Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Vaahto

Marjo Airisniemi

suoja
Keskiarvo: 4
puu
Keskiarvo: 3.9
purkka
Keskiarvo: 4.2
suolla
Keskiarvo: 3.6
karkulaiset
Keskiarvo: 3.7
uni
Keskiarvo: 3.6
juhla
Keskiarvo: 3.9
helle
Keskiarvo: 3.8
ruokahetki
Keskiarvo: 4

Annetut kommentit

Minulle tulee sellainen tunne, että runominällä on ivallinen suhde arkielämään ja ihmisiin, jopa itseensä.
Vahva kokoelma. Kun lukee näitä runoja, tulee tunne, että ihminen jää toiseksi, luonto ottaa ylivallan ihmiseen nähden ja näyttää eri puolet itsestään, vaikka nämä eivät varsinaisesti luontorunoja olekaan. Mutta nämä ovat myös ihmisrunoja, ihminen eri ympäristössä, luontoon ja ympäristöön sulautuvana osasena, valppaana ja tuntevana, nousee luonnon läpi, ajattelee ja antaa oman osansa toimimalla luonnon tulkkina, siihen kuuluvana, sen vaikutuksen alaisena.
Vahvaa vuoropuhelua ihmisen, luonnon ja ympäristön välillä, mutta nämä ovat myös symbolisia. Paikoitellen ihminen haipuu hämärään, nousee esiin ja vaipuu taas, lopulta katoaa kokonaan. Silloin luonto ja ympäristö esiintyvät ihmisen puolesta kuin kadonneen ihmisen ajatukset olisivat jääneet ja jättäneet omat merkkinsä luontoon ja muuttaneet sitä siltä osin ihmismäiseksi, ajattelevaksi ja tuntevaksi.
Upea kokoelma, ei yhtään heikkoa osaa tässä. Tasavahvoja, hienoja runoja. Tulee tunne, että jos tämä kokoelma olisi mukana jossain runokilpailussa, olisi ihme, ellei tämä sijoittuisi kärkisijoille. Mutta kilpailut, niin no, eivät ne ole itsetarkoituksia. Tärkeintä, että että syntyy hyviä runoja. Nämä ovat sellaisia. Todella hyviä.
Olipas hieno sarja, helposti sulavia, elämänmakuisia runoja. Tuli mieleen sellainen tyyli jota itsekin olen joissa runoissa tavoittellut: sopivassa suhteessa maiseman maalailua sekä pään sisäisiä tunnelmia, paikoin ilmaistuna melko puheenomaiseen tyyliin. Vähän pelkään, että nämä eivät kumminkaan olisi kilpailutuomarien suosiossa, kun näissä ei mitenkään uudisteta kieltä tai rikota runouden rajoja. Nelosta ja vitosta.
Tasaisen hyvä kokoelma.
Juholle,
rajojen rikkominen voi olla helppoa, mutta tulos voi olla kauhea! :) Tuomarit? Niin, he ovat ihmisiä, joilla jokaisella on oma makunsa.
Kiitos paljon kaikille!
voi tietysti olla, että kaikki kertoo sitä mitä kuuntelee.
Olen käynyt täällä sanojen puolella vaan joskus tosi harvoin "vahingossa" tai salaa lukemassa oman siskon runoja tai sitten joskus kun runoilija on kertonut saaneensa jotain mun kuvistani (mikä tietysti tuntuu aina helvetin hyvälle!)... Ehkä pitäis käydä välillä muutenkin vaan, koska tuntuisi, että täällä on aika korkea taiteellinen taso... Nää (varsinkin nää) tuntui mun täysin runomuoto-tottumattomaan mieleeni ihan nerokkuuteen asti riipaisevilta - ajatuksina - kauniita, rumia, tosia totuuksia ja kuitenkin niin hyvin henkilökohtaista. Kai voin sanoa näin ymmärtäväni jopa, vaikken itse osaisikaan kirjoittaa/tuntisi niitä rajoja joihin nämä mukautuvat/joita pyrkivät rikkomaan? Kiitos myös.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.85 (98 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty