Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Mitä ei tapahtunut

Kaupungin valot luovat
harhakuvan pimeästä,
valolätäköstä toiseen
joku tekee pyhiinvaellustaan

markettiin      filmtowniin
psykologille  asianajajalle
hautausmaalle    kirkkoon
naapuriin         helvettiin
ekstaasiin             torille

ja kun äidin poika ryntää rekan eteen
melkein
ja vasta viimeisellä sekunnilla
äiti saa hupusta kiinni
ja huutaa hysteriaansa,
poika aavistaa olevansa rakastettu,
hukkuu halaukseen.

Tuhat muuta,
joilla on silmät,
kävelee nopeutetussa filmissä ohi,
tunnustelee valkoisella kepillä katua:

mitä melkein tapahtui,
muttei tapahtunut,
ei ole olemassa

ja maailmankaikkeus laajenee
valovuosia sekunnissa,
kolmostien varrella katulampun valo
luo illuusion hämärästä.


-Reetta Niinisalo

Annetut kommentit

Kaunista. Koskettaa lukiessa kuin kokiessa, ehkä olen kokenutkin joskus sen. On niin helppoa olla sokaistunut. Herätti tunteen, tavoitellunko, en tiedä, mutta siitä viisi.
Kaupungin valot. Joo. Tässä oli fiilistä ja kiihkeyttä. Kiitos.
Olipas erittäin hyvä tekele. Erinomaisen arkisesti kuvattu ihmisen kyky olla näkemättä rakkautta tai yhtään mitään. Tässä oli ulottuvuutta, joka pysyi kasassa loppuun asti. Arvostan tätä kykyä, koska itse en sitä niin hyvin hallitse.
Hienosti kuvattu ihmisen sokeus ympäristölle, ihmisille, tunteille. Tarkkanäköinen toinen säkeistö. 5p.
on todella upeasti kirjoitettu, erittäin hienoa
hitto, oli hieno.
Erittäin tyylikästä ja onnistunutta runoilua. Ajatuksiltaan, tunnelmaltaan ja rakenteeltaan todella hieno. Nautin lukea.
Todella hieno. 5p.
Loppu menee vähän hankalaksi. Toivoisin jotain konkreettisempaa kuin "illuusio hämärästä". Se kolmostien varrella oleva katulamppu varmaankin saa meidät huomaamaan laskeutuvan illan ja toimii kiintopisteenä minkä ympärille pimeys kietoutuu... mutta valo ja pimeys ja illuusio ovat turhan kuluneita sanoja varsinkin kun niitä yhdistetään samaan lauseeseen. Mielenkiintoinen runo kumminkin, paljon hyviä huomioita. 4p
Runolla on paljon ansioita. Tapahtumat liikkuvat lähellä maanpintaa, mutta runo laajenee koukkaamalla avaruudessa, ja siten perspektiivi liikkuu runon mukana kadun pinnasta ja lätäköistä ulkoavaruuteen. Tapahtumat ovat näkökulmasta riippuen nekin suuruusluokaltaan vaihtelevia, ja niiden herättämät tunteet liikahtelevat lähes olemattomuudesta, äärettömän kauhun ja ilon tunteisiin. "poika aavistaa olevansa rakastettu,/ hukkuu halaukseen." - hyvä kohta. Paljon asioita saatu mahdutettua yhteen runoon ilman tukahtumisen tunnetta.
Hyvä runo, tunnelma on moderni, etäinen, samalla raa'an käsinkosketeltava, juuri tuo Venlan esiinnostama kohta.Minusta tässä on parissa kohdassa ongelmana halu kuulostaa hienolta. Ensimmäinen sellainen kohta saattaa olla tuo "helvettiin". Lopussa illuusion luomisessa on myös sitä henkeä. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Ehkä Juho joka puhuu kuluneista sanoista viittaa vähän samaan asiaan. Ehkä kliseessä onkin kysymys ei tietystä ilmaisusta tai edes käyttötavasta, vaan taustalta välittyvästä ajatuksesta että tämä on hienosti, omaperäisesti sanottu. Mutta tämä pohdinta ei nyt koske tätä runoa. Kaunis ja toimiva runo.
Hei, hieno runo! "Kaupungin valot luovat/harhakuvan pimeästä" ja "kolmostien varrella katulampun valo/ luo illuusion hämärästä" eivät (pakko tunnustaa) aukea minulle ainakaan näin äkkiseltään, mutta muuten oikein luettavaa ja sisäänsä imaisevaa tekstiä. Hieno tuo toisen säkeen asettelu, parasta kolmanneksi viimeinen säe.
Laajenee sanojensa summan ulkopuolelle. Valo ja pimeys- läpät toimivat mainiosti kehyksinä alussa ja lopussa, vaikka vastakohtaparina ovatkin käytetyimmästä päästä.
Upea.
Mikä mahtava tunnelma! Todella upea runo. Hienon vision luot tällä tekstillä. 5.pistettä.
tämä kertoo suuren tarinan, se kiinnitti huomioni, tunnen samalla sympatiaa ja "myötähäpeää" kerronnan tyylistä, koska se muistuttaa jollain tapaa sitä tyyliä, josta itse olen yrittänyt pyristellä eroon... hion, hion ja hion tiettyjä runoja jopa vuosien jälkeen, lopulta kyllästyen ja pääsemättä lopputulokseen... toisaalta olen ilmeisesti ainoa ihminen, joka on kohdallani kärsinyt siitä tyylistä, joten älä ota tätä kommenttia murskakommenttina, vaan pikemminkin kehuna.. että kai tässä on jotain taikaa.. 4p, mutta voin allekirjoittaa tuon, mitä Jani sanoi.. joku jo nimessä houkutti lukemaan, en tiedä oliko se käänteissaarikoskimaisuus (vrt. "mitä tapahtui todella") vai jokin muu seikka
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (23 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty