Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/valokuvaus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Sans Vous 003

Samasta kuvasarjasta kuin "did you know him". Työllä ei ole erillistä nimeä, koska se kuuluu Sans Vous kokonaisuuteen.
-Iikka Koistinen

Annetut kommentit

todella kaunis, hienot värit ja hyvä tunnelma. 5p.
Ohhoh. Kauniisti piirtyy tää tila, kun vasemmalta, ylhäältä ja oikeelta pysäytetään katse tehokkaasti, ettei se pääse vaeltaan pois kuvasta. Tässä on mielenkiintosesti esitetty ns. hyvinvoivan ihmisen oma tila. Ja mitä siellä on, muuta kuin valkoista tavaraa ja pehmeitä pintoja? Tekee mieli lähtä vetään omia johtopäätöksiä noista tauluista seinällä, mutta hieman harmittavasti vasemmanpuoleinen jää pimeähköksi. Ikkunasta näkyvä maisema näyttää sopivan yleisilmeeseen melkein liianki hyvin.

Ihan alussa katse onneksi tarttui henkilöön. Huh! :) Pidän tästä kovasti.
Tyylikäs menestyjä ;), kuva kokonaisuudessaan upea.
Alkuun täytyy sanoa, että arvostan tekijän teknistä taitoa tässä kuvassa. Tilavaikutelma on hyvin luotu ja värimaailma kohdallaan. En itse pystyisi likikään samaan.

Minun katseeni kuitenkin ohittaa miehen melkein kokonaan. Ensinnä näin pistorasian, sitten taulut, sen jälkeen silmäni vilahtaa valkeaa sohvien valkeaa linjaa pitkin, kunnes lopulta kas onhan siellä joku jamppakin muiden kalusteiden joukossa. Tyyppi on yhtä kliininen ja vastenmielinen kuin ympäristönsä. Myötätuntoni on kokonaan sympaattisen pistorasian puolella. Jos olisin tuossa huoneessa, tökkäisin taulun piruuttani pikkuisen vinoon ja poistuisin pidemmittä puheitta. Tästä kuvasta, joka pikkuhiljaa saa minut voimattoman raivon valtaan, annan 5p.
Aivan mieletön tarkkuus ja värit ja tyyli ja ja.. Jotain uskomatonta mielestäni. Valkoinen ja musta, sisustus, tyyppi, maisema, lattia. kaikki ihan makeeta. Hyvä kuva! Todella hyvä. 5p
Akin kommentti oli kyllä loistavaa tulkintaa :-o itse en kykenisi ikinä samanlaiseen kommenttiin.

Jos Aki kävisi tekemässä sen mitä se aikoi, ottaisin taulun ja kumauttaisin sillä akia päähän.
Valohan se on, mikä vetää silmää puoleensa, mutta sen tekee myös epätavalliset kuviot. Tässä kuvassa saa katsoa ja ihmetellä, kuinka menestyvä heppu ei menestykään. Minusta se on virkistävää.

Jos tässä kuvassa alkaa tuntea negatiivisia asioita miehestä, on tarttunu liikaa politiikkaan ja unohtanu ihmisen.
Tässä on juuri se mitä minä pelkään ja joka yleistyy kuin syöpä.
Kuva on täysin hengetön repro.
Kuvaaja on hakenut paikan, laittanut sinne miehen ja sitten ei ole voinut enää muuta kuin että...räps.
Kuvaaja on tässä ensin lavastaja ja sitten reprokuvaaja.
Sydäntä särkee pinta, jolta ihmisyys ja elämä luistelee pois, teflonia kilokaupalla ja kamalinta kaikesta ovat kommentit tässä.
Mieletön tarkkuus...mitä hlvttä...tarkkuus joko on, tai ei ole jossain. Miten ihmeessä tarkkuus voisi olla mieletön.
Totaalin käsittämätön on hyväkuva kommentti. Eihän se tässä tarkoita muuta kuin, että arvioija pitää kuvassa olevasta maisemasta ja sielunmaisemasta ja kivoista mööpeleistä.
Mutta miten kuvasta voi tässä pitää kun kuvaa ei ole.
Edellisen kommentoijan kanssa samoilla linjoilla. Sohvamainoskuvaussession tauolla räpsäisty kuva?
Jossain vaiheessa maalaustaiteessa harrastettiin fotorealismia, siis maalattiin siveltimellä ällistyttävän paljon valokuvaa muistuttavia maalauksia. Tässä tehdään, ehkä tietoisesti, paradoksaalinen kommervenkki, siis kuvankäsittelyssä muokataan valokuva muistuttamaan fotorealistista maalausta.

Pinnan tarkkuuteen takertuva muovisuus kyllä pysäyttää, ei tämä suinkaan ole täysin hengetön. Eri asia on sitten, mitä kuva henkii; kylmyyttä, epätoivoa, alakuloisuutta?


Minulle tämä taitaa sanoa samaa kuin Jannelle; tyyppi vaikuttaa kliiniseen ja 'siistiin' ympäristöön itsensä vanginneelta medium+ - menestyjältä, jolla kuitenkin päivän biznezten(tm) jälkeen on edessään yksinäinen ilta kun se muu elämä ei mahdu mukaan kuvioihin. Mies nimenomaan on liikaa omassa kliinissä asunnossaan, mutta mitään muutakaan ei oikein ole.
Ihmetyttää tuo teennäisyys lähinnä. "EMO-jätkä" istuu jäpittämässä sohvalla puku päällä ja hiukset laitettuna ja kengät jalassa, mutta peittää kuitenkin naamansa juuri sopivasti.

Sohvamainoksena tämä toimisi, mutta tuo poseeraus menee hieman yli.

Sinänsä miellyttää värisävyt osassa kuvaa, erityisesti noi vaaleat sävyt ikkunan lähistöllä. Mun makuun käsittely näkyy kuitenkin liikaa, tai on liian suuressa osassa.
Totta kyllä, että tässä ei oo sellasta ajatusta, se on kaunis kuva, mutta missä on syy sen ottamiseen? Mitä kuvaaja haluaa viestiä kuvalla. Itsellä kuvat ei ehkä oo teknisesti kauheen hyviä joka kerta, mutta yritän saada kuviin ajatuksen. Eli jokasella kehitettävää johonkin suuntaan. :)
Olen rehellisesti yllättynyt siitä ettei kuva ole valitettavasti auennut kaikille. Ehkäpä olisi pitänyt pohjustaa ja selittää tätä paremmin. Tietenkin ymmärrän, ettei yksittäisiä otoksia kuvasarjoista kannata esitellä tähän tapaan.

Olen pahoillani mainostamisesta, mutta kokosarjan löydät: http://www.koistinen.fi/sansvous/
Sarjan viimeinen kuva toimii "selittävänä". Eli ideana on kuvata nuoria miehiä, jotka ovat tunteneet elämänsä rakkauden, mutta joutuneet luopumaan siitä. Lopulta kaikki suurimmat tunteemme liittyvät aina rakkauteen, joten miksi emme kuvaisi myös kaipuuta. Itselleni tämä sarja on ollut koskettavin kaikista kuvasarjoista, joita olen kuvannut. Voit haukkua romantikoksi, mutta olen siitä vain ylpeä.

R21; Sohvamainoskuvaussession tauolla räpsäisty kuva?R21; Erikoinen kommentti huomion ottaen sen, että jokaista kuvaa tässä sarjassa on suunniteltu/lavastettu päiviä. No ehkä nämä on joidenkin silmiin hutastuja räpsyjä.

Rehelliset kiitokset kaikista kommenteista, jopa niistä kriittisistä. Näin sitä kehitytään. Kiitos.



Tässä kohtaa tekee mieli todeta, että jos kuvan sisältö ei aukea katsojalle ilman selitystä, onko vika kuvassa vai katsojassa. Minä ensialkuun oletin, että kuvan pointti on nimenomaan tuossa muovisuudessa ja pinnassa. Pieleen meni. Irvikuvana nykyiselle kliiniselle elämän menolle ja muotivirtauksille tämä menisi. Etenkin jos mallin kasvoilla olisi vielä onnellinen ilme. Rakkauden ilmentäjänä ei sitten milläään.

Jore: Tämän kuvan dokumenttiarvoa voi toki lähteä lähestymään toisestakin suunnasta. Se on nimenomaan aikansa kuva. Se kertoo nimen omaan siitä ilmiöstä jota kovasti pelkäät. Sadan vuoden päästä tällaisista kuvista saa puristettua hirvittävästi informaatiota juuri aikansa asenteista ja arvoista. Joskus kuva on enemmänkin kuin sen pelkkä sisältö.
Voisi kuvitella, että jos menee huonosti (henkisesti), niin huoneetkaan eivät olisi kuin asunnon myyntinäyttöä varten viimeisen päälle puunattuja, puku vetästy päälle, kengät jalkaan ja hiuksiin geelit, kotona kuitenkin ollaan. Ainoat tavarat, joita kuvissa näkyy, ovat oikeastaan nuo huonekalut ja ne eivät juuri tilanteesta kerro.

Vaatisi ehkä jotain muuta, että kuvasta idean tajuaisi tavallinenkin pulliainen.
Janne Mankila sanoi:
"Jos tässä kuvassa alkaa tuntea negatiivisia asioita miehestä, on tarttunu liikaa politiikkaan ja unohtanu ihmisen."
Janne, vastenmielisyyteni kuvan tyyppiä kohtaan tulee enemmänkin omista henkilökohtaisista asenteistani kuin politiikasta. Tuollainen muovinpala tuossa valkoisella sohvalla, käsi pateettisen itsesäälivästi kasvoilla.

Kuten jo aiemmin sanoin, tämä kuva aiheuttaa minussa voimatonta raivoa. Kuva ohittaa ihmisen kokonaan, aivan kuten Jore sanoi "Sydäntä särkee pinta, jolta ihmisyys ja elämä luistelee pois, teflonia kilokaupalla". Annoin tälle kuvalle 5p, koska minusta se on viiltävä ajankuvaus. Valitettavasti tässä lienee käynyt kuitenkin niin, että kuvaaja ei ole tietoisesti hakenut ajankuvausta, vaan on itsekin vain aikansa vanki.

Pakkohan tähän loppuun on Yrjänää lainata:
"suurin elein, suurin sanoin
rakennettu suuri maailma
kiiltelee ja meluaa
ei siellä ole ketään kotona"

P.S. Tää kuva olisi aika vahva kandidaatti maaliskuun "Suomi tänään" -teemaan.

"Se kertoo nimen omaan siitä ilmiöstä jota kovasti pelkäät"
---------------
Kirjoitin epäselvästi. Pelkään tätä valokuvaustapaa ja sitä että se leviää jokaiseen kamerankäyttäjään kuin Ebolakuume.
Itse ilmiö, yltiöeskapismi on merkityksetön, koska kulttuuri on aaltoliike ja inhimillisyys tulee taas, tulihan se 70 luvullakin.-
Teimme teille paremman maailman, jossa sallittiin paljon uutta.
Nyt te nuoret tuhoatte sen ja menette takaisin konservatiivisuuteen ja itsekkyyteen.
"Kirjoitin epäselvästi. Pelkään tätä valokuvaustapaa ja sitä että se leviää jokaiseen kamerankäyttäjään kuin Ebolakuume."
Eikä uusi vastauksesi paljon lisäselvyyttä tuonut. Siis mitä tarkalleen ottaen tässä kuvaustavassa pelkäät? Muovisuutta, terävyyttä, lavastusta, reproamista vai mitä?
Ehkä asiaa selventäisi, jos määrittelisit, mitä sinä Jore tarkoitat lavastuksella ja reproamisella. Mielestäni valokuvaus vaatii kuitenkin jonkin näkökulman ottamista ja on siksi sinällään jo jonkilainen lavastus. Siinä, että kuvaaja rakentaa kuvan elementit fyysisesti (eli roudaa paikalle sohvat ja liimalettisen jampan) on mielestäni kyse vain saman lavastuksen toisesta ilmenemismuodosta. Olen lukenut mielenkiinnolla kirjoituksiasi ja tahtoisin lisäselvyyttä, kun en saa tarjoamiasi palikoita millään kasaan ristiriitaisuuksien takia.

"Itse ilmiö, yltiöeskapismi on merkityksetön, koska kulttuuri on aaltoliike ja inhimillisyys tulee taas, tulihan se 70 luvullakin.-
Teimme teille paremman maailman, jossa sallittiin paljon uutta.
Nyt te nuoret tuhoatte sen ja menette takaisin konservatiivisuuteen ja itsekkyyteen."
Niin, onneksi nuoruudesta kuitenkin tiettävästi paranee... Itse olen 28, joten olen jo pikkuhiljaa toipumassa. Siihen, mitä mieltä olen tällaisista yksisilmäisistä näkemyksistä, en nyt tässä puutu. Puhutaan mieluummin kuvista.
Tykkään kovasti.Kuvana kiva ja värit loistavat. Tämä on mielestäni paljon kivempi kuin se edellinen tähän sarjaan kuuluva kuva.
Ilkka Koistinen:
"Eli ideana on kuvata nuoria miehiä, jotka ovat tunteneet elämänsä rakkauden, mutta joutuneet luopumaan siitä."

Välittyisikö viestisi toisella tavalla, mikäli kuvassa (tai kuvissa) olisi kuvia nuorten miesten kasvoista, makroja silmistä tai reproja rakkauden kohteiden passikuvista? Oikeastaan, välittyisikö viesti yhtään heikommin, mikäli tuon johdannon yllä olisi musta piste tai vaikka banaanilaatikko?

Tarkoitan sitä, että valitsemasi etäinen, siloiteltu ja mainosmainen kuvaustapa tekee näistä ihmisistä karikatyyrejä ja roolihahmoja väitettyyn surunäytelmään. Missä ei ole mitään vikaa, luen vaan sarjaa sillä tavalla, että purat omaa menetystäsi kaavamaiseen kuvaan, johon haet muita ihmisiä ikään kuin itsesäälin (sellainen minulle välittyy) oikeutukseksi.

En näe avarissa huoneissa merkkejä rakastetun lähdöstä tai sellaisen aiemmasta läsnäolosta, ainoastaan vimpan päälle(?) tuunattuja interiöörejä kauniisti reprottuna ja nuoria miehiä epämääräisissä asennoissa.

Minä haluaisin nähdä, kuvia menetetystä rakkaudesta katsoessani, merkkejä siitä, mitä on mennyt ja mitä jäänyt/tullut tilalle. Minun on vaikea kuvitella sellaisia näihin kuviin ja totta puhuen se tuntuisi vähän hölmöltä, kun ne epäilemättä tarkoituksella on rajattu kuva-alasta pois/jätetty kuvaamatta. Samaistumiskykyni rajat tulevat myös vastaan, mikä ei ole kuvien vaan minun itseni heikkous: menetysten jälkeen minulta on monesti jäänyt sänky petaamatta ja niin edelleen.

Mutta varsinkin sarjan ensimmäisessä kuvassa on oikein hallittu värimaailma. Sama hallinta, kertautuessaan vuodevaatteissa, valossa ja ihmisten asennoissa sekä sijoittelussa, ikään kuin karsinoi kuvat hyvin tehokkaasti (mikä on ajatuksen, menetyksen kuvaamisen kannalta sääli). Tunnemyllerrys ei asetu tätä kontrollia kontraamaan muualla kuin johdannossa, jota lainasin tuossa ylempänä.
Siis mitä tarkalleen ottaen tässä kuvaustavassa pelkäät?
-----------------------------------------------
Minä pelkään inhimillisyyden lopullista häviämistä valokuvista,-- jotka ovat ihmisiä varten.
Me jotka teemme kuvaa , olemme unohtaneet kohderyhmän, eli tavalliset ihmiset, jotka eivät osaa valokuvata.
Minä peräänkuulutan yhteiskuntavastuuta.
Kiillon kuvaaminen ilman inhimillisyyttä näkyy niin Heikuran kuin tämän kuvan ottajan duuneissa.
Jos tämä olisi yhteiskuntakritiikkiä sen tulisi näkyä, se ei näy.
Yhteiskunta on muovinen ja se muovi ostetaan rahalla jota joillain on ja yhä useammalla ei.
Siksi kuvantekijöiden pitää romuttaa esineiden kantaminen kameran eteen ja niiden reprokuvaus ja muistaa muut, lähimmäiset.

Mitä tulee 70 lukuun niin näkemykseni on varsin monisilmäinen, et ole kokenut tuota aikaa joten et tiedä millainen oli 50-60 luku.ja siitä taaksepäin.
Silkkaa ahdistusta ja tupakkatakkeja, ja murrettuja kotirouvia ja hakattuja lapsia....
Minun ikäiseni kaatoivatt oman tulevaisuutensa usein uhraten koko muurin.
Harro Koskinen ja sikamessias, ja Hannu Salama ja Juhannustanssit.
Nyt vapautta haudataan, nuoret ovat niin konservatiivisiä ja torjuvat kaiken erillaisen ( paitis näennäisesti erillaisen) että sekin pelotttaa vaikka muutos onkin tulossa.
Minä sitä en ehdi nähdä, lapseni kyllä.
Ja kyllä, tämä kuuluu kiinteästi valokuvauksesta kirjoittamiseen.
Lue tuo uudestaan...valokuvaus on osa yhteiskuntaa, elitismin ylistys ei.
Kiitokset vastauksestasi Jore! Se aukaisi ajatusmaailmaasi paljon. Kommenttini yksisilmäisyydestä liittyi enemmänkin lauseeseesi "Nyt te nuoret tuhoatte sen ja menette takaisin konservatiivisuuteen ja itsekkyyteen" ja pahoittelen sanomaani nyt, koska uuden vastauksesi luettuani käsitän, mitä tahdoit sanoa. Palaan asiaan laajemmin, kunhan saan ajatukseni kasaan. Minun pitää nyt hieman pureskella tätä.
Ei pidä pahoitella....potku perseeseen vaan vanhalle äijälle se pitää mieleni virkeänä-
Nuorten tehtävä on kyseenalaistaa meidän keskiikäisten nuiva maailmankuva.
Mä kyllä koetan sitten pysyä geimeissä ja vastailla.
Mainio asia on että niin moni kirjoittaa nimellään.
Jos unohdetaan kuvaajan tavoite (rakastetun lähtö yms.), tässä tehdään aika kiinnostava kuva siitä, mikä on tänä päivänä niin monen älykkään ihmisen unelma. Se on puhdas, se on kadehdittava, se on täydellinen näkymä siitä, mitä trendihiuksinen ja viksusti pukeutunut on halunnut. Ja se, että se on kaikki johtanut elämän katoamiseen (en viittaa tähän vanhaan helluun, koska en halua sekoittaa sillä omaa näkemystäni), on mulle henkilökohtaisesti aika virkistävää. Just sellasta ihmisten halujen kyseenalaistamista..

Kyllähän tästä potku puuttuu. Mutta miksi tässä pitäisi olla inhimillisyyttä, kun tarkoitus (siten, ku minä sen näen) on olla näyttämättä sitä? Tämä kysymys oli siis lähinnä Puusalle.

PS: Nimellään kirjoittajien määrä on iso, koska kuvaaja ei ole sallinut nimettömien kommentointia. Se on nykyisin jokaisen oma valinta.
Janne Mankila kirjoittaa: "... tässä tehdään aika kiinnostava kuva siitä, mikä on tänä päivänä niin monen älykkään ihmisen unelma."

Mikä se unelma on? Sinun mielestäsi? Minä näen tässä kuvassa (ja koko sarjassa) vain tympeän materialismin, josta on tehty aikamme pyhä lehmä. Se, että rahalla ei saa rakkautta - siis tämä teema, jota kuvaajama meille selitysosiossaan tarjoilee -, on lähinnä myötähäpeää herättävä; aitoa tragediaa tai dramatiikkaa sillä ei kuvaan tehdä.


Jussi:
Kasvojen peittäminen on tietoinen valinta, jotta mallit toimisivat anonyymeina. Se samalla korostaa kuvasarjan ideaa siitä, että vaikka kaikki näyttäisi ulkoapäin hyvältä voi sisällä tuntua pahalta. Monesti hyvin toimeentulevat eivät halua näyttää kaipuutaan/tunteitaan julkisesti, koska se voi viestittää heikkoutta. Näin kasvojen peittämisellä saadaan säilytettyä kasvot.

Olet oikeassa, että kuvat ovat vähän kaavamaisia, mutta eikö se ole aika tuttu piirre kuvasarjoissa. Vaikka idea voidaan helposti luonnostella sanoihin R21;laitetaan nuorimies murjottamaan ympäristöönR21;, on silti jokaista skeneä mietitty, lavastettu ja kuvattu pidempään kuin 95% aukean kuvista.

R21; Siksi kuvantekijöiden pitää romuttaa esineiden kantaminen kameran eteen ja niiden reprokuvaus ja muistaa muut, lähimmäiset.R21; Puusa, olen valitettavasti täysin erimieltä teidän kanssanne.

Nimittäin itse olen lopettanut kokonaan satunnaisen kuvaamisen ja kameran kanssa heilumisen. Kuvaan vain ja ainoastaan silloin, kun olen miettinyt kuvan idean, tunnelman, valaistuksen, lavastuksen ja mallin valmiiksi. Näin lopputulos vaatii aikaa ja näin olen varma, että siitä tulee sitä mitä itse haluan sen olevan.

Suosittelen teille Puusa, että tutustutte Gregory Crewdsonin - Beneath the Roses kuvasarjaan. Herra toimii nykyisin minulle suurena inspiraation ja arvostuksen lähteenä. Johtuen juuri hänen suuresta panostuksesta joka ikiseen kuvaan, jonka hän ottaa.
Myönnän etten tiedä millaista oli 70-luvulla, mutta en pelkää muutosta, jonka meidän nuori sukupolvi tuo. Se on kumminkin väistämätöntä ja virkistävää. En kuitenkaan halua lähteä kommentoimaan asiaa enempää, koska se menee mielestäni ohi itse kuvasta.

Ja Jussille vielä, en hae itsesääliä, miksi hakisin? Minulla menee oikein hyvin. Huvittavinta mielestäni tässä kuvassa on se, että kuva on kodistani, joka näyttää täysin tuolta nykyisinkin. Ja kun kuukausi sitten erosin tyttöystävästäni, niin oven suljettua kävelin tuohon samalle sohvalle ja murenin. Siitä hetkestä oltaisiin saatu idealtaan melkein sama kuva aikaan, kun tämä minkäkuvasin 2kk aiemmin. Vähän suuremmalla draamalla vaan. Ainiin ja vielä lopuksi, Herra Jussi, se on Iikka, eikä Ilkka.
Anteeksi tuosta nimihässäkästä, Iikka. Silmät harottivat :)

Tuo ihmisten kutsuminen malleiksi on sellainen solmukohta, jossa karsastukseni tähän sarjaan kiteytyy. Sanot kuvaavasi nuoria, elämänsä rakkauden menettäneitä miehiä. Kiität heitä myös nimeltä sarjan oheistekstissä. Muuttuisiko sisältö, mikäli korvaisit henkilöt vaikka mallinukeilla?

Entä lavastus, päheät interiöörit ja ohjatut liikkeet. Kenen menetystä kuvaat? Muuttuisiko sisältö, mikäli korvaisit huoneet nukkekodilla?

Mikäli ymmärsin oikein, olet rakentanut kuvat huolellisesti. Kerrotko tarinaa kuvien miesten murheesta, vai omastasi? Minä luen sarjan siten, että purat itseäsi. Eikä siinä mitään vikaa ole.

Korjaa, mikäli seilaan kaukaisilla vesillä. Minusta esität tässä sarjassa (yleisen) väitteen nuoren miehen rakkauden menetyksen luonteesta. Lavastus ja kuvaustapa ohjaavat minua tällaiseen tulkintaan. Mitkä asiat kuvassa/kuvissa, mitkä propit, värit, tai kohteiden eleet henkivät tai viestivät tätä menetystä? Toimisiko sarja myös nuorten miesten unettomuuden tai syövän kuvauksena?

Iikka Koistinen:
"vaikka kaikki näyttäisi ulkoapäin hyvältä voi sisällä tuntua pahalta"

En löydä näistä kuvista pääsyä menetyksen kokemiseen, vain hyvältä näyttävän pinnan. Sarja on minulle uskottava lavastuksena tunteesta, näyteltynä menetyksenä. Kuvat toimivat erinomaisesti kommenttina tunnekylmyyteen - 'se lähti, pitäiskö nyt tuntua joltain?'

Jos haluat herroitella, niin ainoa sopiva ilmaisu on El Jefe Särkilahti. Tiedoksi vaan.. ;D
"on silti jokaista skeneä mietitty, lavastettu ja kuvattu pidempään kuin 95% aukean kuvista."
Tarkoittaako tämä että kuvaa pitäisi arvostaa, miettimättä sen enempää, mitä siinä näkee? Aukea.net on vielä aika heikko vertailukohtana ;-).
El Jefe Särkilahti, en tiedä miksi ihmisiä ei saisi kutsua malleiksi? Sillä sitähän he ovat, kun poseeraavat kameralle. En usko, että se muuttaisi mitään, jos sanoisin "tässä kuvassa on Jussi...." joka toimi mallina ;) Kiitän heitä sen takia, koska jokainen oli antamassa oman panoksensa jollain tasolla tähän työsarkaan, joten mielestäni on ihan reilua mainita kaikki kuvauksissa mukana olleet.

Eikö suurin osa kuvista ja kirjoista sisällä heijastuksia itse tekijästä, joten totta kai puran itseäni jollain tasolla :)

Mietin tuota syöpäjuttua, ja ehkä siinä on perää. Tavallaan ilman tuota kirjettä on ehkä vähän vaikea löytää syytä miksi herrat ovat masentuneita. Kuitenkin koitin kuvata sitä reaktiota minkä he ovat kokeneet, kun ovat saapuneet kotiin ensimmäistä kertaa töistä ja tajuavat, että siellä ei ole ketään odottamassa. Siitä nuo vaatteet ja ensimmäisen kahden kuvan laukut. Ehkä voisi kuvata sarjan, jossa nämä miehet ovat olleet jo sen viikon masennuksessa ja ajautuneet pikkuisen rappiolle. Tai ehkä en.

Antti ei tietenkään! Ja nuo prosentit oli vähä liioitellut :D Huvitti vain nuo "räpsäsit tämän varmaan tauolla" aiheiset kommentit.

Mutta ei tämä kuvasarja selittelyllä parane, jos siitä ei pidä aluksi, niin siitä ei pidä. Koitin vain vähän avata näkökulmaani ja kiitän nöyrästi teidän kommenteista. Olette saaneet minut katsomaan tätä kuvasarjaa uudenlaisesta perspektiivistä :)

Tässä on se ongelma yksittäisenä kuvana ilman tarvittavia esiselostuksia, että ei voi mitenkään tietää mitä kuvan henkilö siinä murjottaa, jos murjottaa, ilme kun kertoisi enemmän kuin peitetyt kasvot. Ja tosiaan kyseessä voisi olla normaali työpäivän jälkeinen vitutus/väsymys, kuka tietää. Siten menetetty rakkaus tulisi linkittää jollain tapaa, esimerkiksi kämpille jääneenä vaatekappaleena, esineenä tai valokuvana tms. mikä kertoisi asian laidan, kuitenkin niin ettei liian teennäisesti alleviivaa.

Itse toivon näkeväni kuvia, joita ei tarvitse tulkita kuvaajan antaman "ohjekirjan" mukaan, jos kuvaaja haluaa kuvan viestittävän jotakin niin sen tulisi näkyä.

Teknisesti kaipaisin arkisempaa kuvaa tähän tarkoitukseen, jotenkin en pysty näkemään kuvan maailmaa todellisena, olkoonkin niin, että kyseessä on kämppäsi normaalitilassa. Sävyt ja kliinisyys vain on liian hunajaista.
Oho, olit jo itsekin ja muutkin pohtineet samoja juttuja. No ei kai tuo haittaa. Ja pari sanaa vielä sarjasta, kolme "mökötyskuvaa" on ehdottomasti liikaa, kun ne eivät eroa toisistaan muuten kuin, että ollaan eri puolilla huoneistoa. Ja minun mielestä korni jäähyväisviesti ranskaksi. Siis kyseistä henkilöä olisi voinut kuvata eri toimissa, ja yrittää saada poissaolevuus ja surevuus näkyviin, esim. siivoaa tai mitä nyt tahansa tekee lasittunein katsein. Tai nukkumassa parisängyssä "omalla" puolellaan, naisen puoli käyttämättä jne.
niin iha hienoja, mutta eri huoneessa jossa on siistiä ja ikeaa > mököttäminen on loppupeleissä aika tylsä juttu:) kauheen tunteisiin vetoavaa tää sarja ei hienosta nimestä huolimatta ole..esim tässäkin ois kiva jos huone itse kertoisi jotain vaikka siitä miksi mökötetään en usko että tuo lepää tuossa siivoamisen jälkeen ykköset niskassa? miksei esim jotain shampanja laseja joista toinen ois rikki tms jotain (iha mitä vaan ideaoita varmaan löytyy?). nyt ei tuu muuta mieleen kun että on tyylikästä että on "muovisen" oloinen ja yksinkertainen sisustus jossa joku istuu murtuneena :)
tulee mieleen sellainen Eiralainen tyhjyys ja tylsyys?!
läppää tai ei kaikki mitä olen kuvasta tai nimestä mieltä on tossa 3cm päässä tästä. iilmeisesti parin vuoden päästä naurat itsekkin näille kuville tai olet vaihtanut harrastukset esim audeihin tms.. mikä nyt sopisi tyyliisi:)
Hinnat puuttuu!!
Jessus miten paljon kommentoitu kuvaasi. Enpä taida olla aikaisemmin törmännyt näin pitkään rimssuun.. Nyt jäi lukematta. Ei liene haittaa. Hienot sävyt, ne tekevät suurimman vaikutuksen.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.41 (88 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty