Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Viimeinen

Viimeinen aterianiko? Kenties rapeaksi paistettua ankanrintaa punaviinikastikkeella.
   Ei ole saatavilla? Niin, eipä tietystikään. Täällä ei kai juuri näy ankkoja. Olemme kaukana ankkaseudulta, eikö vain?
   Ehkäpä sitten jotakin sellaista kuin saksanhirven paistia ja paahdettuja vihanneksia? Sellaista teillä varmasti on?
   Eikö sitäkään? Harmin paikka. Se olisi sitten ollut maukasta. Oletteko maistaneet? Olette tietysti. Tehän olette varmasti maistaneet kaikenlaista.
   Kuulkaahan, saanko kysyä teiltä, mitä muilla vangeilla on tapana toivoa? Niinkö? Niin tietysti. Kuulostaa melko tavanomaiselta. Kyllähän minulle varmasti sellainenkin käy, nyt kun otitte asian puheeksi. Veden ja leivän jälkeen se maistuu eittämättä erinomaiselta. Luotan keittiömestariinne täysin.
   Sanokaahan, luuletteko, että olisi mahdollista saada aterialla lasillinen kuplivaa? Niin juuri, jotain ranskalaista. Vuosikertakuohuviiniä. Tai ehkä oikein täyteläistä punaviiniä?
   Olette oikeassa, vaadin liikoja. Ehkä sitten jälkiruoaksi hieman kunnolla kypsytettyä calvadosta? Se vasta olisikin poikaa.
   Ahaa, vai niin. Ymmärrän kyllä. Resurssipula, se on yleistä.
   Jotain hyvää juustoa teiltä sentään varmasti löytyy? Kunnolla kovetettua gruyereä tai aitoa hollantilaista goudaa, kyllähän te tiedätte. Näytätte melkoiselta juustomieheltä, aivan kuten minäkin. En sano, etteivätkö makkarat miellyttäisi makuhermojani, mutta juustoa minä kaipaan. Kaipaan tosiaankin. Voin yhä erottaa niiden hienostuneet maut, kun oikein keskityn. Ettekö tekin? Vaikka tehän voitte virkistää muistianne milloin tahdotte. Se ero meidän välillämme on.
   Anteeksi kuinka? Aivan niin, olette oikeassa. Oma vikani. Olisi pitänyt ajatella seuraamuksia, mutta tiedättehän te, millainen ihmisen mieli voi joskus olla. Sitä ei näe nenäänsä pidemmälle. Sitä ei tule ajatelleeksi, että silmänräpäyksessä elämä sellaisena kuin sen on tottunut näkemään on ohi.
   Seuraamukset. Niitä on joskus niin kovin vaikea ymmärtää. Yhtäkkiä sitä istuu sellissä pohtimassa juustoja tietäen, että tulee jäämään paitsi mitä suurenmoisimmista makuelämyksistä. Sellainen sapettaa minua, mutta en ole katkera mies, tiedättehän? Hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat. Ja mitä tulee viimeiseen ateriaani, jätän sen keittiömestarinne harkinnan varaan. Hän vaikuttaa hienolta mieheltä. Kertokaa hänelle lämpimät terveiseni. Kertokaa hänelle, että olen vakuuttunut siitä, että hän valmistaa ateriani täydellä sydämellään. Muuta en voisi toivoakaan.
   Ja herra vanginvartija? Kenties voitte mainita hänelle, ettei valmista mitään liian raskasta? On mukavampi roikkua narun jatkeena kevyellä vatsalla. Terve mieli terveessä ruumiissa, eikö niin?

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Jere Salonen

Annetut kommentit

5p, tuohan tämä lukijalle paljon ajateltavaa
Hilpeä ja toimiva. Tuli nälkä ja itsemurhafiilis samaan aikaan.Aloin haaveilla, kuinka viimeinen ateria maistuisi varmasti parhaalta aterialta elämässäni.
Dialogista monologiin on kuin hyppäys kaksijalkaisesta yksijalkaiseen, mutta onpa tosi hauska!
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.43 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty