Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kuolleita runoja

Niko Nuutinen

Ei ole vielä aamu, mutta hän tietää ettei sitä voi välttää. Värit muuttuvat, tuoksutkin. Ja on ajatus menneisyydestä, jolloin odotus oli samanlaista pakoa. Aamua ei voi kohdata, jos on unohtanut pukea, jos on heittänyt ylleen vain aavistuksen poissaolosta, toisessa ajassa. Lopulta vain ikkunat vaihtuvat, muu pysyy samana. Maailmalle täytyisi ilmoittaa ettei ole enää velkaa, syyllinen on astunut alas. Hyvästit eräälle yölle, hyvästit eräälle kaupungille. Hän putoaa kunnes saapuu tarpeeksi lähelle tuntematonta, sitten pysähtyy ja jää siihen. Aistit veressä. Valitsee helpon huoneen, ei sisusta sitä mitenkään, antaa muiden päättää. Sitten löytää itsensä, hieman myöhemmin, kaivamasta hautaa silmille. Näkökyky on ensimmäinen uhri. Loputon ei ymmärrä vastaväitteitä. Pinnan alla sanat uivat kohti pohjaa. Tai vain uppoavat, kuinka vain. Tänään hänelle käy kaikki. Vaihtoehdot ovat haavoja. Suunnat seuraavat ihmistä, mutta ovat liian hämäriä, eivät anna itseään kenellekään, hymyilevät ja jatkavat matkaa, itsessään. Tätä tyytyväisempien sormet olisi jo amputoitu. Kaikki lääkärit vihaavat veitsiä, niiden hajua, eritteiden muistoa.

Missä varjot
Keskiarvo: 4.1
Mitä on olemassa
Keskiarvo: 3.8
Nimetön
Keskiarvo: 4.1
Kun ei ole enää mitään muuta
Keskiarvo: 4
Mutta naapurit muistavat
Keskiarvo: 4
Olet jättänyt itsesi yksin
Keskiarvo: 4.2
Tänään hän katseli
Keskiarvo: 3.9
Varjot kuin linnut
Keskiarvo: 4.4
Helpompaa näin
Keskiarvo: 3.8

Annetut kommentit

Aika hemmetin kova kokoelma. Kolisi, syvälle, rakastuin reunahuomautuksia myöten kaikkeen ja näen tämän sarjakuvana, ehkä siksi kun esipuhe vei Sandmania kohti. Palaan erittelemään jahka toivun.
Laura-Setä, aka.
Todella vahvoja, hyvin kirjoitettuja ja väkevä tunnelmaisia runoja. Runokokoelmaasi odotellessa. Jos sen aika ei ole vielä, niin julkaisethan jatkossa vielä täällä? :)
Lukaisin nopeasti, lyhyesti nukutun yön jälkeen ei jaksa keskittyä, ei liikaa, mutta hämmennyin, kun loppu tuli jo toisen kolmanneksen lopussa, ja lopussa ollaan taas jossain keskellä, aivan kuin olisi aika aikaa tai ei aikaa ollenkaan...

kolmannen, Nimettömän kohdalla mietin rivityksiä, noiden pisteiden kanssa... että miltä tämä näyttäisi jos jokainen kaksi- tai kolmirivinen olisikin vain yksi, ja loppuisi niihin pisteisiin... jotenkin Sellainen Olo siinä... nimissä...

Hirveän Suuria Nimiä näillä runoilla muuten, huolestuttavan raskaitakin. Vetävät sydäntäni hirveällä voimalla kohti maata, kohti tuolin selkää. Nojatuoli.

Niin, niitä kolmia pisteitä on vaikeampi oikeuttaa tuon Nimettönän ohella muissa runoissa, niitä tuntuu olevan liiallisesti, aivan kuin väärällä tavalla rytmittäisivät, antavat liian epäilevän ja epämääräisen sävyn säkeeseen. Esimerkiksi tuossa viimeisessä saattaisi puolipiste tai kaksoispiste ajaa saman rytmityksen asian, ilman epäilevyyttä, mielestäni.

... sitten huomaan, että tämän saattaa lukea halutessaan riippuvuuden tarinana, kai se oli se kun yhtäkkiä huomasin tuon lauseen, "täällä lojuu neuloja", ja yhtäkkiä sanat loksahtelevat, sillä avaimella, kaikki vainoharha ja pelko, erkaantuminen ympäröivästä maailmasta, mutta se on taiten tehty, ei alleviivaten, niin että sen voi ensin olla huomaamattakin...

Juu, toimiva ja voimakas kokonaisuus, hirvittävänkin voimakas.
'
Minä, yhm., eläydyin niin näihin runoihin, että olin kuin unessa, josta ehkä herään päivän kuluessa. Siinä unessa olin näiden runojen kokija. Ehkä en haluakaan herätä. Jos herään, on minun ryhdyttävä työhön, joka on kaukana, toisessa maailmassa. O n k o olemassa tylsempää hommaa kuin laskujen maksaminen, olkoonkin, että sen saa tehdä netissä. Inhoan tuota paperipinoa oikea kyljen puolella. Kuinka se onkaan kasvanut, vaikka pitäisi olla loma. Laskujen tekijät pitäisi hävittää, tai antaa niillekin kunnon loma! :)
Matalapaine ulkona sai mielen matelemaan laskuissa, jotka ovat pelkkää kylmää matematiikkaa.
Nämä runot eivät ole mitattavissa numeroilla tai pisteillä, mutta silti annoin niitä. Ihan vain sen takia, että nämä tuntisivat olevansa kiinni tässä maailmassa. Naulasin ne kiinni.

Kävin lukemassa ne uudestaan, nyt kun olen "herännyt". Varmistin, etteivät ne olleet hypnotisoineet minua. Eivät olleet. Niiden hyvyys ei ole kiinni kauniissa sanoissa, ne tulevat mielenliikkeistä, ja se tekee ne arvokkaiksi. Ihmettelen, miten jonkun, minulle täysin vieraan ihmisen mielenliikkeet, voivat tulla niin lähelle. Samanlaisia tunteita on herättänyt esim. T.S. Eliot, Fernando Pessoa, Wislawa Szymborska ja Raymond Carver. Suomalaisista tulee mieleen ensimmäiseksi kaksi viimeistä säettä Risto Ahdin runosta Yksi ihminen ja monta: "Yleinen mielipide; auta, herra jumala,sydäntäni/ nokkii raivopäinen lauma haaskalintuja!". Miksi ne sanat tarttuivat muistiini, sitä ihmettelen. Minähän koen yleensä toiset ihmiset ansaitsemattoman ystävällisiksi.
vahvoja runoja ja tarkkkaa kuvausta koko kokoelma. vaikea nostaa mitään erikseen esille mutta ehkä viimeinen tuli eneiten minun lähelle. Pidin tästä kovin
Tämä oli varmaan paras kokoelma, mitä olen sinulta lukenut. Hyvää runoutta ja jätti paljon ajattelemisen aihetta - rakennuspuita syville mietteille. Kehittelet hienosti ajatusta läpi koko tämän kokoelman ja lukija oppii sitä lukiessaan. Tuntuu, että lähestyy mysteeriä maailman takana näitä lukiessaan. Kiitos erinomaisesta lukukokemuksesta.
Minulla ei ole kovin montaa sanaa sanottavana. Iloinen olen, että löysin kokoelmasi. Taitavaa ja kiehtovaa.
Sonja, bienvenu. Harri, hienoja pohdintoja kommenteissasi taas, kiitos niistä.

"Totta on: Runoilija voi elää Suomenmaassa, mutta miehuutensa parhaina vuosina hän kuitenkin tavallisesti havaitsee, että hänen sittenkin on helpompi kuolla."
:) Heh, yep, "they´ve got some hungry women there and they really make a mess out of you" :)
Kokoelman alussa olisi voinut olla myös:

"I cannot move
My fingers are all in a knot
I don't have the strength
To get up and take another shot
And my best friend, my doctor
Won't even say what it is I've got

I started out on burgundy
But soon hit the harder stuff
Everybody said they'd stand behind me
When the game got rough
But the joke was on me
There was nobody even there to call my bluff"


"...I'm going back to New York City
I do believe I've had enough"
Mulla on selvästikin erilainen maku, kun ei vaan lähtenyt ajatus lentoon, eikä mikään sanansäilä iskenyt kovin lujasti.
Silti voin hyvinkin kuvitella, että aineksia julkaisuun on, sillä pystyt varmasti pyörittelemään niin paljon tekstiä samasta punaisesta lankakerästä, että kokonaisuuksista tulee vähintäänkin yhtenäisen tuntuisia. Kuitenkin pitää myös toppuutella näiden ylistävien kommenttien jälkeen sillä, että vaikka synnytät vahvaa ja soljuvaa tekstiä ok sisällöllä, niin taiteellinen vaikutelma on hieman tekotaiteellisen puolella. Ok kokonaisuus.
Rakastan muuten tuota sanaa "tekotaiteellinen". Kiitos kommenteistasi Kimmo, pidän niitä hyvinkin arvokkaina.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.04 (77 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty