Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Heinäkuu, rauhan vuosi

se oli heinäkuuta
venyit sylissäni ja kerroin tarinoita

oli kaksi miestä yksinäisellä kentällä
keskellä nimettömien maiden sotaa
hiljaisuutta, sinisenpimeää, kaksi raahautui toisiaan kohti
liian uuvuksissa kohottamaan kättään tervehdykseen tai iskuun
toisella oli tikut, toisella pullo
he joivat vaiti nuotion äärellä
lepäsivät vierekkäin ja sopivat, että tämä sota
on ohi heidän väliltään

vaikenin, kohotit katseesi, kärtit jatkamaan
mitä siinä enää kertomista - tuli aamu
ja omat joukot ja linjat, paluu
viikkoa myöhemmin toinen heistä makasi toisen luoti vatsassaan
toinen ei saanut koskaan tietää
sillä sitä se on, rakkaus ja sota, tappioita tulee

löit nyrkkisi käsivarteeni ja vaadit uuden lopun
en tiedä miksi suostuin siihen, ei loppuja saisi
kirjoittaa uudelleen
vaikka nyt myönnän että meidän loppumme
voisin pyyhkiä pois, aloittaa alusta: oli heinäkuu
rauhan vuosi, kaksi entistä sotilasta
käsi kädessä puistotiellä, kulkivat meistä ohi


-Laura Ahlstedt

Annetut kommentit

Myönnän, että en ymmärtänyt.
Vaatii minultakin paljon tulkintaa, hauskuutan ja pitkästytän sinua nyt yhdellä niistä. Yk:n Rauhan vuosi oli 1986, se tuli ensimmäisenä mieleen. Jos tämä viittaa siihen, se voisi olla vanhempiesi ja sinun tarina. Luoti vatsassa olisi omalla tavallaan kiehtova kuvaus raskaudelle, joskus toinen ei saa tietää. Ihmissuhteet paistavat minun silmissäni läpi. Nyrkillä käsivarteen lyömisen symboliikka jäi epäselväksi. Kiinnostava, moniselitteinen (johtunee tottumattomuudestani yksiselitteisyyteen) ja kerronnaltaan selkeä runo. Tämä kommentti jää melko pinnalliseksi.

Opiskeletko kirjallisuutta tai jotain muuta kvalitatiivista tulkintaa vaativaa? Tuo on tietysti henkilökohtainen kysymys johon ei tarvitse vastata. Tekstit täällä näyttävät tulevan niin kirjavista lähteistä, että joskus on vaikea tulkita mikä on tahaton ja mikä tarkoituksellinen viittaus.
lopetus oli kaunis
Pitää kyl sanoo, etten tajunnu juurikaan. Hauska tää silti oli luettavana, koska nuo jutut oli kuitenki sillee aika selvästi sanottu. Tietenki (ehkä) se lopullinen pointti varmaan jää aika pitkälti tajuamatta multaki..
Vahva ja kaunis teksti.
Kotimaista kirjallisuutta opiskelen joo, mutta vasta ensimmäistä vuotta että. :D En ole ensimmäistäkään romaania vielä ehtinyt tenttipaketeista avaamaan. Viittailen kyllä sinne ja tänne, itseeni ja muualle ja leikin sanoilla ja merkityksillä. Se vaan on kivaa. YK:n Rauhan vuosi ei ole minulle tuttu asia, vaikka ehkä pitäisi olla.

Tässähän siis kerrotaan tilanteesta jossa on kerrottu tarina, ja samoin sitten se tarina joka kerrottiin silloin. Ja sitten vielä sille kerrotulle tarinalle uusi loppu.
Laura-Setä
Itselleni tässä runossa ei varsinaisesti ole mitään erityistä "ymmärrettävää". Viehättävä tunnelmapala, jossa runon minä on kertonut rakastetulleen tarinaa sota-ajasta, kahden miehen intiimistä kohtaamisesta rintamalla, kohtaamisesta, jossa alkujaan oli huono loppu. Syntyy paralleeli kahden onnettomasti päättyvän suhteen - sodan ja rauhan aikaisen - välille. Rakastettu vaatii kertomaan onnellisen lopun sota-ajan kohtaamiselle, ja runon minä myöntyy, ilmeisesti jotensakin vastahakoisesti. Nyrkillä käteen nyhjäisy lienee sellainen leikkisän tuomitseva ele, jotak rakastavaiset keskenään harrastavat. Lopuksi kuitenkin selviää, ettei onnellinen loppu toteudu edes rauhan aikana; täydellisten tarinoiden maailmassa molemmat parit kulkisivat käsi kädessä. Tämä runo kertonee siis kahdesta uhrista onnettoman rakkauden taistelukentällä, jos näin lyyrinen ilmaisu sallitaan.
Runon tematiikka on mielenkiintoinen. Kaunista. Vaikka kaikki elementit tekstissä eivät uppoa, on se silti vahva ja loppu on hieno. 4.pistettä.
Minä näen tässä kahden miessotilaan vahvan ystävyyden ja kaksi erilaista loppua. Tämä on selkeä ja siksi mukavasti luettava ja uppoava. Mietityttämään jää, että miksi kertojan pitää vaihtaa loppu - onko koko idea siinä, että toista pitää miellyttää? Tiedän olevani hieman kuivakakku. Mikko Wirkkulan versio on melko hyvä myös, luoti kuvaa alkavaa elämää. Tulkitsi tämän miten ikinä, minusta tässä ei ole mitään aukkoja ja suurempia epäkohtia ja kerronta luistaa. Annan 4p.
enemmän kuin hieno.. ja kyllä, olin :)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.43 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty