viita-akatemiaan.

Hain 2004 Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutukseen, avoimelle puolelle. Ei kai sinne muualle pääsekään, jos ei satu olemaan just kyseisen mestan opiskelija tai sit joku vaihtari. Minä niistä ole ikinä mitään ymmärtänyt. Mutta kumminkin. Hain sinne. 69 hakijaa. 66 muistaakseni otettiin sisään. Eli semmoinen muodollinen karsinta, periaatteessa kaikki halukkaat pääsee. Satsasin kaikkeni, pistin näytteeksi parhaat teokseni siihen mennessä, olin kumminkin jo kirjoitellut aika lailla intensiivisesti ja hitonmoiset saatekirjeet. Uhrasin varmaan päivän elämästäni sen saatekirjeen tekemiseen "miksi juuri minut pitäisi valita".

No sitten tuli kesäkuussa postia. Heh, eipä tärpännyt. En ollut mahtunut kuudenkymmenen kuuden valitun joukkoon. Sekös kismitti. Päätin siltä seisomalta, että ikinä en enää hae mihinkään kirjoittajakoulutukseen, en koskaan. Ja päätös on pitänyt, en kadu.

Aloin myös välittömästi tämän - pääosin minusta itsestäni johtumattoman - epäonnistumisen jälkeen kehitellä omaa linjaani, joka tulisi poikkeamaan mahdollisimman totaalisesti siitä, mitä missään kirjoittajakoulutuksessa ohjeita annetaan. Toki minulla ei ollut eikä ole tänäkään päivänä kovinkaan tarkkaa käsitystä, mitä niissä opetetaan, mutta kyllähän sitä jotain tietoja aina vuotaa ulkomaailmaan. En kadu myöskään tuota linjanvetoa, enkä -kehittelyä lainkaan. Aukea on ollut minulle viisivuotinen, ilmainen kirjoittajakoulutus, vailla turhia auktoriteetteja. Toki kaikkitietävyyttä löytyy täältäkin.

En nyt voi sanoa, että olisin saanut mitään erityistä aikaan näiden viiden vuoden aikana, mutta minusta ei kirjoittamisessa olekaan tärkeintä kehittyminen tai oman linjan löytäminen, vaan tuottaminen ja suoltaminen! Ja tietysti ulkoinen gloria ja status. Enkä ole edes yksin näiden vilpittömien ajatusteni kanssa :D

Etten nyt johtaisi teinejä harhaan, niin kuin tuossa kesemmällä "millainen on hyvä kirjoittaja?" keskustelun yhteydessä epäiltiin ja varoiteltiin, niin voin pistää vähän lukijalle jäitä hattuun ja todeta, että olen kuitenkin parista asiasta täsmälleen samaa mieltä esimerkiksi yllä kirjoittelevan Susannan kanssa. Ensinnäkin:

Ei kannata ikinä luovuttaa, ei missään asiassa. Paitsi tietysti silloin, kun se on viisasta ja oikeasti hyödyllistä. Eli luovuttaminen jossain johtaa kovempaan työntekoon ja saavutuksiin toisaalla. Kannattaa myös miettiä, onko yhteisö päämäärä. Ihmiseksi voi kasvaa vain yhteisössä, sanotaan. Minulla ei ole riittävästi todistusaineistoa kumoamaan tätä väitettä, vaikka haluaisinkin. Minun on siis myönnettävä, että se on totta. Eli jos haluaa kasvaa ihmiseksi, silloin yhteisö on välttämättömyys. Jos ihmiseksi kasvaminen ei ole tärkeää, vaan esimerkiksi taiteen tekeminen ajaa sen edelle, kannattaa miettiä, onko yhteisö edes välttämätön.

Mutta kuten sanoin, tämä ei nyt liity Viita-akatemiajuttuun oikeastaan mitenkään. En vain jaksanut aloittaa tämän takia uutta aihetta. Susanna on varmasti täydellinen asiantuntija tuon Viita-akatemian suhteen ja ainakin se kuulostaa ihan hyvältä ratkaisulta kirjoittamisen opetteluun, kuka semmoisesta on kiinnostunut. Lienevätkö opettajat vielä samoja vai olivatko nuo jotakin vierailevia tähtiä? Ainakin Heikki Salo on selvin päin ihan hyvä nuotilleen laulaja ja myönnän hänen tietävän yhtä sun toista tekstittämisestäkin, niin sanoitusten kuin kirjoittamansa oppaan perusteella. Mutta tsemppiä vaan kaikille säätyyn ja tarkoitusperiin katsomatta! :D


[12:46 25.8.2008] S.T.
Kiitos Nisonen. :D

Minä siitä täydellisestä asiantuntijasta tiedä. Olisin varmasti saanut irti hirveästi paljon enemmän jos olisin uskaltanut alusta asti olla oma itseni ja lopettaa hysteerisen pelkäämisen. Se on minusta oleellinen osa kirjoittajaksi kasvamista, että uskaltaa olla rehellisesti oma itsensä.

Minusta kirjoittamiseen ei tarvita yhteisöä, mutta yhteisö antaa sen peilin, josta heijastelemalla voi oppia lisää itsestään ja omasta tavastaan tuottaa tekstiä. Se on hyödyllistä, mutta kyllä kirjoittaminen siitä huolimatta (ja ehkä juuri siksi?) on lopulta sitä yksin tekemistä, oivaltamista ja kärvistelyäkin.

Nisonen tuo tuossa esille tärkeän jutun, nimittäin taiteen tekemisen ja suoltamisen. Minustakin oleellisempaa on tehdä, tehdä ja tehdä, nauttia siitä omasta juoksemisesta ja vauhdista siinä, mitä kirjoittamiseen tulee. Eri asia on, onko siitä omasta ihmettelystä ja tuottamisesta yhtään iloa kanssaihmisille. Tässä kohtaa olisikin meikäläisillä uuden keskustelun aloittamisen paikka:

Voisitko kirjoittaa salanimellä?
Kirjoittaisitko vaikka olisit maailmassa yksin?
Mitä sanottavaa sinulla olisi jos kukaan ei lukisi sinua?

Näihin eivät kirjoittajakoulutukset tai -yhteisöt vastaa, ja minusta se on hyvä niin. Eväitä noiden miettimiseen ja kartoittamiseen omalla kohdalla kuitenkin saa esim. täältä aukeasta. Minullekin tämä on ollut kirjoittajakoulu ja ehdottomasti tärkein yhteisöni vaikka Viidan kävinkin. Se oli kovin erilainen koulu kuin tämä, ja minusta kirjoittamisen oleellisinta puolta tukee juuri tällainen aukean kaltainen yhteisö parhaiten - luovuus, luovuus ja luovuus kukkaan, ja jos siitä seuraa esim. julkaistua tekstiä, kirjoituskilpailusijoituksia ja muuta niin hyvä juttu tietysti, mutta tärkeintä on VUOROVAIKUTUS.

Tekstiin tulee hirveästi lisää voimaa toki sillä, että tajuaa suunnilleen, miksi rivittää miten rivittää ja miksi jakaa eri ajatukset eri kappaleiksi jne. mutta paraskaan teksti ei ole hyvä teksti ilman sielua. Sanoo romantikko. Mikä sitten kenellekin sopii. Minulle Viita-akatemia oli hieno juttu, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka ovat jättäneet sen kesken, koska yhteisölle ei ollut tarvetta. Se heille suotakoon. :)

Mä pelkään Heikki Saloa. :D Ei se vakkariopettaja Akatemiassa ole sentäs, Hakalahti on. Vierailevat tähdet tuovat kukin omat oppinsa tietysti. Itte en seuraa mitään muuta oppia kuin sitä, että teksti saa voimansa kirjoittajan rohkeudesta, lukijan reaktioista ja näiden kahden muodostamien ympyröiden väliin jäävän harmaan, yhteisen alueen sykkimisestä, rohkeudesta kirjoittaa ja lukea, kokea ja tuoda luettuun ja/tai kirjoitettuun tekstiin jotain itsestä ja nähdystä.

Ei suotta pitkä ollut tuokaan opinkappaleeni. :D No, toivottavasti edes jotenkin tuli tavoitetuksi.


[19:22 6.9.2008] S.T.
(Onnea, ihmiset!)


[22:58 6.9.2008] E.M.
(Kiitos!)


[23:24 6.9.2008] A.N.
Kiitos Susanna, vastauksesta, jostain syystä älysin sen vasta nyt.. hitaat hoksottimet.. ehkä selittää, miksen tullut silloin valituksi :D

Nyt en jostain syystä jaksa vastakommentoida pitkästi, rajansa minullakin. Mutta onnittelut puolestani myös päässeille ja ehkä palailen noihin esittämiisi kysymyksiin vielä.


Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty