Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Horsma II

Nina Kolehmainen

tässä loppu.

kun alkukin on.


/
sen verran vielä sanon, että olennaisesti tähän liittyy toi kokoelmani "horsma".

voi toki lukea erikseenkin, mikäs siinä.

V
Keskiarvo: 3.9
VI
Keskiarvo: 4.1
VII
Keskiarvo: 4.2
VIII
Keskiarvo: 3.8
IX
Keskiarvo: 4.2

Annetut kommentit

Kauniita, syvämietteisiä runoja. Ei halpahallitavaraa.
Jatkan vielä. Nämä runot ovat vaikeita ulkopuolisen lukijan sisäistää. Mutta vaikka hän ei runojen perimmäistä tarkoitusta tavoittaisikaan, on näitä nautinto lukea. Kaunista kieltä, hyvä rytmi, kielikuvat tempaavat mukaansa.

Tasokas kokoelma. Kolmas runo oli erinomainen. Muutkin hyviä. Vain neljänteen runoon en päässyt sisälle. Maalaat vahvoja kuvia ja tunnelmallisia lauseita. Kaunista, irtonaista tekstiä. Joihinkin kohtiin olisin toivonut hiukan lihaa luiden ympärille. Sellaista kaiken räjäyttävää riimiä. Kiitos näistä.

Että kaikki olisi haituvaa, untuvaa, pilveä, irti, kevyttä henkeä toisella puolen...

Mikä on tämä kiinteän maailman pelko. Pelko? Onko se pelko? Että "voi omistaa vain särmiä" täällä - lapsi itsestä syntynyt, miten miehenä voisi sanoa runoa lapsekseen, voisiko, miten voisi

tunnistan tämän ajatuksen numerosta V kovasti:
"sen, miten aurinko osuu hiuksiin
lakanoiden seasta heränneellä
miten sormet taipuvat kirjaa selatessa R11;"

Tämä kaiken vaatima valinta, yrittääkö sanoilla maailmaa vai maailmasta pois: todellisuutta tuossa kivessä, tuossa puussa, tuossa ihmisessä, tuossa lautasessa; vai todellisuutta tuon kiven takana, tuon puun takana, tuon ihmisen ajatuksessa, lautasen ideassa

Ja onko maailma todempi ihmisen ihon kummalla puolella, tutkia sitä, entä itse sitten, se iho? minäkö totta, minäkö luotu, taidetta itse, sanoja, olenko minä lihaa vai sanoja, sitä minä näistä luen, suurta kaipuuta lukea maailmaa, nähdä maailma, kirjoittaa maailma, suurta rakkautta ja halua tunkeutua siihen maailmaan, sitä tuskaa mikä siitä syntyy, kun pieni ihmisensiemen ui kohti maailmanmunaa (ja miksi näin maailma on aina äitimaailma, runoilija/taiteilija tunkeutuva mies, onko tämä runojen persoonan kaksijakoisuus se dialogi, jota ihmisen yin ja yang keskenään käyvät - että onko "vatsan mato" irtoava sikiö vai revitty penis, tehokkaita kuvia)

miten minä luen näitä enemmän filosofisena pohdiskeluna kuin runoutena, sama asia.
'
Hyviä runoja, vaikka en tajunnutkaan mitään muuta kuin että nämä ovat hyviä :)
Jäit proosan ja runon väliin. Mikäs siinä, sekin on valinta, ja ehkä kirjoituksiasi muistellen jopa tietoinen valinta. Jos sinusta saisi pois muutamat hienon makuiset sanat, joita turhaan viljelet, olisit varmasti kelpo kansantuote.
Tämä pääasiassa herra Heinoselle:

ehkä: jos vaaditaan valitsemaan tunto tai tunnottomuus, kummanko valitsee - varsinkin jos kipu on tuttu ja rakas, rakentaa sen mitä joku on, värikäs elävä kipu joka asuu sisällä, mutta tekee mahdottomaksi liikkumisen.
ja sitä kautta: maailma vai maailmasta pois
ja entä jos ei valitse, valitseeko joku (se maailma?) sun puolesta, että päästää irti vahingossa ja turtuu kuitenkin. Sellaista.
Sanotaan nyt, että luin läpi ja pääasiallisesti tykkäsin. En pisteyttäny. Mutta tyttö - osaat kirjoittaa!
Kävin muuten antamassa näille pisteet juuri kun kokoelma oli ilmestynyt, muistaakseni kaksi nelosta ja kolme viitosta. Pidin siis paljon, kuten alkuosastakin. Todella valmista, harkitun oloista tekstiä. Jos jotakin rakentavaa tai sen sellaista pitäisi sanoa, niin ehkä tulevaisuudessa tiettyä rohkeutta olisi mielenkiintoista nähdä lisää. Mitä se sitten voisi olla, erilaisia kokeiluja, epätavallisuutta, vaikka paikoinkin, epäonnistumisia, koska niitä täytyy olla, kaikkea tuollaista. Oleellisinta olisi löytää vielä selkeämmin tunnistettava, oma tyyli. Itse asiassa olen melkein varma sinun sen löytävänkin.
moi nina ja huhhuh nää on niin hienoja runoja. itkin vain riemuiten koko horsmasarjan läpi!
On kyllä aika hyvä!
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.04 (67 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty