Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Arkisto

Valkoinen

Halusin ajatella sinut valkoisena kuin talvi
ettet koskaan putoaisi
sulaan ja virtaisi toiseen vuodenaikaan

Pyyhin päivän kerrallaan pois
jokaisen eilisen
ja kun niitä on yhtä monta kuin niitä joiden
                           ajattelen tulevan
lopetan ja aloitan alusta

Sinä tulet aina mieleeni
pakkasen ryömiessä ikkunoista
ja kun ihoni kuva sulaa jäähän
tulet aina mieleeni
kun minun on kylmä














-Teija Liukko

Annetut kommentit

Tuolle annan neljä pistettä: siinä jotenkin tulee niin viileä olo :D
Todella hyvä. 5p.

Voi. Viehättävä runo. Sellaista tosiasioiden hyväksymättömyyttä yhdistettynä mukavan pehmeisiin sanoihin. Minulle tämä on nelonen. Hirmuisen hyvä, mutta kuitenkin tuntuu että kaipaisi vielä jotain pientä tehostetta, ehkä jopa konkretiaa, jäädäkseen kaikumaan mieleeni paremmin. Mutta mielellään tällaista tekstiä lukee.
Tätä oli mukava lukea.
Oi. Apua en osaa kirjoittaa mitään rakentavaa palautetta. Tai no ei tähän tarvitse mitään rakentavaa. Kaikki on jeesjees ihana. 5
Tietyllä tapaa tämä runo on virheetön, katselin sitä kyllä melko kauan. Virheettömyyttä varjostaa aina riskittömyyden vaara, se saa nyt luvan olla ainoa selvä moite. Siis riskittömyys. Nyt runon parasta antia on sen rytmi, hyvin olet sanat asetellut. Runossa minä muistelee ilmeisesti menetettyä ihmistä, jonka on kuvitellut hetken olevan kuin hän itse, talvi. Lopussahan "ja kun ihoni kuva sulaa jäähän", hänen ominaisuutensa alkavat ainakin nyt lähestyä talven vastaavia. Ja "tulet aina mieleeni/ kun minulla on kylmä", varmaankin koska tuo menetetty ei ollut kylmä, tai koska tuo kylmä on se mikä aiheutti menetyksen. Oikeastaan vielä ensimmäisen säkeistön perusteella voisi ajatella runon kertovan ihmisistä jotka ovat ajautuneet erilleen, siis toinen on muuttunut ja toinen ei. Kuvitelma talvesta oli jotakin yhteistä. Ja runossa eletään siis yhä talvea, ja aiotaan jatkaakin niin. Runo on tietyllä tavalla hyvin perinteinen, mutta onnistuneesti. Joku toinen olisi voinut samoista aineksista saada aikaan kakkosen runon; laitan nyt tuon viitosen. Kun viimeksikin aioin.
viileä runo kuten simo sanoikin. Myös pehmeä ja puhtoinen. Niinkuin söisi lunta portugalin rannalla. Hyvä hyvä.
kaunista, 5p
Pidän. Kaunis kuin huurteinen puu pakkasaamuna.
Tämä on kuin viileä talvinen henkäys. Tunnelma on todella vahva ja uskottava. Hyvä runo. 4.pistettä.
Talvi rinnastetaan valkoiseen eli puhtauteen.

Halutaan antaa subjektille vaihtoehto pysytellä "oikeuden tiellä", mahdollisuus välttää kulkeutumasta toisiin vuodenaikoihin eli pois valkeudesta.

Puhutaan käännekohdasta, jopa konkreettisesta sellaisesta, jossa elettyjen päivien määrä ylittää odotettavissa olevien päivin mitan. Todetaan, että mitta on saavutettu ja aloitetaan ajattelu alusta.

Viimeinen säe saa hyvyyden asun; pakkanen, jää ja kylmyys. Hyvään alussa assosioidut elementit ovat vahvasti läsnä.

Kenties kauan sitten etäytynyt ystävyys palaa mieleen hyvien muistojen kautta...

Antaa vahvoja mielikuvia, kuljettaa. Miellyttävä ja sopivasti haikea.

Sopii minulle, joten annan viisi pistettä.

Kiitos.
Talvi on aina harmoninen. Maisema näyttää jokapaikassa samalta.
Muistot on aina hyviä vaikka ne toisinaan onkin katkeria.
Luopuminen on surullista irtipäästäminen on vielä vaikeampaa.
4p
aivan upea ja harmoninen runo. 5p
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.97 (29 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty