Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Lasihäkki, mikronovelleja

Sami Vainikka

Pakko & omaisuus. Pakonomaisuus & unohdus.

Halu. Pako. Paluu. Haku.

Heijastukset, elämä. Lasi. Häkki.

Kultakala
Keskiarvo: 3.9
Lasihäkki
Keskiarvo: 4
Hiiret
Keskiarvo: 4.2

Annetut kommentit

jollain tapaa kypsiä tekstejä
Kiitos Sami. Kirjoitat siten että tiedät mitä teet, tai tulee se tunne, ja sehän se merkitsee. Ansaitset paikkasi listan kärjessä vaikkeivät nämä täydellisiä tekstejä olisikaan. Kuitenkin niin otteessaanpiteleviä että tämä lukija ei näe moitteita kuin joskus myöhemmin.
Luin nämä ja olen aivan vaikuttunut ja vakuuttunut, että ovatpa hyviä tekstejä nämä tekstisi, Sami. Paitsi että ovat mielenkiintoisia, on näissä jokaisessa jotain aivan erityistä ja sinulle luonteenomaista sanoilla leikittelyä, joka johtaa vakavasti otettavaan lopputulokseen. Välillä teksti pistäytyy surrealismin rajamailla, koukkaisee sen sisään, mutta palaa sieltä todellisuuteen. Välillä on kuin lukisi Kafkaa, välillä tositarinoita elävästä elämästä, mutta merkillisen hyvin ja taitavasti yhteensovitettuina ne antavat tunteen taitavasta kirjoittajasta, joka kirjoittaa juuri niin kuin haluaa. Voi puhua omasta kädenjäljestä tai kirjoittamisen ollessa kysymyksessä ehkä pikemminkin "päänjäljestä". Kysymys on siis ilmaisusta, joka on jäljittelemätöntä ja suorastaan ilahduttavan taitavaa. Jokainen näistä kolmesta saa täydet pisteet. Se on niin selvää, ettei tarvitse edes pohtia. Harmi, etten ennätä kommentoida näitä erikseen, mutta lupaan heti palata, kun se on mahdollista. Tulen mielelläni lukemaan nämä uudelleen, mutta pisteet annan jo nyt.
Kiitokseni Annalle, Liisalle, Antille, Paulalle ja Venlalle!

Varoitus! Odotettavissa rimpsu pöytälaatikkofilosofiaa.

Tarinoissa olen kiinnostunut todellisuuden ja kuvittelun välisistä eroista. Oikeastaan ei ole muuta kuin tulkinta. Ihan varmasti on olemassa absoluuttinen, aktuaalinen todellisuus, mutta kuinka moni tavoittaa sen? Kaikki on tulkintaa.

Maailma tuntuu turvalliselta paikalta kun kävelee tasaisella ja kiinteällä lattialla, aistit antavat "todellisuuden" tunnun. Huomaan helposti, silmä voi valehdella, samoin korva, nenä ja makunystyrät, mutta tuntoaisti!, miten se muka voisi vääristää todentuntuisuuttani?

Kyse on kuitenkin aistista ja aistit tuottavat tulkintaa ei todellista todellisuutta. Odotan innolla virtuaaliteknologian parantumista sekä yleistymistä, silloin tuntoaistiakin heilutetaan, eli siten joudumme huomaamaan senkin petollisuuden.

Hitto, miksihän tämmöisiä tänne pohdin? Ei taida suoraan liittyä näihin kertomuksiini, mutta ehkä siihen lähteeseen mistä tarinoitani ammennan, todellisuuden ja kuvitellun merkilliseen rajaan. Ehkä siksi, kuten Venla mainitsi, sekoitan surrealistista realistiseen, leikittelen todellisuudella.

Kuinka paljon pään sisällä tapahtuva eroaa pään ulkopuolella tapahtuvasta? Normaalin elämisen kannalta on tärkeää "nähdä" ero näiden välillä, jos ei erottaisi kuvittelua ns. todesta, eli ulkopuolta sisäpuolesta, subjektiivista objektiivista, olisi kai skitsofreenikko tms. Mutta ihan absoluuttisen todellisuuden tasolla kaikki ei taidakaan olla ihan päivänselvää. Miksi esim. ihmisen näkemä maailma olisi jotenkin kärpäsen näkemää mailmaa tärkeämpi tai todellisempi? Oletan että nämä oliot näkevät ja kokevat maailman eri tavoin. Toimimme samassa todellisuudessa, mutta ihan varmasti ihminen ja kärpänen tulkitsevat maailman toisin.

Saisipa edes yhden tunnin ajan olla kärpänen! Kukaties tuo toive voi joskus toteutua, kunhan virtuaalitekniikka vielä kehittyy.
Ömmh, henkilökohtainen mielipiteeni on, että tää kokoelma olisi aivan loistava mikäli ensimmäinen teksti olisi jotenkin erilainen. Se voisi olla esimerkiksi vaikkapa uskonnollisempi (en nyt tähän hätään keksi parempaa esimerkkiä), koska tuollaisenaan se on mielestäni kerrottu turhan monta kertaa aiemminkin. Toinen ja kolmas teksti olivat rutkasti omaperäisempiä, pidin niistä tosi paljon!
Kiitos kommenteistasi Helena!
Piti myös kiittää Susannaa tuolla yläpuolella, jossa koko joukkoa kiitin. Arvasin että unohdan jonkun nimen (jmlta, stana!)
Kauan kesti, ennen kuin pääsin tänne lupaustani täyttämään. Kiire, stressi ja paine tuntuvat vain yltyvän. Mutta vaikka tämä onkin "varastetulla ajalla" kommentoitu, oli minusta hyvin miellyttävä käydä täällä ja lukea nämä jutut uudestaan.
Oli tasapainoinen kolmikko. Ensimmäinen jäi jotenkin kaikista etäisimmän selittäväksi, ei kuitenkaan heikoksi esitykseksi. Teksteillä on selvä synergia. 1+1+1=4.
Tuo laskutoimitus ei ollut Aukean arvosteluskaalassa!
Kiitos Samuli! Mukavaa että joku käy näitä vanhempiakin vielä lukemassa:)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.02 (41 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty