Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Epätäydellinen elämä [ 3 ]

Tiitus Petäjäniemi

...



Paina f11



....

Henna Hervannasta

Keskiarvo: 3.3
Syntymäpäivä

Keskiarvo: 3.7
Piilo

Keskiarvo: 2.3
Tapio

Keskiarvo: 3.1
Meri

Keskiarvo: 3.2
Kevät

Keskiarvo: 3
Voimisteluohjeet

Keskiarvo: 3
Syntymäpäivä 2

Keskiarvo: 2.9
Riina

Keskiarvo: 3.6
Keskiarvo: 5

Keskiarvo: 2.9
1

Keskiarvo: 2.9
4

Keskiarvo: 3
Juhla4

Keskiarvo: 2.4
3

Keskiarvo: 2.9
Beige

Keskiarvo: 3.1
Marjut

Keskiarvo: 3.1
Omakuva viiksekkäänä

Keskiarvo: 2.5
smoothie ja epilepsia

Keskiarvo: 3.1
Alfauros

Keskiarvo: 3.1
Sunnuntai

Keskiarvo: 2.6

Annetut kommentit

ei oikeasti voi olla totta......taas tällänen miljoonan kuvan taidesotku-settihässäkkä.
ei edes pysty lähemmin kyttään näitä.
Valitan, mutta kakkonen oli ainoa josta pidin. Näyttely on liian pitkä, eihän tota jaksa Erkkikään selata kiljumatta läpi..
Tämä on varmaan valokuvataidetta sinä kategoriassa josta en ymmärrä yhtään mitään...mutta mä olenkin vanha kalkkis.
Pisteiden mukaan tälläkin on omat ihailijansa-ihan hyvä niin.
Hyvä sarja. Noi montaasi tyyppiset jutut oli jotenkin vähemmän kertovia kuin yksittäiset jutut, seesteisempiä, mut ihan tyylikkäitä. Beige, Omakuva ja Alfauros on mielestäni eri tavaraa kuin muu näyttely. Niissä ei se kusi silleen haise. En sua tunne, mutta en saa sellaista todellisuutta niistä irti. Artsifartsia, mun mielestä taas ihan hyvää sellaista.
Pakko myöntää, että mua on alkanu kyllästyttään todellisuus, ja tykkään tosi paljon tästä sun uudella tavalla humoristisesta ja tyylikkäästä meningistä. Ja elämässä yleensäkin, haluan nykyään jotain "laatua", en enää viehäty ankeudesta niin. Tämä on erittäin huolestuttavaa
Eikäku ei oo huolestuttavaa, oon oikeassa.
ei oikeasti voi olla totta......taas tällänen miljoonan kuvan taidesotku-settihässäkkä, eihän tota jaksa Erkkikään selata kiljumatta läpi..
:) Ihanaa, uutta! Odotinkin vähän, että millainen sun seuraava tuleminen on... palaan varmasti myöhemmin...
Ihan hienoa kuvaa tavallaan, mutta mielestäni myös eräänlaisten kokeilevan ja dokumentoivan taidevalokuvauksen kliseiden toistamista. Tulee tunne, että olet ikään kuin jäjitellyt "aitoa", pakotonta kuvaustapaa, et kuvannut pakottomasti aivan oikeasti.

Kun ajattelen esimerkiksi kuvia "Beige" ja "Alfauros" näen kamerasta tietoisten ihmisten katsovan suoraan kohti hartiat trendikkäästi lysyssä. Kuvan muotokin on trendikäs. Kameraa kohti tuijottaminen on eräänlaista yritystä palata kuvauksen alkuaikoihin, jolloin kuva otettiin "against the wall" - seinää tai pusikkoa vasten - ja kuvattava tuijotti kameraa kuin ihmettä. Nyt tämä tapa on tuotu takaisin, mutta joku jälkilämmityksen maku siinä on. Kuvattavan tietoisuus siitä, millaista kuvaa rakennetaan, on pilannut idean. Kuvasta tulee campia, ja sitten tämä sijoittuukin estetiikaltaan osaksi laajempaa, muun muassa pop-musiikissa havaittavaa nörttivirtausta, joka näkyy esim. Rubikin kaltaisten bändien suosiossa. On trendikästä olla tietoisesti vanhanaikainen.

(Minunkin laseissani on vahvat sangat.)
Tosi monta kaunista (siten ku minä asian nään) kuvaa, taas, eli sama juttu ku Tikkasen Henrin sarjassa. Tässä oli isona vivahde-erona paljon enemmälti huumoria, ja se antaa mulle aina hyvän fiiliksen kattoo jotain sarjaa.

Juhla4 oli taas jotenki niin ihana. Mää tykkään noista juhlakuvista. Ne on aina ku kattois hyvän olon kääntöpuolta, jota kukaan ei halua kattoo, koska kukaan ei halua menettää sitä hyvää oloa. Puhdistava olo, melkeen vois sanoo.

Syntymäpäivä ja Marjut on ihan legendaarisen miellyttäviä. '3' ja Omakuva vois kuulua niihin myös.
(Onks Henrilla paha kaksoispersoonallisuus?)
Rendikästä on. Ihan koulun näköstä, niin hyvässä ku pahassa.
Minulle nyt vähän säärähtää tämä trendi-keskustelu ihan yleisesti... Siis eikös se olekin niin, että nykyäänhän kaikki jonkun oletetun valtavirran vastainen/ulkopuolinen toiminta (indie tms. - kuten rock/pop-maailmassa on kai tapana kutsua) on samalla joillekin myös huipputrendikästä, riippumatta siitä, mistä lähtökohdista se on tuotettu?

Minusta asia on edelleen niin, että mitään todellista ns. "mainstreamiä" ei ole enää pitkään aikaan ollut olemassakaan... Kyseessä on puhdas kapitalistinen illuusio: "valtakulttuuri" on kaikille sekä paha, että turvallinen, koska se ei ole oikeasti mitään. Paitsi väline alakulttuurin myymiseen. Homma toimii, koska nykyään mikä tahansa voi olla kaupallisesti potentiaalia - "trendikästä" - kaikki riippuu vaan kohderyhmän tavoittamisesta... Alakulttuureita syntyy puhtaasti epäkaupallisista lähtökohdista ja niissä luodaan aidosti uusia jänniä juttuja niinkun ennenkin - mutta ennen myös kapitalismi oli ennakkoluuloisempaa, nykyään tiedetään, että ihmiset ovat erilaisia - ja ne suurin osa - jotka pelkäävät olla sitä omista lähtökohdistaan - ostavat sen.

Kulttuurimaailma ei luonnollisesti ole mitenkään erillään tästä, vaikka taiteilija voisikin olla, koska kapitalismi ei ole enää maailmankuva tai ideologia, se on maailma ja elämä. Mitä tahansa teetkin kokonaisvaltaisesti ja hyvin, se on aina potentiaalisesti valmis myyntiartikkeli ja brandi - ehkä kokonainen "tyyli", jonka sisälle voi sitten rakentaa useitakin brandejä... Tai sitten kyse onkin vain trendin hyväksikäytöstä...

Myös valokuvat edustavat usein jopa muuta taidetta vahvemmin jotakin "alakulttuurista tyyliä" (vähintäänkin visuaalisesti) niille, jotka ovat trendikoneistoon kiinnittyneet - joko niin, että ovat riippuvaisia siitä - tai olemalla negatiivisesti riippuvaisia siitä, eli määrittämällä itsensä koneiston ulkopuolelle sen perusteella, mitä se kuolloinkin on (millaisena se näyttäytyy henk. koht. tasolla).

Minusta ainoa keino olla sen ulkopuolella on yksinkertaisesti täydellinen välinpitämättömyys.

Minäkään en ole nyt täydellisen välinpitämätön vaikka vähän yritinkin, vaan toisen mielipide trendistä sai minut provosoitumaan ja ilmaisemaan haluni olla ainakin itse siitä riippumaton...

Mutta minusta se on myös tosi epäreilua kaikkia sellaisia kohtaan, jotka laittaa itsensä ja oman elämänsä johonkin juttuun oikeesti likoon, että sillä vastaanottavalla osapuolella on sitten aina se ihana kaiken latistava rautanyrkki käytössään: Trendi.


Sori Tiitus, tämä meni nyt taas vähän itse asiasta sivuun, ois varmaan ihan oikeestikin jotain sanottavaa sun kuvista, palaan taas myöhemmin... :)
Henri, taijettiin vähän samoista teemoista rupatella siellä sun sarjan yhteenvedossa. Mulla ei vielä oo mitään lisättävää tohon sun tekstiin, ku että jos brändejä ja trendejä haluaa vaan pakoilla, joutuu sitä tekeen aktiivisesti. En ite jaksa uskoa, että välinpitämättömyys on se avain.

Mun mielestä on tympee ajatella, ku mulla nyt on hirvee moottoripyöräkuume ja hamuan yhtä tiettyä Triumphia, että se on mun heikkoutta, että se henki, mikä sitä merkkiä ja mallia ympäröi, vaikuttaa tosi vahvasti. En halua aatella, että oon jonku näkymättömän tai näkyvän markkinavoiman uhri, tahdoton kuori. Enkä mää sitä oo. Mun mielestä siinä pyörässä vaan on jotain ihmeellistä, joka tuntuu kotoisalta - omalta itseltäni. Ja sellasena sen koko ilmiön nään.

Jos mää joskus ostan Adidaksen sisäpelikengät, ei se liene heidän markkinoinnin ansiota. Pelko siitä, että oisin tullu huijatuksi vain siks, että ostan jotain tunnettua, on turhaa.

Miten sää asian näät, omalla kohdallas? Onko sulla Nikejä ja tunnetko mieltäs pahaksi niiden vuoksi?
minä tykkäsin ihan hirveästi tästä sarjasta!
miten onnistutkin kuvaamaan noin normaaleja juttuja ja pystyt silti välttämään kotialbumiuden(voiks noin sanoo)?

eniten pidin noista missä oli kaksi kuvaa, kaikki sopi niin hyvin!

mut sitten ainoot kuvat mitkä pomppas tosta sarjasta vähän oli marjut ja sunnuntai, niissä oli jotenki eri tunnelma enkä löytäny niistä oikeestaan mitään miks niitten ois pitäny olla sarjassa.

sitten ärsyttää kun iha innoissani painelen nelosta ja vitosta ja huomaan et jotku aukeanillittäjät jotka kostuu vaa teknisesti hienoista lintukuvista (sori kaikki) on antanu yccösii. oon pahoillani.

elikkäs hyvää settii jeahh! lempikuviani oli meri , smoothie ja epilepsia, tapio ja alfauros.

oliko ees turha kommentti . mut silti!
Janne, tää trendi-keskustelu uhkaa nyt vähän paisua laajemmaksi kun tarkoitin (käsitykseni kapitalismista oli vaan pohjustusta käsitykseeni siitä, mikä on trendi)... Mutta kuten sanottu, kapitalismi on maailma jossa elän enkä voi sille mitään. Mulla ei satu olemaan yhtään Niken tai Adidaksen lenkkareita, mutta juon Coca-Colaa(!), koska se on musta joskus virkistävää ja mulla on Sonyn televisio, koska mulla on sellainen mielikuva sekä kokemus, että se tekee hyviä telkkareita. Ja ihan mitä tahansa ikinä ostankin, onhan se aina joku brändi, noihan oli vaan ns. "ääriesimerkkejä"... Mutta tää ei tosiaan ollutkaan ihan se mitä yritin sanoa, enkä myöskään väittänyt olevani itse sen maailman ulkopuolella todellakaan... Muuten kun pyrkimällä välinpitämättömyyteen sitä kaikkea ylimääräistä kohinaa kohtaan, mikä meitä ympäröi, mikä ei mun mielestä ole mitään todellista, vaan keksittyjä teennäisiä merkityssisältöjä, mutta coca-cola mun mielestä ihan oikeasti on todellista, sen brändin takana, sitä voi juoda.

Hyväksyn jos ostat sen moottoripyörän jos olet objektiivisesti arvioinut sen paremmaksi kun jonkun toisen ja jos se tuo sulle oikeasti onnea. Moitin, jos ostat sen siksi, että kuvittelet sen brändin tuottavan elämääsi itsessään jotain lisäarvoa (jota sä et tietenkään oikeasti pysty itse niin tarkasti erittelemään)...

Mun mielestä sä et voi olla sen "kohinan" ja hypen ulkopuolinen mitä mä tarkotan, jos sulla on tarve määrittää omaa paikkaas sen perusteella. Se jos sanoo, että tuo on niin in/out tarkoittaa mun mielestä, että sä "tiedät" mikä on oikeesti in/out. Mulle brandit on vaan jonkun keksimä abstrakti muoto ja jonkun keksimä kasa tyhjiä merkityksiä sen takana. Mulle on luonnollista olla välinpitämätön sellasta kohtaan, vaatis paljon enemmän aktiivisyyttä yrittää saada ittensä uskomaan niihin. Trendit syntyy mun mielestä kuitenkin vähän sattumanvaraisemmin ja laajemman prosessin kautta, vaikka suhteeni niihin onkin se sama...

Mutta mä en äänestä myöskään vaaleissa, koska suomeksi sanottuna "mua ei vittu kiinnosta", alkaa määrittelemään paskan systeemin sisällä, ketkä ois vähiten paskoja...
Toisaalta on eri sanoa "mua ei vittu kiinnosta" kun "mua vituttaa systeemi ja siksi jätän väliin". Ensimmäisellä perusteella olisi hyvä pitää myös valitukset omana juttuna ja olla kiltisti turpa kiinni, jos kerta ei kiinnosta. Mutta perustelu 2 antaa vahvasti tukea valittamisella ja paskaksi haukkumiselle, sekä on kannanotto. Kiinnostaminen ja vituttaminen on eri asioita!!
Tuo yllä oleva oli kommentti henrille, ei Tiitukselle.
Tiitusmainen sarja, jossa itsellä tuo elämänvaihe kaukana takana, ehkä liian kaukana, siksi välillä vaikeaa katsella näitä sarjoja ja ymmärtää, mutta yritän.
Trendeistä en sano mitään, Tiitus on mielstäni täysin oman tyylinsä uskollinen kannattaja, eis iinä mitään eräänlaista dokumentointia, aika hauskaa vain se, että vuosikymmen sitten olisi voinut tehdä samanlaisia sarjoja ehkä vähän kiltimpinä joitakin, mutta hyvin tulee elämän maku ja nuoruus:)
Luotan siihen, että Tiitus ymmärsi tämän: "Kuvattavan tietoisuus siitä, millaista kuvaa rakennetaan, on pilannut idean."

Vain lahjakkaalle tekijälle kehtaa sanoa näin.

Usein kirjallisuudessa jäjittelyn maku on vahvin nuorten kirjoitajien teoksissa. Kai se koskee kaikkea taidetta.
Mä en näe noita kuvia, jotka nostit esimerkeiksi "Beige" ja "Alfauros" niin että siinä olisi yhtään yritystä palata kuvauksen alkuaikoihin, jolloin kuva otettiin seinää vasten ja alkuasukas pelkäsi henkensä puolesta. vaikka sommittelu onkin hieman samantapainen, se ei ainakaan ole tietoisesti yhteydessä mainitsemisiisi kuviin. On totta että malli on hyvin tietoinen kamerasta, koska nuo kuvat ovat tietoisesti rakenettuja ja lavastettuja. Kuvasta tulee campia, ja se on tarkoituskin. Tän on tarkoituskin olla tosi tätä itteensä. "On trendikästä olla tietoisesti vanhanaikainen." - ei se mitään, mitä pahaa olisi olla trendikäs?
Camp on campia, ei siinä muuta pahaa olekaan. Tämä on arvostuskysymys.
niin tai siis et musta kainalopierut on ihan hauskoja, mut sitten myös silleen et jos jonkun mummo kuolee, niin sitä voi lohduttaa tekemällä kainalopieruja ja sanomalla "no se sun mummos oliki sellanen mätänevä haisuli, et hyvä et siitä päästiin"
No kun kaikkien ois hyvä olla hirmu yksilöllisiä ja omaperäisiä, ja taiteilijat ainakin ovat meidän rakkaita outoja persoonallisuuksia, jotka luovat erilaista ja uutta ja ihmeellistä. Sellaista joka ei tukeudu kehenkään tai mihinkään, ja sen saavuttaessaan taiteilija täydentyy ja tulee riippumattomaksi myös ansiotuloista, ja muista kapitalistisista elämän täytteistä, ja tämähän on ok.
eli koitan nyt sanoa, että huumorin ei aina tarvitse olla kevyttä tai mustaa, myös harmaan sävyt on ihan jees. Ja ne raikastaa kokonaisuutta ja tekee siitä helposti lähestyttävämpää ja samalla moniulotteisempaa. Että sitten hetken tutkailun jälkeen saattaisi löytää sen kaikkein tärkeimmän ja oleellisimman sisällön sieltä kuvasta. sen että "Elämä on epätäydellistä"
"mitä pahaa olisi olla trendikäs?"

sanoin siis tuohon

joo. niin mää ymmärsinkin.
"Elämä on epätäydellistä"
Älä ny, oikeesti!?
Tiitus puhuu huumorista. No, minä arvostan enemmän terävää tilannekomiikkaa kuin opeteltujen vitsien kertomista. Tästä on kysymys. Olen jo kuullut sen jutun, että Pikkukalle meni kauppaan ja...
No, hyvät vitsinkertojatki on oikeesti vähissä. Siihenki vaatii sen oman taidon, että pystyy ikään ku hetkeks lavastaan kuuntelijoille pienen näytelmän, joka aiheuttaa iloa ja hymyjä.


Ei mutta Henrille sitte taas.. Poimin sen moottoripyörävertauksen ihan tarkotuksella siks, että se tuntuu olevan ainoita esineitä maailmassa, joiden hankkimista en haluaisi perustella järjellä, vaan puhtaasti tunteella. En osta kaupasta mysliäkään, ellei Tekniikan Maailma olisi sanonut sitä testivoittajaks. Usein ne järkiperusteet tuo mulle sitte sen oikeen fiiliksen: "tää on mulle just oikee".

Mutta tuo mopojuttu. Niistä ei tee mieli lukee mitään vertailuja. Ku tiiän että se kuluttaa vähemmän ku auto, pystyy kulettaan kaks ihmistä ja laukkuja ja näyttää tismalleen samalta ku Triumph Scrambler, niin sellasen ostan. Tai siis ostaisin jos ois niin paljon rahaa käytettävissä. En oo toisaalta ikinä ollu moottoripyörämaailmassa mukana, ne ei oo mua kiinnostaneet, enkä ole ikinä yhtään alan lehteä lukenu, joten ehkä se alan hype ei mua tavota. Silti tiiän mikä mua miellyttää, esteettisesti ja tyylillisesti.

Mutta joo, nyt ku asiaa mietin ja luin vähä lisää noita sun tekstejä, niin kyllähän niihin brändeihin tulee ajan myötä sellanen terve välinpitämättömyys. Ehkä sekotin asiat päässäni ja luulin, että vastustat minkä tahansa brändin tukemista ja tuotteiden ostamista.

Mun mielestä kouluissa pitäis lisää opettaa tollasia juttuja. "Jee, maltsun tunnille taas, se on ihan parast!" Maltsu, eli maalaisjärki siis. Siellä opetettais, että käyttäkää lapset omaa järkeenne, ja jos sitä ei oo, luottakaa vanhempiinne - se on niitten velvollisuus ja halu auttaa teitä. Tänäänki luin kalevasta, että joku tyttö oli kuulemma ostellu kahdensadan euron farkkuja ja vonkunu sitä, että Oulussa pitäis olla kalliimpia vaatteita saatavilla. Mitä järkee niissäki on? Kestääkö ne verrannollisesti hintaansa? Vai vaihetaanko neki sitte ku ne ei enää näytä hyviltä tai menee pois muodista? Eli kolmen kuukauden päästä?

Joo, Henri, oot ihan oikeella asialla.
"mitä pahaa olisi olla trendikäs?" Saku mä en usko, että Tiitus ois välttämättä yrittänyt näitä kuvia julkaistessaan olla mitenkään erityisesti trendikäs tai julkaissut näitä ollakseen trendikäs (kuten jotkut tuntui ajattelevan)... Jollekin tää voi silti olla trendikästä R11; eikä siinä tietysti ole mitään pahaa sinällään R11; mutta kun kommentoi jonkun jutun olevan trendikästä, kommentoi enemmänkin itseään kun sitä juttua... Tää oli varmaan mun ajatus.

Mun mielestä näistä kuvista ehkä korkeintaan parista (omakuvien lisäksi) vois sanoo, et on selkeesti R21;kuvattavalla tietoisuus siitä, millaista kuvaa rakennetaanR21;, mutta mun mielestä se tietoisuus sinänsä on myös aika yhdentekevää kuvan kannalta... Enkä usko et näitä yhtäkään on kovin paljoo suunniteltu ja valmisteltu kuvaushetkellä, ei ainakaan niin paljoa, et se pilais kuvan. Beige on puhtaiden omakuvien lisäksi näistä varmaankin se R21;teennäisinR21;, mutta itse nään tuollaiset kuvat täällä lähinnä kontrastina noille äärispontaaneille (suurin osa).

Musta kainalopierut ei yleensä ole hirveen hauskoja, paitsi ehkä sillon, jos se on äärimmäisen sopimatonta, kuten mummon hautajaisissa... Eikä ehkä sillonkaan ihan kauheen hauskoja.

Mun mielestä se, että jollain on punainen iso nenä, ei myöskään ole yleensä kovin hauskaa ainakaan kerrottuna tai sirkuksessa, mutta kuvassa se voi silti olla hauskaa ainakin jos on jotenkin epätasapainossa suhteessa ympäristöönsä. Siis tavallaan tilannekomiikkaa. Myös siinä edellisen sarjan munatriptyykissä oli mun mielestä jotain sellasta aika vastaansanomattoman R21;hassuaR21;, mitä ei tarttekaan voida selittää... Ehkä se on vaan juuri oikeanlainen jännite pinnassa ja sehän riittää!

Mutta itselle tuo huumorikysymys ei ennen noita muitten kommentteja mitenkään erityisesti noussut esille, minusta tässä ei ehkäpä edes ollut yhtään sellaista munatriptyykin kaltaista spontaanisti tosi hassua kuvaa. Omakuva viiksekkäänä ehkä eniten tuntui yrittävän hauskuuttaa... Mutta en löydä myöskään kainolopieruja.

Mua sun(kaan) kuvissa ole koskaan niin kauheesti kiinnostanut, että mitä koitat sanoa tai koitatko mitään erityistä, diggailen ihan vaan esteettisellä tasolla lähinnä. En löydä näistä mitään yksittäistä punaista lankaa, enkä kyllä odotakaan löytäväni, sen sijaan paljonkin semmoisia yksittäisiä hetkiä ja tilanteita, joista yhdessä muodostuu sellainen kuva susta ja sun elämästä kun haluan uskoa. Eikä sillä ole mulle mitään väliä, miten totta se on. Kelaat vähän niinkun samaa nauhaa aina uudestaan ja uudestaan ja lisäät aina välillä pari uutta detskuu sinne tänne ettei käy liian tylsäksi... Sellaistahan elämäkin on. Ja semmoisia kuvia katsoessa ei ehkä koskaan odotakkaan kauheesti löytävänsä jotain ennen näkemätäntä ja hätkähdyttävää, jotain toista Tiitusta.

En siis pettynyt sun uusistakaan kuvista, koska en odottanutkaan että löytäisin niistä uutta elämän elämän totuutta. Sen sijaan tyydytyin yksittäisistä esteettisistä hetkistä ja niiden kauniista ja herkästä tallentamisesta, kuten aiemminkin.

Ehkä eniten tyydytti seuraavat:

Henna R11; harmoninen kaunis kuvapari, vahva tunnelma, tuli oma opiskelijakämppä mieleen ikkunasta...
Syntymäpäivä R11; Voisko aidosti aidompaa enää olla?
Meri R11; tosi vahva pari, lämmin/kylmä, pehmeä/kova, turvallinen/uhkaava yms. yms... Ja sitten tulee kans mieleen, et tää on tavallaan R21;kaksinkertainen pahoinpitelyR21;, ensin joku hakkaa ja sitten joku ottaa kuvan... Mutta oikeesti mä en usko että siit on edes kysymys, koska en usko et oisit ottanu kuvaa siinä tapaukasessa?
Kevät R11; Ihana lämmin, vähän likainen ja neitseellinen fiilis R11; niinku kevät!
Riina R11; Hiton hieno henkilökuva, poissaoleva katse/läsnäoleva sirkusrekvisiitta...
Keskiarvo: 5 - esteettisesti vaan miellyttää.
Juhla4 R11; tosi uhkaava, aika ahdistavakin tunnelma, laatat on aina kauniita kuvissa... Ilman punaisia putkia tää ei ois toiminu.
3 R11; Oikeanpuolimmaine vaan ihana kaunis kuva, toisessa mua häiritsee puhkipalaminen (hallitsemattomuutta, joka ei mun mielestä tuo mitään lisää), eikä muutenkaan erityinen mun mielestä
Marjut R11; tää vaan On! Ihana vihree!
Smoothie ja epilepsia R11; Punainen! Tämä on raikas ja tarpeellinen juuri siinä, niinkun Sakukin kommentoi...
Alfauros R11; tämä asento näissä omakuvissa (ja ehkä myös sulle luonnollinen seisoma-asento) alkaa olla jo tunnistettava R21;tavaramerkkiR21;... Tämä liittää kokonaisuuden viimeistään aiempaan jatkumoon. Jeesuskuva oikeassa alareunassa on hieno yksityiskohta ja kissalla näyttää olevan kaksi päätä...

Sitten on vielä sellainen sanottava, että mietin jo aikaisemmin vähän tota nimeä, että se on kyllä aika naivi, tahallaan tai tahottomasti, varsinkin kun näyttelyn sisältö vielä täydentää tuota R21;epätäydellisyyttäR21;. Ei se mun esteettisiä vibojani mitenkään häiritse, mutta sisällöllisesti tuntuu vaan vähän kömpelöltä...
mua itteeni viehättää se naivius ja kömpelyys. jotenkin ku se on niin korni, mut kuitenkin jotenkin tottakin samalla. siis tuo nimi
rakastan sun kuvia. eipä tässä muuta.
jos on sellasia kuvia että alkaa itkettään
eikä tiedä miksi
jos oksettaa ja sitten on surullinen
seuraavaksi haikea
jää miettimään
palaa taikaisin
vihaa ja rakastaa
mutta lopulta on niin hämmentynyt että miettii tuliko huijatuksi
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3 (712 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty