Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Haaleaa valoa

Hän istuu ja kuuntelee
toiset puhuvat taas
miksi he eivät voisi
olla hiljaa, liikkumatta
melkein hengittämättä
katse tiukasti ei missään
kädet sivuilla tai sylissä
jalat jotenkin sopivasti
poissa pelistä, puiset
sälekaihtimet puoliksi auki
haalea ehkä melkein
sateisen päivän valo
keskustan jatkuva meteli
ne rakentavat taas, purkavat?
ikkunalaudalla pieni radio
kohisee kuin eksynyt meri
kalastajat ovat hukkumaisillaan
ja huutavat apua
huudot hukkuvat ennen heitä
miksi he eivät voisi
paljon, sopivasti pölyä
kaikilla pinnoilla
hiljaa, liikkumatta
pöytä, tuoli
haaleaa valoa



Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Sama ongelma kuin edellisen suhteen. Jää vain kasaksi pieniä, sinänsä oivia huomioita. 3.pistettä.
Tässä vähän häiritsee ensimmäistä kertaa tuo isojenkirjainten puute. Se johtuu siitä että rivit ovat niin lyhyitä, että lukemisvauhti kasvaa väkisin, ja sitten ei osaa pysähtyä kun piste tai alkukirjain ei jarruta. Tulee sillisalaattia. Taidan olla aika vaikea lukija. Siis vauhti menee niin kovaksi, että mitään ei jää käteen. Kun tätä sitten lukee hiljaa väkisin, löytyy paljon hyviä lauseita ja sanomaa.
Teksti hajoaa 'ikkunalaudalla pieni radio'-kohdan jälkeen. Öh, eli radiosta kuuluva kalastajien hätähuuto, johon kukaan ei tietenkään vastaa tai auta, kuvastaa jonkun huoneessa olevan ongelmia. Ei toimi minulle, ei kovin ovelaa, ratkaisussa on jotain liian kulunutta. Muuten hyviä aineksia ja pidän mainitsemaani kohtaan asti. 3,5p.
Minä taas pidän siitä, että tämä teksti "hajoaa", isojen kirjainten puute ja pienet huomiot. Pidän tästä. Ehkä voisi miettiä jonkinlaista kappalejakoa.
Tämä ei ole niin hyvä kuin edellinen, jotenkin sirpaleinen mutta ei kollaasimainen.
Minä pidin tästä. Keskustellessa yritetään kiinnittää huomio johonkin muuhun, kuin mihin se luonnostaan kiinnittyisi. Runo kuvailee tilanteen, jossa inhimilliset intressit lakkaavat sumentamasta kykyä havainnoida ympäröivää todellisuutta ja sen olioita. Tilalle tulee uusi avoin katse, joka antaa ilmiöiden itse määrittää itsensä. Esimerkiksi radion ääni on joko puhetta, musiikkia tai merkityksetöntä kohinaa, jos sitä miettii ihmisen intresseistä käsin, mutta jos antaa mielensä ja aistiensa kohdata ja tutkia sitä avoimesti, antaa sen itse määrittää itsensä, se saattaakin osoittautua vaikka meren kohinaksi. Loistava idea.
Tuli olo, että runon minä on vähän syrjäytynyt, kenties masentunut/surullinen/juuri eronnut ja siksi toivoisi, että muut olisivat hiljaa, koska hän haluaisi vain olla omassa maailmassaan ja upota omiin ajatuksiinsa ja/tai muistoihinsa. Tuttu tämäkin tilanne. Kirjoitatko minusta? :P 4p.
Pidän tämän runon soljuvuudesta, kuin uneliaan ajatusketjua joka käy koko ajan virtamaisemmaksi. Ensiksi ajattelin, että tarina alkaa hajota noin yli puolenvälin paikkeilla, asiat muuttuvat sekavammiksi, mutta totesinkin sen johtuvan siitä, että uninen käy entistä unisemmaksi ja ajatukset puuroutuvat niin kuin niille yleensä käy. Minusta tämä ei kaipaa kappalejakoja juuri tuon edellä selittämäni takia. Jotenkin impressionistisen keveä tunnelma. Semmoinen hälläväliä-.
Tuo "jalat jotenkin sopivasti" iski.
Tämä oli ovela.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.09 (11 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty