Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

hän III

vein sinulta valosi,
se poltti taskuni rikki
niiden marmorikuulat satoivat alas
kuin sammakot, tai hyönteiset

ja sitten ei ollut enää mitään
muuta kuin valkoista ja kohinaa
kun veri sinusta karkasi minuun
kun tunsin ääneni muuttuvan
kissat lommokylkisinä, kiiluvasilmäisinä
juoksevat autioiden teiden yli

tämä suuri syyllisyyteni, tekosyyni
otit sen hellästi hoiviisi
ja teit siitä oman lapsesi
ja syötit sille hunajaa, maitoa, peittelit sen
hiljensit huutavat äänet
avaat silmäsi uudelle unelle,
hiljennät huutavat.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Nina Kolehmainen

Annetut kommentit

Vahvaa ja toimivaa tekstiä. 5.pistettä.
Vahva tosiaan, mutta herkkäkin.
4p, en pääse tähän mitenkään päin sisään, mutta pidän vähän kumminkin
Vahvempi kuin nuo muut. Ilaisusi on hivenen erilaista, ei niin rauhallista ja tasapaksua kuin aiemmissa runoissa. Toisaalta se on myös paljon vaikeatajuisempaa. Jouduin hakemalla hakemaan merkityksiä enkä siltikään ole mistään aivan varma. Kielen ja tunnelman tasolla kolahti, mutta kokemus jäi vaillinaiseksi, koska en päässyt perille ideasta.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (10 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty