Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Hän sanoo yllättyen vakaasta äänestään

Paul ottaa tukea vanhasta takorautaisesta kaiteesta ja pitää varmuuden vuoksi katseensa kokonaan portaissa. Hän ei uskalla katsoa muita vieraita silmiin, vaan yrittää tunnistaa heidät hameenhelmoista, housunpunteista, kenkien koroista, ja kävelykepeistä.

Paul kävelee kirkon keskikäytävää, uskaltaa jo nostaa katseensa lattiatasosta ja pälyilee ympärilleen kuin etsien jotain. Oikealle puolelle on kokoontunut paljon keski-ikäisiä ihmisiä ylihienoissa vaatteissaan. Naisilla on liian suuria hattuja, miesten solmiot ovat liian moderneja ja heidän tukkansa ovat geelistä tahmeat. Vasemmalla on seurue jossa on paljon lapsia; tytöt prinsessapuvuissa ja pojilla pikkuriikkiset solmiot.  Paul vilkaisee omaa pukuaan; viime viikonlopun kirpputorilöytöä, joka on hartioista liian suuri ja jonka vihreä väri ei varsinaisesti huou hautajaistunnelmaa ja asettuu kirkon etualalla sijaitsevan pylvään taakse istumaan.

Toimituksen alkamista odotellessa Paul vilkuilee ympärilleen, ikään kuin odottaisi jotakuta seuraansa, vaikka hän tietääkin, ettei kukaan paikallaolijoista aio tulla juttelemaan hänelle, koska hän ei tunne heistä ketään. Paul ottaa edessään olevan virsikirjan ja merkitsee sen useilla kirjanmerkeillä kaikki laulettavat virret valmiiksi.

Pappi saapuu alttarille ja toimitus alkaa; kuullaan raamatunkohtia ja rukoillaan. Ohjelmassa on myös puheita ja kunnanjohtajan vaimon siskontyttö soittaa viulua kylmästi, ikään kuin ei olisi tuntenut vainajaa ollenkaan. Paul ihmettelee, että eikö nykyajan nuorille opeteta minkäänlaista kunnioitusta vainajaa, kirkkoa, Jumalaa tai surevaa seurakuntaa kohtaan. Paul kuuntelee hartaasti kaiken ja yrittää nähdä mielessään elävän kuvan vainajasta, jota ei tuntenut lainkaan. Paul yrittää kovasti tehdä kaiken oikein, muttei tunne minkäänlaista Jumalan läsnäoloa. Saapa suuri lista kirjahyllyn vieressä taas uuden suttuisen merkinnän epäonnistuneesta kokeesta.

Paul kohentaa jännittyneenä asentoaan, kun seurakuntalaisten viimeiset tervehdykset ja seppeleen laskemiset alkavat; liian pian hänkin joutuisi nousemaan ylös penkistään, kävelemään kaikkien eteen pienen kanervakimpun kanssa ja mumisemaan jotain. Kylmä hiki nousee päänahkaan ja aloittaa pitkän vaelluksensa kohti pakaravakoa.

Paul nousee ja tärisevä käsi varisuttaa ympärilleen pieniä kanervankukkia. Katse seuraa tiukasti kivilattian saumakohtia. Paulin kengät pitävät liian kovaa ääntä osuessaan kanta edellä hitaasti lattian pintaan matkalla kohti alttaria ja kallista mahonkiarkkua. Arkun kohdalla Paul nostaa hetkeksi silmät yleisöönsä, joka tuntuu katselevan häntä kuin hyeenalauma pientä linnunpoikasta. Hikikarpalo jatkaa matkaansa pakaravaosta kohti polvitaivetta.

Paul kääntyy takaisin tulosuuntaansa lamautuneena saamastaan huomiosta ja kiiruhtaa kohti turvallista penkkiriviä kuullessaan kovan tömähdyksen. Hitaasti Paul kääntyy katsomaan taakseen huomatessaan takariviin asti kiirineen uteliaisuuden, kun ihmiset kurkottavat kaulojaan nähdäkseen paremmin.

Arkun päälle on kaatunut vanha nainen ja kauniissa sopusoinnussa olleet seppeleet ja kimput ovat valahtaneet kirkon kylmälle lattialle. Paul toimii vasten vaistoaan ja kiiruhtaa naisen luo. Naisen tumman kukkaleningin helma on noussut polven yläpuolelle paljastaen pitkälahkeiset mustat alushousut paksujen sukkahousujen alla. Arkun luo päästyään Paul ensimmäiseksi laskee naisen helman alas.

Paul koskettaa kahdella sormellaan naisen vanhaa ja kulunutta ihoa. Sormenpäissä tuntuu hento tykytys, joka täyttää Paulin rinnan pienellä riemulla ja hän hymyilee varovasti, nostaen vain toista suupieltään. Kirkkosalin täyttää kiihtyvä supina ja lähimpänä olijat astuvat askeleen eteenpäin kun taaempana istujat vetäytyvät kauhuissaan kohti ulko-ovea.

Paulin viereen harppoo nopeasti karski mies liian pienessä mustassa puvuntakissa. Paul on astumassa syrjään tehdäkseen miehelle tilaa, kun tämä työntää Paulin kumoon niin, että hän menettää tasapainonsa ja tarrautuu alttarin matalaan kaiteeseen. Pauliin kuohahtaa kiukku ”kyllä tässä kaatuillaan muutenkin ihan tarpeeksi ilman tönimisiäkin” hän ajattelee ja suuntaa mieheen kylmän katseen, joka jää täysin huomiotta. Riidanhaastamisen sijaan Paul tarttuu kaatuneen naisen jalkoihin kun he yhdessä tönäisijän kanssa nostavat hänet pois arkun päältä ja laskevat kevyen taakkansa alttarimatolle.

Vihdoin jostain kuuluu kaivattu huudahdus ”Minä olen lääkäri” ja Paul sekä tönäisijä päästävät läpi miehen, joka esittelee itsensä Toivo Markkaseksi, terveyskeskuksen sydänkardiologiksi. Paul siirtyy sivuun ja seuraa tarkasti kun Toivo katsoo naisen silmiä, kuuntelee rintaa ja kokeilee pulssia ja Paul huomaa silittelevänsä hiljaa naisen kättä.

Pian saapuu ambulanssimiehet, jotka ripeällä toiminnallaan pyyhkivät kirkosta viimeisenkin muiston kylmästä viulistista ja papin ”maasta sinä olet tullut…” -puheesta. Paul ei osaa päästää naisen kädestä irti vaan seuraa paarien mukana ulos, kohti ambulanssia ja tuntee nenässään naisen vienon orvokintuoksun nostaessaan käden poskelleen. Omat kyyneleensä Paul huomaa vasta kun naisen käsi kostuu ja hän pyyhkii hennon käden valkoisella silitetyllä nenäliinallaan kuivaksi.

Ambulanssin ovet sulkeutuvat ja kolme auttajaa jäävät kirkon pihamaalle katsomaan sen perään. Paulille tulee mieleen kolme muskettisoturia ja hetken huumassa hän avaa suunsa: ”Mitä jos lähdettäisiin oluelle?” hän sanoo yllättyen vakaasta äänestään.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Veera Aitolehti

Annetut kommentit

Todella vahvoja tekstejä kaikki nämä. 5p
Lisää jatkoa Paulin tarinaan. Näitä voisi olla puolet vielä lisää, henkilökuvana hän alkoi kiinnostamaan enemmältikin. Vakavamielisempi kuin tuo edellinen, sortumatta kuitenkaan liialliseen paatokseen. Yhteenvetona voisin sanoa, että ehyt on kokoelma, ja tällaista lyhytproosaa lukee mielellään enemmältikin! Kiitos.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.29 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty