Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Mahdottomia arvoituksia

Niko Nuutinen

Mahdottomia arvoituksia
Keskiarvo: 4.3
Ja silti minä odotan sinua
Keskiarvo: -

Annetut kommentit

Hieno kokoelma. Taattua sinua. Älykästä, vähäeleistä, lukijalle sopivasti tilaa jättävää tekstiä, joka herättää mielikuvia ja ajatuksia. Viimeinen runo oli yksi parhaistasi. Kiitos
Nautinnollista luettavaa jokainen runo.
loisteliasta tekstiä. Toinen ja kolmas olivat parhaat. Lisää odotellessa.
Kolme runoa. Hyvä lisä tulevaan kokoelmaasi (sillä totta kai sellainen joku päivä ilmestyy, niin persoonallisia ja omaäänisiä runoja kun kirjoitat, Niko). Näen jo silmissäni välilehden, jonka takana on sarja aikaa käsitteleviä runoja. Mutta sen nimeksi soisin sinun keksivän jonkun muun kuin Mahdottomia arvoituksia. Se on nimenä jotenkin niin... mahdoton - sinun hienovireisille runoillesi. Enemmän ne minusta ovat aavistuksenomaisia kuin mahdottomia. Arvoituksellisia kyllä, ainakin paikka paikoin, mutta mahdoton ei edes sanana kokoelman nimessä tunnu hyvältä. :)

Kokoelman nimeen on muutama syy, yksi on se että se loppuu noihin sanoihin. Itse epäilen tuota mainitsemaasi mahdollista kokoelmaa hyvin vahvasti. Aion lopettaa runojen kirjoittamisen pian, ensi kuussa, näillä näkymin. Kiitokset hyvistä kommenteista kaikille.
Etkä takuulla lopeta!!! Tämä on ehdoton kielto. Mikä vahinko se olisi itsellesi ja ihmisille, joita ilahdutat jo nyt ja tulet vastaisuudessa ilahduttamaan vielä laajempina ihmisryhminä, kun ensimmäinen niteesi on "saanut päivänvalon" eli on julkaistu. Sinulla on lahja, jonka pois heittäminen ei ole puolusteltavissa millään tavoin. Kärsimystähän se on, uuden luominen, silloin kun se ei suju, mutta välillä, kun työ tuottaa tulosta, se aiheuttaa niin suurta tyytyväisyyttä ja iloa, että sitä ei korvaa mikään. Epävarmuutta tulevaisuuden suhteen? Kyllä. Mutta se on siedettävissä, sitä esiintyy aina, tekisit mitä muuta tahansa. Toimeentulo? Pelkästään kirjoittamisella ei elä Suomessa muut kuin viihdekirjailijat, ja sinähän et halua viihdyttää, sinä haluat vaikuttaa, lohduttaa ja antaa uskoa ja toivoa ja ajattelemisen aihetta ihmisille, eikö niin? Mutta ihminen tulee toimeen melko vähällä, jos ei suuntaa elintasoon silmiään ja ajatuksiaan. Elää vain ja tekee sitä, mitä sisimmässään tahtoo.

Huono pappi minä olen saarnaamaan, kun en itse pysty toteuttamaan itseäni ja sitä, mitä haluaisin tehdä, muuta kuin satunnaisesti, mutta olen juuri joutunut seuraamaan tragediaa, joka syntyi siitä, kun eräs tuttavani (nainen), joka opiskeli konservatoriossa ja jolla oli mahtavat äänivarat jätti noudattamatta opettajiensa hankkimaa kutsua Bayreuthiin, Saksaan jatko-opintoihin. "Minä haluan uhrata kaikki voimavarani tulevalle perheelleni", hän sanoi (oli löytänyt juuri "elämänsä miehen", jonka kanssa suunnitteli yhteistä tulevaisuutta). Nyt, tällä hetkellä, se tulevaisuus on sitten muutaman vuoden jälkeen jo selän takana, ja jäljellä enää tuhkaa ja porua, tuskaa ja ja vihaa. Ja kaikki yhteydet musiikkimaailmaan katkenneet, myös halu yrittää uudelleen alusta. Muutamia muita kauhukertomuksia olisi varastossa, mutta niistä mainittakoon vain mies, joka oli intohimoinen lukija, mutta jonka vaimo määräsi: "Yhtään kirjaa ei lueta tässä talossa niin kauan kuin lapset ovat pieniä!"

Niin että ihmettelenpä sangen suuresti mikä on sinun motiivisi, Niko, "lopettaa runojen kirjoittaminen pian, ensi kuussa". Se herättää suuria epäilyjä. Älä tee sitä.
Elä Niko jumalauta lopeta! Sitäpaitsi tuo lause "lopettaa runojen kirjoittaminen pian, ensi kuussa" on täysin absurdi. Jos on sattunut syntymään ihmiseksi joka kirjoittaa, jolla on halu kirjoittaa, on täysin mahdotonta lopettaa sitä. Ei sitä voi vain päättää että ensi kuussa tuo halu muka jonnekin kaikkoaisi, kirjoitat kuitenkin. Gauguinko se sanoi, että hän maalaa koska maalaaminen on hänelle pakkomielle: tilanne on sama kuin hukkuvalla ihmisellä, ei auta muu kuin yrittää pärskiä ja pysytellä pinnalla. Ei ole muuta. Ja jos todella on sellainen ihminen että tuntee esim. kirjoittamisen tällaiseksi pakkomielteeksi, on täysin mahdotonta yrittää tätä halua sammuuttaa. En tietenkään tiedä onko sinulla samanlaista tuntemusta, mutta uskon että noiden sinun lahjojesi kehittymiseen on tarvittu paljon paljon kirjoittamista, mielenkiintoa, innostusta...ja tietenkin toivon että samalla kipinällä jatkaisit.
Mikä ihmeen lopettamisaie? Ei kai sentään?
En usko että lopetat:) Toivottavasti saamme tulevaisuudessa nauttia sitten proosastakin.

Aika on todellakin melkoinen arvoitus. Universumin salaisen ohjelmoijan ykkösiä ja nollia, joiden on tarkoitus tiputtaa vähäpätöiset kuolevaiset kärryiltä. Tykkäsin jälleen tästä kokoelmastasi todella paljon ja toivon näkeväni näitä kuvioita rantahiekassa vielä joskus toistekin, vaikka novelleihin jatkossa pääasiassa keskittyisitkin. Kiitos tästä ja kaikista aiemmistakin kokoelmistasi.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.33 (15 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty