Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Asfaltti-ihottumaa

Päivät matelevat kuin kastemadot ja minä laahustan perässä. Sataa kaatamalla. Viemärit kohisevat ja räystäitä pitkin suihkuaa vettä melkein yhtä voimakkaasti kuin sinä päivänä, kun satoi vielä enemmän.
     Me istuttiin vastaleivotun asfaltin reunalla ja mahduttiin kumpainenkin sen kirkkaankeltaisen sadetakin sisään. Laskin ääneen maassa luikertelevia lieroja ja ihmettelin kuinka niitä olikin niin paljon. Kerroit että madot nousevat sateella pintaan, koska niiden käytävät täyttyvät vedellä. Me istuttiin kaksi pyllyn kuvaa takin helmaan ja havahduttiin kaivamasta yhteistä käytävää.
     Ilmastointi oli rikki, vikaa putkissa ja lähdin ravintolasta ennen sulkemista. Karkasin kaktusta niskassa ja mustekaloja hameeni alla. Juoksin ulos epätoivoisista uusinnoista, jotka kuljettivat kohtauksissa samaa naista.
     Oli yö, ylitöitä takana ja tukahduttavan kuuma. Yskin painostavaan ilmaan savurenkaita ja satulani pinnalle oli tiivistynyt kiiltäviä vesihelmiä. Pisarat kastelivat paljaat reiteni ja tekivät nahkaisesta satulasta limaisen. Mustelmainen taivas oli repeämäisillään. Kettingit vinkuivat. Vaihteet naksuivat. Lokasuojat kolisivat ja satula natisi polkiessani kovaa vauhtia ukostavassa yössä. Kyyneleet porautuivat väkisin poskille ja soitin pirikelloa itkun päälle. Olisi nukuttava ja huomenna ehdittävä iltavuoroon.
     Työmiehet maalasivat seepraa asfalttiin. Liivit hohtivat Otavana yössä, vaikkei ollut edes kovin pimeää. Samalla tarakalle köytetyn laukkuni hihna pyrki takapyörän pinnojen väliin. Tarkkaavaisuus häiriintyi. Tasapaino petti. Hihna lukitsi liikkeen ja lennätti minut yli ohjaustangon, suoraan vastamaalatuille valkoisille viivoille. Taisin säikäyttää sinut lennollani, koska vielä postiauton ajaessa ohitsemme, katselimme niitä viivoja asfaltissa. Kaksi niistä oli ihan kallellaan, toisiinsa.  
     Asfaltti oli raapinut reiteeni punaisen nuottiviivaston ja sanoit että minulla on vänkyräjalat. Samanlaiset kuin kameleilla, ne taipuu taaksepäin. Puhuttiin asiaa ja sen vierestä, siitä kohtaa missä kasvoi koiranputkia ja voikukat luulivat itseään leskenlehdiksi. Mietittiin elämän pieniäsuuria asioita. Tiesimme molemmat miten tiskialtaaseen tehdään sateenkaari. Oltiin ujoja, rohkeitakin. Annettiin asfaltin polttaa polvet punaisiksi.
     Kävelimme paljain jaloin moottoritien reunalla, koska varpaat tunsivat palavan kumin, kierrokset ja kilometrit. Vauhti loi illuusion vapaudesta, vaikkei sitä oikeasti ollut, emmekä sitä oikeasti halunneet. Pelasimme peliä jossa kerättiin kaivon kansia. Erikokoisista kansista sai eri määrän pisteitä: pienimmästä kolmekymmentä, keskimmäisestä kaksikymmentä ja suurimmasta kymmenen. Pisteet keräsi se kumpi ehti ensimmäisenä kannen päälle. Peli antoi tekosyyn juosta toisen perässä.  
     Tartuimme yhteen kuin tahmeat kädet, vastakkaiset navat ja pinttyneet tavat. Emme tahtoneet vastuuta, vaan vapautta. Mutta emme mahtaneet mitään. Sanoit että olen kärpäspaperia, sellaista nättiä, jossa on vaaleanpunaisia kukkia.
     Seotessamme kaivolaskuissa otimme kaksi kissaa, jotka vaativat hiekkalaatikon ja yhteisen asuntolainan. Ironia pani sarkasmin paksuksi ja meitä nauratti. Saimme vauvoja. Kolme pentua annettiin pois, mutta Matti ja Mervi jäivät meille.
     Taisimme saavuttaa, sen rakkauden rajapisteen. Korkeuden missä ilmanala on vaarallisen ohut ja  loppuu happi. Käytävämme oli täyttyä vedellä ja melkein hukuimme. Ei auttanut kuin nousta pintaan ja huomata, kuinka ne elämän pienetsuuret asiat, olivat poranneet meihin reikiä. Onkaloita eri suuntiin.
     Päivät matelevat kuin kastemadot ja minä laahustan perässä. Sataa kaatamalla. Viemärit kohisevat ja räystäitä pitkin suihkuaa vettä melkein yhtä voimakkaasti kuin sinä päivänä, kun satoi vielä enemmän. Nyt tiedän, että saan taas kiinni päivistä, kun on sen aika. Näen keltaisen sadetakin roikkumassa tuulikaapissani, raavin kyynärtaivetta ja hymyilen.


-Krista Seppälä

Annetut kommentit

Mahtava tunnelma alusta loppuun. Kesäinen ja jotenkin läsnä.
Kiitoksia.
Upeaa tekstiä, joskin eri aikojen tasot kaipaavat tekstissä selkeyttämistä, vähintään tyhjää riviä väliin aina kun hypätään ajassa taaksepäin tai takaisin. Ehkä selkeintä lukijan kannalta olisi, jos tyhjä rivi olisi toisen ja kolmannen kappaleen sekä viimeisen ja toisiksi viimeisen kappaleen välissä. Joitain ylimääräisiä pilkkuja tuolta kannattaisi poistaa, kohdat varmaan selviävät parhaiten lukemalla ääneen ja pitämällä tauko joka pilkun kohdalla. Ja jos Ironia ja sarkasmi ovat kissojen nimet, molemmat kannattaisi kirjoittaa isolla alkukirjaimella - se ei minusta pilaisi ollenkaan tuota hauskaa sanoilla leikittelyä.

En nillittäisi noista, jos tämä ei olisi ehtaa tavaraa, kertomus joka on noin vähää vaikka valmis. Tämä on todella eheää ja kaunista tekstiä, jota on ilo lukea. Kielesi on aika lyyristä (siitä pidän erityisesti) ja aistit ovat läsnä tässä tekstissä, jossa viemärit kohisevat, ihot raapiutuvat, savu tuoksuu jne. Taidanpa tulla jatkossakin lukemaan tekstejäsi. Kyllä minä tälle täydet pisteet annan. :)
-
Oih, tuli todella hyvä mieli. :) Täytyykin tehdä muutamia korjauksia ja olet oikeassa tyhjistä riveistä, ne varmasti selkeyttävät ja pilkkuja täytyy tarkistella. Enkä ollut lainkaan huomannut että toisessa nimessä ei ollut isoa alkukirjainta. Suuret kiitokset palautteesta. Olen erittäin iloinen että pidit tekstistä. Toi varmuutta kokeilla uudelleenkin lyyristä kerrontaa novellissa.
Vautsi, piti lukea tämäkin vielä. Osaat kyllä todella hienosti kirjoittaa lyyristä proosaa. Oletko lukenut Timo Pusaa? Ajoittain tulee hieman mieleen.

Minä en kaivannut tyhjiä rivejä.
Kiitos. Kiva kun jaksoit lukea tämän vanhimmankin. En ole lukenut Pusaa, tosin kuuluisi kyllä näin kotkalaisena ihan yleissivistykseenkin. Täytyypi tutustua tuotantoon.
Saanko udella mitä mahdollisesti olet lukenut, tarkoitan, ketä ihailet, pidät vaikuttajanasi?
tämä ei ole niin monimerkityksinen ja humoristinen kuin tuo pikkulinnut, mutta aivan samaa tasoa, herkkä, kaunis, taas jäi vähän epäselväksi mitä lopulta tapahtui, tuliko ero vai ymmärsikö päähenkilö vain jotain itsestään ja elämästään, mutta eipä sillä kyllä ole tällaisessa ilmaisussa _niin_ väliäkään...sen verran pitää kritisoida, että ei hyvänenn aika: matti ja mervi lasten nimiksi, eihän siitä mitään hyvää voi seurata.
Matti ja Mervi ovat kyllä kissanpentuja ja se liittyy tuohon Ironiaan ja Sarkasmiin.
On myönnettävä että olen lukenut aika vähän. Olen vuoden verran kirjoitellut satunnaisesti ja ennen sitä en lukenut juuri lainkaan. Eniten teksteihini vaikuttavat ihmiset ja elämän tarkkailu. Hotakaista kadehdin siinä että hän on osannut kiteyttää monta suurta tunnetta ainoastaan muutamaan sanaan. Minulle ei ole vielä varsinaista vaikuttajaa.
Ihmisten ja elämän tarkkailu on hyvä vaikuttaja, lähtökohta kirjoittamiselle. Jos olet vain vuoden verran kirjoitellut satunnaisesti, niin kirjoitat kyllä hyvin siihen nähden. Kannattaa jatkaa ja siirtyä satunnaisesta kirjoittelusta säännölliseen.
Märkä tarina. Rönsyilee ja hyppii välillä mielipuolisesti,mitä pidän vain hyvänä.
"Juoksin ulos epätoivoisista uusinnoista, jotka kuljettivat kohtauksissa samaa naista."
Aivan upea lause jota voisi käyttää vaikka elokuvan käsikirjoituksessa.
Loistavia adjektiiveja mitä saa näin proosassa käyttääkin.
5p
Miten olisi runo?
Joo, kyllä tästä helpolla sen kolmekymmentä pistettä vois antaa. Harmi, kun pitää tuohon vitoseen tyytyä. Mie poloinen ahmin tätä niin suurina paloina, että olin vähällä tukehtua. Ei ole turhaan sanottu, että ahneella on se paljon puhuttu kakkainen loppu. Riemullista kesää ystäväni! 5p
Tää on just sellanen teksti, jolle antaa vahingossa refleksinä vitosen, vaikka olisikin päättänyt lopettaa töiden pisteyttämisen.
Huh. Sinä kirjoitat tunteita ja minä rakastan ilmaisuasi.
Rikas kieli. Sisältöäkin löytyy. 4p
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.07 (15 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty