Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Missä olet, oletko missään?

Missä olet, oletko missään?
Taskurapu hautautuu hiekkaan jollain toisella rannalla,
vaikka en minä niistä mitään tiedä;
laitan kädet taskuun, kylmä puree.

Sakset halkovat kivien valtaa
ja paperista yötä,
joka on ja ei ole,
aivan kuten silkkikukat, jotka ovat kyllä,
mutta eivät kuole tai tuoksu.
Minä en ehkä muista mutta vielä en luovuta,
kuljen päämäärää vailla,
ehkä, tai sitten tahdon muistaa sinut.

Meri on vaahtoa ja huokaus, vettä joka ei nuku.
Täällä tuntuu taskuravun huudoton ikävä,
ja vallitsee pimeys, joka niin herkästi rutistuu kasaan ja palaa.
Tässä minä näen
sinun varjosi muiston,
täällä sinä olet ollut, täällä, kävellyt joskus.
Missä olet, oletko sittenkään?

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Reetta Niinisalo

Annetut kommentit

Rakastan tätä runoa ja olen juuri tuollainen taskurapu. Vaikka en olisikaan se tämän runon taskurapu, olen silti juuri tuollainen taskurapu. Rakastan tätä runoa!
Runo etenee mukavan pakottomasti.Minäkin pidän taskurapu-vertauksesta. Itse olisin ehkä stilisoinut joitain sanoja, jotka tuntuvat ylimääräisiltä. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä runo. 4.pistettä.
Tulivat mieleeni vuodet, jolloin olin Oskarin kokoinen jässikkä ja keräilin taskuuni kuusenkäpyjä sammakonpoikia ym... Nyt iäkkäänä pidän kaäsiäni taskussa ja viheltelen tälle elämälle mokomalle. Jeps! 5p
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.7 (10 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty