Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kalastajamummo

Täällä ne romantisoivat auringonlaskuja,
jotka eivät osaa katsoa merelle yksin.

Heille taivaan vastaisella rannalla
vastaa aina oma kaiku -
jonkunhan siellä pitää odottaa.

Mutta viimekin viikolla viereisellä laiturilla
kuoli naapurin kalastajamummo täysi haavi kainalossaan
ainoana todistajana tummasilmäinen joutsen.

Ei kaikua vastassa, rannalla,
ei taivaassa.

Sen elämä oli avoimuuden haava,
jota valeltiin merivedellä;
huuhdottiin todellisuus sanatulvaan,
jota kukaan ei jaksanut kuunnella.

Huomenna palaan kotiin hautajaisista,
enkä katso merelle enää koskaan
tai luovutan,
nain merimiehen.

Paluuni Aukeaan.

-Tytti Siukonen

Annetut kommentit

Runon sanoma ei oikein aukea minulle.
Hienoa nähdä, että sinäkin olet palannut aukeaan. Pidin runosta kun luin sen ensimmäisen kerran eikä mielipide ole muuttunut siitä mihinkään. Sitten vain seuraavaksi lisää uutta materiaalia kehiin.
Minullekaan tämä ei oikein avaudu, eikä tämä oikein ole uskottavan tuntoinenkaan, mutta tämä on silti jotenkin hyvä. Etenkin viimeistä edellinen ja toinen säkeistö ovat mainioita.
Tässä on jotakin puoleensa vetävää, tietysti eniten tuon kolmannen kappaleen ansiosta. Teoksen alku ennen sitä oli harmillisen puhuttelematonta, mutta sitten se johdattikin tuohon nimeonomaiseen kappaleeseen. Viides kappale vaivaa, tavallaan ymmärrän sen tarkoituksen mutta siinä on tehottomuutta, ehkä puhuttelua, huudahdus, tai jokin muu virkistävä muotorikko sinne väliin. Oikeastaan sama koskee myös viimeistä kappaletta. Kokonaisuus kuitenkin plussan puolella.
alku on loistava! ja tuo loppu: luovutan, nain merimiehen. ! mutta tuo "Sen elämä.." en tiedä siitä sitten.. en olisi ehkä halunnut, että mummon tarinaa ruoditaan täällä aukeassa noin.

surullinen ja kaunis tarina. kuitenkin.
Sujuva, hyvä. Paljon onnistuneita kohtia, ja lopetuskin toimii. Olisin oikeastaan viitosenkin voinut pistää, kun mitään huonoakaan en nyt keksi. Mutta nelosen pistin.
kyllä, hyvä. aamut ovat kuin äänet vastarannalla ja hämäryys.
paikkaan nikoa viidellä.
Todella hyvä runo!!! Aivan mahtava. Alusta loppuun vastaanpanemattoman hyvä. Jo nuo ensimmäiset kaksi riviä sisältävät puhuttelevan ja tärkeän huomion: romantisoidaan asioita, joista nauttimiseen ei edes yksin pystytä, vaan tarvitaan joku toinen vahvistamaan nautintoa.

Toinen säkeistö jatkaa samaa linjaa, nuo samat ihmiset, jotka eivät riitä itselleen, ovat lopultakin aivan yksin. "Heille taivaan vastaisella rannalla /vastaa aina oma kaiku - / jonkunhan siellä pitää odottaa."

Ja runo siirtyy tarkastelemaan sellaisen ihmisen elämää, joka vastoinkäymisten karaisemana seisoo omilla jaloillaan loppuun asti. Miten kauniisti se on ilmaistu: "Mutta viimekin viikolla viereisellä laiturilla / kuoli naapurin kalastajamummo täysi haavi kainalossaan /
ainoana todistajana tummasilmäinen joutsen." Vaikuttavaa. Ja se mitä tämän ihmisen elämästä kerrotaan: "Sen elämä oli avoimuuden haava,/ jota valeltiin merivedellä;/ huuhdottiin todellisuus sanatulvaan,/ jota kukaan ei jaksanut kuunnella." Mahtavaa, että joku on osannut arvostaa, tajunnut ja osannut tavoittaa näin kauniilla tavalla tuon omilla jaloillaan seisseen urhean kalastajamummon elämäntarinan ja sen viimeiset hetket.

Loppu runossa kertoo sekin paljon. Tämä kokemus hautajaisista (jonka voi yleistää käsittäväksi kaikki ne yksinäiset, urheat ihmiset, jotka selviävät elämästään "täysi haavi kainalossaan") katsoo huomiseen (tulevaisuuteen) ja hän tuntee itsessään, että asia on vaikuttanut häneen niin, että se tulee vaikuttamaan hänellä loppuelämään, ellei, niin kuin runo surumielisen huvittavasti kertoo hänen toteavan: "enkä katso merelle enää koskaan / tai luovutan,/ nain merimiehen."

Tämä runo vaikuttaa minuun yhtä paljon kuin runon kokijan sanotaan vaikuttuneen tuosta kuvatusta ihmisestä. Merimiestä en voi naida, eikä ole luovuttamisen tarvetta, mutta omilla jaloilla seisomisen tarve on suuri, ja sitä tämä runo minussa vahvistaa. :)
Sujuvaa tekstiä, hieno runo! Alusta loppuun asti pitää tiukasti kyydissään. Erityisesti pidän siitä miten kalastajamummo on avannut runominän silmät, herättänyt tarkastelemaan maailmaa ja pohtimaan omaa olemassaoloaan.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.07 (15 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty