Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Korppien onnea

Kävi korppi keväällä laulamaan,
se iloisen virren veti,
laulun mestari suuren erämaan,
muut linnut vaikeni heti.

Helisi taivas, helisi maa,
oli onni rinnan alla,
kevätriemua, juhlahumua,
haaskat lojui kamaralla.

Nuori morsio lensi rinnallaan
sinimusta korppineiti,
se keimaillen ilmassa liiteli
sulhollensa kiepit heitti.

Sulho mielistyi nuoreen morsioon,
pari riehaantui lemmenhurmioon.
Linnut lensivät morsiuskammioon,
vuoren jyrkimmän jylhään onkaloon.

Siellä solmittiin liitto yhteinen,
erämaiden uljaiden lintujen,
pesä laadittiin luja pehmoinen
suojaks sinivihreiden munien.

Syntyi poikaset ahnaat, avosuut,
ne raakkuen tahdissa, kilpaa huus:
"Hoi isä ja äiti, jo lentäkää,
nälkä kurnii, suolia kivistää."

Lihaa, kalaa nokissa kannettiin,
palat avokitoihin annettiin,
kun siipisulat alkoivat kannattaa,
pojat ulos pesästään leuhahtaa.

Yllä laajan tunturipaljakan
korpit lentävät sinessä taivahan,
syksyntuuli tuo tuoksun kutsuvan
poronvaatimenraadon haisevan.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Valde Aho

Annetut kommentit

Aikalaisensa nuoruustango.
Korppien perhe-elämän askelia, miellyttävää ja kekseliästä luettavaa, natsaavaa riimittelyä, kaunis sisältö. 5p
Todella kaunista. Hyvä rytmi ja aivan mahtava lopetus. 5.pistettä.
Kauheen hyvä muuten, mutta en tykkää yhtään loppusoinnuista.. Mutta edelleen, hyvä tää on lajissaan.
Mahtavaa riimittelyä! Kuulostaa hyvältä ja tunnelma on keveän arvokas. Erämaa ei ole lempeä paikka elää, mutta näiden korppien parisuhteesta ja elämästä puuttuu täysin ihmisille ominainen raadollisuus. Raatoja tässäkin runossa vilisee, mutta erämaan julmuus on oikeutettu välttämättömyys, kaupunkien julmuus on inhimillinen virhe. Toisen säkeistön kaksi viimeistä säettä ovat vastakohtaisuudessaan loistavia, siinä oikeastaan koko runon tunnelman ydin. Ollakseen "perinteinen" runo loppusoinnut saisivat olla yhdenmukaisempia, nyt ulkoasu on soinnuistaan huolimatta jokseenkin modernin vapaamittainen. Erittäin miellyttävä lukukokemus yhtä kaikki.
Kelpaisi biologian oppikirjaan sitä elävöittämään, sillä mitään "virheitä" korpin elintapojen suhteen ei tästä löydy. Kieli on rikasta, perinteistä (Lauri Pohjanpää tulee mieleen, positiivisessa mielessä) ja ihmisillekin esimerkillistä, vaikka kyllähän lapsista useimmiten huolta pidetään, laiminlyöntejä kuitenkin esiintyy. Lisäksi tämä runo on hauska ja elävä. Joten 5p. tästä.
Jaa niin. Piti vielä sanoa, että tässä on myös kontrastia ja realismia. Hyvä kohta tuo: "Syntyi poikaset ahnaat, avosuut,/ ne raakkuen tahdissa, kilpaa huus..." jne. Ja tämä: "syksyntuuli tuo tuoksun kutsuvan /poronvaatimenraadon haisevan." Ei tässä ole liikaa hempeilty. Nuo kohdat ovat sitä realismia ja kontrastia, jolta luonnossa ei kannata sulkea silmiään. Luonto osaa olla myös julma. Samoin kuin ihmisten maailma.
Tekee hyvää lukea välillä loppusoinnillista runoutta. Oikein taitavaa riimittelyä. 5 p.
Kyllä nuo loppusointurunot on välillä hienoja, vaikka itse usein kokee tehtäväkseen taistella niitä vastaan.
Idyllistä korppielämää.
Hienot riimit. 5 p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.14 (14 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty