Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Ikkunat

Niko Nuutinen

Ikkunat ovat jotakin erottavaa, kaiketi.

Ikkuna
Keskiarvo: 4.1
Kerran avattua ei voi enää koskaan sulkea
Keskiarvo: 3.9
Näin viikot ovat kuluneet
Keskiarvo: 4.1
Haluaisin ettet enää seisoisi siellä
Keskiarvo: 4.4

Annetut kommentit

Olen sitä mieltä, että Niko kuuluu parhaiden kirjoittajien joukkoon Aukeassa. Hänet erottaa muista siitä tyylistä, millä hän kirjoittaa. Hän on löytänyt oman äänensä, niin kuin jotkut muutkin täällä. Niko on taitava kuvatessaan näkymättömiä asioita, joihin mm. tunteet kuuluvat. Hän tekee näkymättömän näkyväksi, mutta tekee sen hienovaraisella tavalla ja niin taiten, että sitä voi jo kutsua sanataiteeksi. En tiedä, miten paljon ihmisen luonne vaikuttaa hänen kirjoituksiinsa. Vai onko se sattumaa, opeteltua taitoa. Siitä voisi joku tehdä joskus tutkimuksen. Näin umpimähkää sanoen tuntuisi, ettei huonosta voi tulla hyvää kirjoittajaa ellei hänellä ole siihen sisäinen valmiustila, sen lisäksi paljon tahtoa, työtä ja - hm. kai siihen myös jonkinlaista kunnianhimoa tarvitaan. Kuka muuten viitsisi kirjoitella, kun maailmassa on niin paljon muutakin tekemistä.
Ikkunat ovat näissä runoissa silmien vertauskuva ja huone hengen ja mielen vertauskuva. Ikkunoista taas näkyy ulkomaailma aina silloin kun näkyy. Toisinaan se vain heijastaa takaisin oman kuvan, joskus taas sisäpuolella on valoisampaa eikä ulos sen vuoksi näe. Joskus myös itse maisema voi olla sumun peitossa. Näissä on luullakseni eniten kyse itsensä, maailman ja toisten ihmisten havaitsemisesta.

Se mikä näissä siis ihmisiä toisinaan erottaa ja toisinaan yhdistää on näkökulma. Oikeastaan vain kolmannessa runossa se yhdistää ja viimeisessä runossa tätä mahdollisuutta väläytetään, muissa runoissa se lähinnä erottaa. Ensimmäisessä runossa mies kutsuu naista katsomaan jotakin omasta vinkkelistään - eli kutsuu häntä hetkeksi kylään omaan maailmaansa. Tämä ei kuitenkaan näytä aivan täysin onnistuvan. Toisessa runossa taas unet toimivat sielujen rajoja purkavana kollektiivista olemista edustavana olemisena, vaikka muutoin ovat siinäkin näkökulmat erillään ilmeisestä vuoropuhelusta huolimatta. Kolmas ja neljäs runo sopivat hyvin peräkkäin: nainen ensin sisällä ja sitten ulkona, samojen ikkunoiden toisella puolella. Viimeisessä esiintyy minusta, kuten sanoin, toive, kutsu, että eikös tulla toisillemme kylään.

Aloitan nyt kirjoittamalla tästä kokoelman kokonaisuudesta, sillä se aukeaa minusta parhaiten niin. Kävin täällä jo eilen illalla, mutta en vielä sanonut mitään, koska näitä täytyi vähän sulatella. Näistä irtoaa takuulla vielä lisääkin. Pidän kovasti. Palaan vielä kirjoittamaan myös yksittäisistä runoista, heti kun olen varma, etten lausu mitään hätiköityä. Nämä ovat aika herkullisia hermenautille.
Itse pidän tätä merkityksiltään melko vaikeana kokoelmana, verrattuna edellisiini. Runot saisivat olla parempia, mutta uskon silti sanovani niissä jotakin sellaista pientä mitä haluaisinkin. Luulen joskus myöhemmin kirjoittavani omat tulkintani runojen alle, koska koen sen melko hauskana. Mutta kyllä näissä siis todella jostakin on kyse. Suuret kiitokset Venlalle, joka paneudut runoihin ja aistit niiden tunnelmat. Katson myös mielenkiinnolla mitä Harri saa näistä irti.
Melkoinen herkkupala, tulkitsijan crema di mascarbone! Näissä on paljon pakoteitä erilaisille tulkinnoille: strukturalistin painajainen ja dekonstruktivistin päiväuni. Eksakti tulkintayritys on tuomittu olemaan hiukan hutera, mikä mahdollistaa uudet ja yhä uudet tulkinnat. Juuri siihenhän usein pyritään. Taitavasti veistetty piece of art! Shine on you crazy diamond, joka heijastat särmistäsi valoa aina eri suuntiin riippuen siitä, mistä suunnasta tarkastelee. Tulikin ikkunoista mieleen se erään yhtyeen kokoelmalevyn kansi, jossa jokaisesta ikkunasta näkyy aina uusi ikkuna...
Niin, minä itse olen titzmannilainen strukturalisti, joka valitsee tulkinnan risteyskohdissa aina todennäköisimmän tulkinnan tekstin ulkopuolisen tiedon varassa. Sellaisena uskon tulkintojeni seisovan aika tukevasti - dekonstruktivistit sinne tai tänne :)
Hieno kokoelma. Olet taitava kirjoittaja. Teksteissäsi on maaginen voima.Ne jotenkin vievät mukanaan lukijan. Kulkevat pakottomasti ja taitavasti. Hienoa!
Kiitokset Harrille ja Janille. Kun kirjoitan näistä itse jotakin pientä tänne, kunhan kokoelma on hieman vanhentunut, kommentoin varmasti myös jossain määrin runoista esitettyjä tulkintoja.
vielä tässä yhteydessä viivästynyt kiitos "viimeisestä", luulen että täällä on turvallista toimia pelottomasti, täydestä luottamuksesta. jonakin päivänä se kaikki paljastuu edestämme. toivon myös lukevani sinulta lisää, (näitä) tinkimättömiä tekstejä, luulen ikääntyvän lehmän jo tunnistavan lypsäjänsä.
osa oli parempia kun osa, ihan paljon hyvääkin vaikkei ihan mun juttu, roiskasin muuten vahingossa yhen ykkösen, tarkotus oli laittaa nelonen muttaa koomasin
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.11 (53 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty