Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Hyväntekijä

Käärin sätkää kaupan kulmalla ja hieraisen munia. Kalsareita ei ole taas vaihdettu viikkoon. Kainalot kutisee ja naama on limainen. Housut ovat painaneet haavauman vyötärölle ja viima puhaltaa villapaidan rei’istä sisään. Heittelee pakasteisia paskanmarjoja paljaalle iholle. Täällä minä jonottelen mummujen kanssa ovien aukeamista. Joku sanoo että possun suikaleet on tarjouksessa. Ei liikuta minua. Ei ole penniäkään rahaa, mutta pakko päästä sisälle lämmittelemään. Sormet ei taivu.
     En ole koditon. Se heti alkuun. Taksirahat tuhlasin tuoppiin jos toiseenkin ja taisin tarjota Aulillekin muutaman. Kotiin on kahdeksan kilometrin kävelymatka, mutta eiköhän se tänään täydy talsia. Yöt ovat viileämpiä kuin viikko sitten ja tuttu puupenkki on lähtenyt kaupan kulmilta lätkimään. Keijon mukana Kirjaston taakse, luulisin. Keijo on saanut elämäänsä eliksiiriä. Kukkapenkin kivireuna oli mutainen ja perseessä on nyt ruskea rantu. Punaposkinen myyjä aukaisee ovet ja uin särkenä sisään.
     Pari tuntia ja pakko poistua. Lattialta löydetyt kolikot koneeseen ja muutama käsi. Ei voittoa. Vartija vaanii ympärillä. Olen täyttänyt jo tunnin lappuja ilmoitustaululle. Ostan, myyn ja vaihdan. Pinnasängyn, jyrsijän häkin ja Audi A3:n. Ei taida mennä läpi. Jalat ovat raskaat ja jäseniä särkee. Istahdan ikkunalaudalle ja Pekka pomppii parkkiruutujen läpi minua kohti. Pekalla on taas naama spiraalilla ja siristelystä silmäkulmissa hämähäkit. En kestä. Suljen silmät, aukaisen ja Pekka on edelleen pystyssä. Ajaisi joku äkkiä yli.
     Kaamea nälkä. Näen Pekan perät, leukaperät, tulivuoria täynnä. Hormoninäppylöiksihän se niitä väittää, mutta hormoneiden kanssa Pekka ei ole ollut tekemisissä kai koskaan. Pekalla on aina paskanen tukka. Se lähettää pesuvetensä Afrikan janoisille ja käyttää shampoonsa kulkukissojen turkkien pesemiseen. Vanhempansa se on lahjoittanut orvoiksi jäänneille lapsille, koska joulukortteja lähettää vain yhdistykset. Pekka kuulee mahani murinan ja kantaa kaupasta kaksi kassillista ruokaa. En kai muista edes kiittää.
     Korjaussarja tekisi terää. Pekka ei juo. Pekka runoilee. Kirjoittaa arjen kauniista asioista; hyttysenpistoista ja hunajakennoista. Vertaa kaikkea luontoon. Kerran se sanoi leipäjonossa että ilma on kuin kevään ensimmäinen pääskysparvi, johon jatkoin, paskalla linjojen päällä. Satoi lumen ja veden sekaista moskaa. Samaa velliä tarjoiltiin myöhemmin soppajonossa. Pekka on tehnyt sosiaaliturvasta taidetta, mutta kyllä sitä piru vie muutkin harrastavat hyväntekeväisyyttä. Kulmakuppilakin on pysynyt laillisesti pystyssä lähes kymmenen vuotta.
     Pekan uusi projekti on saada hankituksi Mannerheimin lastensuojeluliitolle uusia väriliituja. Se on askarrellut tienvarren varvuista kransseja ja käy myymässä niitä ovelta ovelle. Vuosi sitten veteraanit tarvitsivat kokoustiloihinsa uuden sohvan, mikä tilanteen huomioon ottaen, oli jokseenkin ymmärrettävää. Pekka maalasi akvarelliväreillä pikkuruisia kuvia, liimasi ne valkoisille papereille ja piti kaupan kulmalla myyjäiset. Ainut vaan että liima oli vanhaa ja kuvat tipahtelivat hetkessä irti. Ostajilla oli hyvä mieli ja seinille ripustettuina tyhjiä A-nelosia.
     Eikö sitä sanota että hyvät teot on aloitettava lähipiiristä. Oma napa sattui olemaan kaikista lähin. Kiertelin pitkän aikaa kahviloita säälikortin kanssa saadakseni kaurapuurooni voisilmän. Itseänihän minä siinä viilasin linssiin. Äiti leipoi tuoretta leipää ja kantoi pakkasen täyteen ruokaa, mutta satamasta ei saanut enää hämäräviinaa. Keräyksiinkin olen osallistunut. Pekka sanoi että sellaisesta saattaa saada täyttymyksen. Heitin vessapoletteja joulupataan ja jäin kiinni.
     Pekka tilasi taxin ja minä istun takapenkillä Valintatalon kassin päällä. Tähän Mersuun ei paskahousut istu, taxikuski huusi, enkä jaksanut selittää. Pekka istuu pelkääjän paikalla ja heiluttelee päätä mutkissa. Puhuu kuljettajalle saasteista ja pakokaasuista. Hilettä poskipäille ja penkillä istuisi kopio kiiltokuvasta jollaisia siskot sumplivat pikkulikkoina keskenään.
     Vuokraisäntä on hakannut kuopan oveen ja takana odottaa kasa karhuja. Sähköt on poikki ja jääkaappi haisee. Tarjoan Pekalle lasillisen haaleaa vettä. Pekka kertoo saaneensa työpaikan, kiikkuvahtina ettei pennut putoilisi puistossa keinuista. Työstä ei tietenkään makseta palkkaa, vaan korvaukseksi saa sädekehän ja vitusti hyvää mieltä. Niin ja polvenkorkuisia kavereita. Sitten se sanoo etten arvosta häntä, en lapsia enkä varsinkaan naisia ja lähtee hartiat lysyssä menemään.
     Käärin sätkän, käynnistän liesituulettimen, mutta eihän se toimi. Avaan ikkunan ja poltan verhoihin reiän. Pekka arvostaa naisia. Se raahasi muijan Vietnamista Suomeen ja pelasti kuulemma paloittelulta tai vastaavaa. Minulla oli kyllä omat aavistukset siitä miltä Chang Lii Pekan pelastaa, mutta väärässä olin. Pekka järjesti tytölle viisumin, oleskeluluvan, kansalaisuuden ja työn virastossa. Chang Lii opetti Pekan laittamaan aasialaista perinneruokaa.
     Olen kyllä huomannut että naapurijakkaran Aulilla on maailman kauneimmat kämmenet. Semmoiset pienet ja pyöreät, joilla se pitelee kolpakkoa huuliensa alla. Sattuu vaan olemaan kohtaloni sanoa -hyvät tissit.


-Krista Seppälä

Annetut kommentit

loistava.
huikea.
Tyylistä tuli jostain syystä mieleen P. K. Dick.
hienosti, sujuvasti & elävästi kirjoitettu, joskin paria hyvin ajoitettua kirosanaa jäin kaipaamaan...
Aloittava lause ei toimi. Sätkä ja munat, jotain teennäistä siinä on, liian selkeästi hypätään tiettyyn tyyliin. Lauseen pitäisi olla omaperäisempi. Ja sittenhän sitä alkaa epäillä seuraavaakin lausetta, että onko tuo passiivimuoto tarpeellinen ja mitä vielä. Noh, antaa passiivin olla.

Jutun tyyli se on joka pahiten ontuu. En väitä, että tämä olisi huonosti kirjoitettu, päinvastoin. Mutta tekstissä on kohtia, jotka kielivät siitä, että tämä voisi olla vieläkin iskevämpi. Uskon ymmärtäväni millaista tyyliä haet. Se onnistuu muuten, mutta teksti kaipaisi ilkeämpää draivia. Sellaista pirullista rytmiä.

Tällaista siis: R21;En ole koditon. Se heti alkuun.R21; Ja sitten lyöt näin herkän kuvan sinne väliin: R21;Punaposkinen myyjä aukaisee ovet ja uin särkenä sisään.R21; Toimii.

Pekan hyväntekeväisyyslitaniassa kulkukissojen peseminen pisti silmään. Tietenkin se on tärkeä avain, joka antaa luvan epäillä Pekkaa, mutta saman funktion toteuttaa vanhempien poislahjoittaminen. Kulkukissat assosioituvat suurkaupunkeihin ja en tiedä, kannattaako tällaisessa tekstissä synnyttää sellaisia assosiaatioita. On hyvä, että juttu tapahtuu Suomessa. Ettei tule aloituslauseen kaltaista tupakka ja munat -säätöä.

Kertoja on hyvä hahmo, mutta hänestä on vähän vaikea saada otetta. Hänessä menevät lomittain pelko ja masennus ja ilkeys jotenkin oudolla tavalla. Pelkästään vittumainen kertoja olisi tietty ollut tylsä ratkaisu, mutta jokin minua tässä hämää. Ja hämäsi juttu muutenkin. Jäin miettimään, mikä tuo Pekka oikein on.

Joka tapauksessa: on tässä sen verta hyvää kieltä ja Pekan ja kertojan dualismi on niin jännä, että taivun antamaan 4p.
Kiitokset palautteesta. Toit esille monta hyvää pointtia. Täytyypi kirjoittaa toinen versio jossain vaiheessa ja kokeilla tulisiko ilkeämpää jälkeä. Paljastan tyhmyyteni ja myönnän etten tullut ajatelleeksi kulkukissojen aikaansaavaa assosiaatiota suurkaupunkeihin. Näin sitä vaan tulee omille teksteille sokeaksi.
Niin ja tarkoituksena oli tuoda moniulotteinen kuva kertojasta kliseisen kuvan rinnalle, se ei tietysti ole hyvä jos ensimmäinen lause kliseineen on teennäinen ja näin ollen ärsyttää lukijaa. Pekka toisaalta taas on henkilö jolle on annettu samat eväät kuin kertojalle, mutta hän ei ole jäänyt kohtalon alle makaamaan, vaan noussut omalla tavallaan sen yläpuolelle "tehnyt sosiaaliturvasta taidetta". Tätä asetelmaa täytyy ehkä tuoda selkeämmin esille ja miettiä mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät.
Pöh älä kuuntele Matiasta, joka yritti (epätoivoisesti) keksiä tästä jotain huonoa. Ei kaiken tarvitse olla realistista. ps. Kulkukissoja on maaseudullakin, ei ainakaan minulle tule mitään tyhmää assosiaatiota suurkaupunkiin.
Hoh. Huisin elävä tarina. En ole vielä varsinaisesti ennättänyt Bukowskin tuotannon kimppuun, mutta etiäiseni sanoo, että sen tyyli voisi olla hyvin samankaltaista.

Ja sovinisti tai mikä lienen, niin silti tunnustan naurahtaneeni nähtyäni tämän lähteneen naisen kynästä :)

Lahjakasta. 5.
Kyllä tämä eräänlainen taidonnäyte on, kirjoittamisesta. Tässä on vauhti päällä ja hyviä kielikuvia mahdutettu joukkoon. Ainoa, joka minulle tuotti vaikeuksia, on tekstin täysipainonen tiukkuus. Paperilta luettuna se tuskin olisi vaivannut, mutta pystyltä näyttöruudulta luettaessa kaipaisi enemmän väljyyttä. Mutta se ei ole kirjoittajan vika, vaan olosuhteiden. Onneksi teksti ei ollut ylipitkä. Se lievensi ja kirjoittajan taidot pääsivät kuitenkin esiin.

Oikeastaan ihailen tuota Matias Riikosen kommenttia. Hän näyttää paneutuneen kunnolla tähän juttuun, ja siinä esiin tuotua kannattaa kyllä huomioida. (Tuo kissajuttukin on sikäli totta, että esim. Helsingissä, jos näkee kadulla kissan, on hyvin epätodennäköistä, että se olisi hylätty, mieluummin se on karannut. Vaikka onhan kyllä Suomessakin löytökissoille koteja. Jossakin välimeren maassa sen sijaan näkee selvästi, että on kissoja, jotka asuvat kadulla, sen voi päätellä niiden runsaudesta, niitä kiikkuu aitojen päällä ja nukkuu kivipaadeilla. Ja vielä etelämpänä liikkuu kaduilla kulkukoiria, niiden kulkurinelämästä ei voi erehtyä.)

Oli mukava lukea vaihteeksi "elävästi" kirjoitettua proosaa.
Kiitos kommentistasi. Tämä on kirjoitettu yhden ärsykkeen aikaansaamana alusta loppuun ja sen vuoksi joukkoon on eksynyt jokunen ristiriitaisuutta herättävä kuvaus, kuten kulkukissat. Kiitos kaikille jotka olette viitsineet lukea, kommentoida ja antaa hyviä neuvoja.
Hienoa jälkeä tämäkin. Loppu ei mielestäni ole kuitenkaan paras mahdollinen.
Kiitos. Itse taas jollakin tapaa pidän lopusta.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (11 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty