Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kotini ei ole täällä enää

Tunnistan tämän paikan
vain koordinaateista
eikä mikään muistuta minua
miksi oikeastaan saavuin?

Ennen linnut lauloivat rakkaudesta
kurotellen nokkiaan kohti tuoreita tuulia.
Oltiin sateilta suojassa
suurien mäntyjen juurilla
        kyyhötettiin ja odotettiin
        hämärää jolloin kaikki muuttui
        utuiseksi uneksi
                epätodellisuudeksi.

Nyt yksinäisten vanhusten
haurailla oksilla
hiljaiset linnut katsovat tulijaa
        tirahtaen vaimeasti
        kuin kehottaen kääntymään.

Mitäpä siitä
ajat muuttuvat
eikä kotini ole täällä enää.

Lannistuneet kyyneleet
silmieni takana
kirvelevät hiukan
pyyhin kuivaa poskipäätäni.

Aurinko nousee hitaasti
nukkuen yhä
jatkaa unista kaartaan
kunnes katoaa tervehtimättä
eikä päivänvalo
tuo päiviä takaisin
eikä tuulenhenkäys
puhalla eloon henkeä
joka kiersi puhaltaen
hiukseni silmille.

Eipä sillä
ajat muuttuvat
eikä kotini ole täällä enää.

        Enkä minä ole se joka vieraantui
        aika kulkee
        vanhat kuolevat
        eikä mitään synny tilalle.
        Kuolleet solut korvataan ajatuksilla
        ajatukset korvataan ajatuksilla uusista
                ja kertomuksilla
                joita luetaan illalla
                aikuisilta aikuisille.

        Satuja ajoista
        joihin ei uskota
        vaikka tiedetään
        että siellä jossain on maa
                        ei muuta

                        mutta kukaan ei ajattele
                        kukaan ei koskaan palaa

                                samapa tuo
                                päivät kulkevat
                                eikä kotini ole täällä enää.


-Jere Pätäri

Annetut kommentit

Koskettava ja tunteikas.
Kaikki muuttuu, mikään ei ole niin kuin ennen. Monen vuoden päästä et voi palata samaan ajatellen, että niin olivat asiat silloin ja niin ovat nytkin. Elämä menee menojaan. Pysymme nipinnapin mukana kunnes putoamme kelkasta. Tämän runon haluaisin kuulla lausuttuna. Se soljui niin hienosti jo korvissani, kun luin sitä itsekseni.
Sinun menneisyydenkaipuun täyttämiin runoihisi olen usein samaistunut. Kuten nytkin. Good to have you back. 5.
Murheellinen ja sellainen jo luovuttaneen pää ja hartiat kumarassa hiljaa kuiskaama. Paikoin ehkä rahtusen kliseinen minusta, mutta myös paljon sellaista mistä pidin... mm. "Nyt yksinäisten vanhusten
haurailla oksilla
hiljaiset linnut katsovat tulijaa
tirahtaen vaimeasti
kuin kehottaen kääntymään."
.. on niin vahva että kantaisi melkein yksinäänkin.

Mukavaa että saavuit takaisin =)
Kiitoksia paljon. Tuskin mä Minna sen kummemmin palasin, kunhan piipahdin. Jotenkin tuo runous on vain viime aikoina jäänyt kokonaan. Ehkä joskus... Lisää vaan kommenttia, tattista.
Tykkään nukkuvasta ja uneliaasta tunnelmasta ja kahdeksannen säkeistön alusta, mutta koko runon viimeisellä rivillä tuntuu sille, että kolme toistoa on liikaa, vaikka ekasta toistosta tykkäsin hirveästi.
Haikeatunnelmainen, hyvä runo. Pidän tästä erityisen paljon. Se johtuu ehkä siitä, että kohtaan tässä runossa itseni - jos haluan. Mutta ehkä en halua, sillä etsin tästä runosta kohtia, joista voi nauttia pelkästään kauneuden takia. Ja niitä löytyy runsaasti.
5 p.
Kiitoksia kommenteista. On oikein hienoa taas pitkästä aikaa päästä takaisin ja kuulla kommenttejanne. Antakaa vaan lisää palautetta.
Taitavaa, vahvaa ja kaunista. Parasta Sinua. 5.pistettä.
Palasin juuri kotiin takaisin :), ja tunnustan, että pelästyin runon nimeä "Kotini ei ole täällä enää". Ajattelin, että se tarkoittaa, ettet, Jere, tunne enää Aukeaa kodiksi runoillesi, kun olet pitänyt aika kauan taukoa ennen tätä. Säpsähdin tätä senkin takia, kun itsellä on ollut samanlaisia tunnelmia ja irtautumispyrkimyksiä (vain toinen kantapää täällä enää) ajan puutteen takia. Vaivalloisesti ontuen ennätän juuri ja juuri yhden kokoelman kommentoida vuorokaudessa, joskus kaksi, (sinä et taida liiemmin ennättää kommentoida sitäkään :), mutta kiva paikka tämä Aukea on. Suren vain sitä, että niin paljon hyviä tekstejä jää lukematta. Tekisi mieli kommentoida niitä kaikkia, mutta minkäs teet. Ehkä yksikin on parempi kuin ei mitään. Mutta jos sinäkin... tai jokainen meistä kommentoisi edes yhtä, eikö se olisi jo aikamoinen määrä? (kysyy huonoa omatuntoa poteva, tasapuolisesti kaikille kommentteja haluava)
PS. Tuon ylläolevan kirjoitin huonon omantunnon puuskahduksesta ja sen vaatimana (tunnustan nyt senkin), että tuo "Lisää vaan kommenttia, tattista" pyyntösi hiukan ärsytti minua, sillä sehän on meidän kaikkien aukealaisten toivomuksena, eikö olekin?
Se, että menin väheksymään kirjoittamiesi kommenttien määrää, on taas ihan pytystä ja noloa. (Hyppää yli tuo sulkulause!) Enhän edes tiedä miten paljon ja usein kommentteja kirjoittelet. Suo anteeksi. Voin syyttää pelkästään itseäni. Ja ymmärrän, jos jollakin toisella on sama tilanne kuin minulla. Mutta joka tapauksessa on kiva kun sanot: "On oikein hienoa taas pitkästä aikaa päästä takaisin ja kuulla kommenttejanne." Minusta on taas oikein kiva törmätä nimeesi pitkästä aikaa. :)
Venla, "Lisää vaan kommenttia, tattis" pyynnön tarkoitus oli vain rohkaista kertomaan mielipiteitä vaikkei olisi sen kummempaa asiaakaan :) Ja älä huoli en suinkaan ole loukkaantunut lainkaan sinun ajatuksistasi. Totuus on, etten ole ehtinyt kommentoimaan aikoihin lainkaan, enkä koe siitä minkäänlaista omantunnon pistosta. Kiireet vaikuttaa, enkä ole liiemmin aukeassa enää, eikä sekään harmita, vaan minua harmittaa se, etten ole kirjoittanut moneen kuukauteen kuin tämän runon. Kaikki aikani menee muuhun elämään ja tällä hetkellä koen, että runous on toissijaista minulle. Sanoja, sanoja ja sanoja. Ei mitään sellaista millä olisi juurikaan väliä
noni täällä menin muuten sanattomaksi, hienoja ajatuksia/runoja sinulla.
Onnitteluni, palaan takaisin :)


Uusi ihminen näkee uudella tavalla.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (14 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty