Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kahvi unohtuu

Kahvi on tippumassa hän
peilin edessä katselemassa
ei itseään, peiliä
ovikello soi hän pelästyy
kokoaa itsensä hiipii
katsoo rauhassa ovea ja
kuulee kellon soivan kaikkialla
avaa oven ei näe mitään
oven takana ei ole ketään
hän seisoo siinä katsoo
aikoo lähteä kääntyy
             kääntyy taas
           katsoo
sulkee oven miettii hetken
menee keittiöön kaataa kahvia
istuu tuolille ei koske kahviin
nousee äkkiä juoksee
             peilin luo
     kaatuu lattialle

           kahvi unohtuu



Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Nyt ei nappaa. Runon tarina on jotenkin "tyhjä." Tai ei sekään olisi mikään mahdottomuus, etten minä vain ymmärtäisi sitä ;) 2.pistettä.
Kyllä, hyvää tekstiä. Ehkä ihan aavistuksen jotain koukkua tarvitsisi. Vangitsemaan lukijan.
"nousee äkkiä juoksee
peilin luo
kaatuu lattialle"

Minusta tähän runoon ei tarvitsisi ympätä selkeää juonta, opetusta tai tarinaa, ehkä sitten opetusta tässä tapauksessa. Ihminen ja peili - jotain tapahtuu - ihminen palaa peilin luo ja sille käy köpelösti peilin luona. Vaikka se ei katsokaan itseään peilistä, alan miettiä josko tuo koko homma sittenkin liittyisi ulkonäköön. Miksi siitä peilistä sitten muuten rangaistaisiin? Ja onhan se rangaistus, vaikka hän on liian ruma katsoakseen itseään peilistä, silti se keskittyy ulkonäköönsä pelkän peilin olemassa ololla. Onhan tuossa sitten myös tiettyä scifimaustetta (Philip K. Dickiä olen lukenut joskus).

Eli lainaamani kohdan muuttaisin/poistaisin, koska ulkonäköön liittyvä opettavainen ja grimmimäinen asetelma on loppujen lopuksi aika huomiota syövä. Ehkä asetelma olisi parempi, jos kyseessä olisi selkeästi mies? Hmm, olen koko ajan lukenut hänet naiseksi, mutta mieheksi kuviteltuna hahmossa ja koko 'juonessa' on enemmän särmää.
Rytmi on hyvä, muuten minua jotenkin ärsyttää tämä. Sisältö ei minuun nappaa. Eikä nyt oikein kerrontakaan.
Raju tunnelma. 5p.
Ehkä sitten todella eksyin väärään tarinaan (päädyin ilmeiseen ratkaisuun), mutta sadistisen opettavaisuuden tasosta en luovu. Jonkun pitäisi todella istuttaa minut katsomaan elokuvia, joita ei missään näe, paitsi siten että näkee vaivaa niiden näkemisen eteen.

Peilin mytologia hämää edelleen, koska kyllä se jollakin tasolla ulkonäköön viittaa, ja onhan se oikeastikin helvetin kamalaa että peilejä on olemassa.
Raju, mutta ei nappaa minuakaan vaikka peilin katsominen kuvan sijasta onkin nerokas ajatus.
Tässä runossa ei uskalleta katsoa peiliin. Ihmiset ovat toisilleen kuin peili: toistensa kautta he saavat tietoa itsestään. Ovi on myös kuin peili, sillä se on raami, josta kaksi Jumalan kuvaa katsoo toisiaan aina kun se avataan. Kahvipöytä toimii samalla tavoin. Suomalainen kahvipöytä on sosiaalinen tapahtuma, mikäli kyseessä on aito kahvipöytä tilanne. Se, että runon henkilö katsoo peiliä, ovikello soi ja että kahvi on juuri tippumassa, vihjaa hänen odottavan jotakuta kahville. Ilmeisesti tämä joku ehtii kuitenkin lähteä pois, sillävälin kun henkilö empii avata ovea. Hän siis torjuu kaikkiaan kolme tilaisuutta katsoa peiliin: ovi, peili ja kahvipöytä.
Pienoinen pettymys. Heikko verrattuna muihin kokoelman runoihin. Anna vain 2p, koska runo tuntuu kovin tyhjältä, en löydä siitä sen pointtia.
Hän on peilin edessä katselemassa peiliä, jonka tarkoituksena tiedostaa olevan heijastaa nk. reaalista todellisuutta, sitä minkä keskellä hän on. Samalla hän on tietenkin koko ajan yksin, keittää kahvia vain itselleen. Kesken kaiken hän kuulee ovikellon soivan, mikä tarkoittaa hänelle mahdollista yhteydenottoa maailman taholta. Kenties oven takana on toinen ihminen. Kenties peilin takana on toinen ihminen, toinen maailmakin, ei hän tai mitään minkä pitäisi liittyä häneen. Kun hän sitten menee avaamaan ovea, vertautuu tuo ovi hänen ajatuksissaan juuri peiliin. Kuitenkin, kun hän avaa oven ja huomaa ettei siellä ole ketään, mitä silloin pitäisi ajatella? Aistit ovat pettäneet hänet, ja jos ne ovat pettäneet hänet nyt, mikseivät ne niin voisi tehdä aina? Oven lupaus oli lopulta tyhjä, samoin peilin. On vain hän juomassa yksin kahvia, ei mitään muuta. Ja nyt kun hän tästä lähtien kohtaa peilin, kohtaa hän vain kaiken kauhunsa. Peilit eivät ole portteja kuin korkeintaan helvettiin (Orfeus). Lopussa hän kaatuu lattialle koska äkillinen kauhun määrää on hänelle liikaa, hän kohtaa sen kaiken kerralla, juuri tuolloin. Koska oven takana ei ole ketään; juuri niin, siitä kaikki kauhu: koska oven takana ei ole ketään. Vaikka aina piti olla. Ja oikeastaan minä kuuntelen yhä tarkasti koska ovikello soi, toivotan jokaisen harhankin tervetulleeksi, koska lopulta ei ole muuta.
Kirjoitin tuon tuohon suoraan äsken, ainakin se onnistuu selittämään edes hieman. Tuosta pitäisi oikeastaan kirjoittaa paljon enemmän, mutta en pysty.
Ok, kiitän selvityksestä :)
Nii, mun mielikuvissa tässä on yksinäinen vanhus, mummo tahi pappa, sukupuolella ei väliä, joka on vähän kuuro ja ehkä himpun verran sokeakin, kai muistikin pätkii. Ja se kuulee vähän mitä sattuu ja näkee peilistä himmeitä kuvastuksia itsestään silloin joskus. Ja sillä on huono sydän ja se sydän lopettaa sykkimisen just kun aamukahvi olis valmista. Ja se jää siihen eteisen lattialle makaamaan ja sen aikuinen poika ja ehkä tytärkin yrittää soittaa sille monta kertaa ja ne huolestuu ja lopulta lähtee kattomaan ja löytää sen siinä eteisessä kuolleena makaamassa. Ei sen dramaattisempia siis sitten. Mutta niin, pitipä sanomani, että pidän tästä runosta kovasti.
Aika oiva tulkinta, voi olla noinkin.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (11 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty