Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Terraario

Kävelen koulusta kotiin. Yllätyn kun siskoni kipittää alastomana vastaan.
- Teeve Iivavi!, tyttö huutaa.
- Eikö äiti ole taaskaan kotona, kysyn ja sisko puistelee päätään. Hänen kasvonsa ovat aivan likaiset, pitkä tukka sekaisin ja takussa. Ovi selällään. Huhuilen mutta vain oma ääneni vastaa. Koirakin karannut. Illalla isä lähtee autolla. Kun hän saapuu takaisin, koiramme Vesku pomppaa etupenkiltä ulos ja heiluttaa iloisesti häntäänsä. Isä on kiukkuisen näköinen, ei sano mitään vaan lähtee autollaan uudestaan tien päälle. Siskoni nukahtaa ja minä painun terraarioni luokse ja annan muurahaisilleni raakaa jauhelihaa. Kun ne ovat syöneet, tiputan niille muutamia kirvoja lypsättäviksi, muurahaisethan pitävät kirvoja lehminään. Muutaman tunnin kuluttua isä tulee kotiin ja kantaa väsyneen äidin sänkyynsä.
      Lauantaina aamiaispöydässä murot eivät maistu, siskokin rypistelee naamaansa.
- Äiti on sairas. Ei se oikeesti tommonen ole, isä lohduttaa äidin vielä nukkuessa.
Avaan muurahaisterraarioni kannen, sujautan kentälle vieraan. Muukalaisen feromonit aiheuttavat äkkihälytyksen. Vartijat syöksyvät tunneleista ulos, paikantavat tuntosarvillaan tunkeutujan ja hyökkäävät. Tämä vieras ei olekaan terraariolleni aivan helppo tapaus. Se on Anxylys xylys, taolaiseksi tappajaksi kutsuttu vietnamilainen viidakkomuurahainen.
      Isä keskeyttää leikkini ja kertoo vievänsä siskoni mummolaan. Muutoin lastenhuolto harkitsee huostaanottoa. Nyökkään isälleni kuin asia ei minulle kuuluisi. Jatkan taistelun seuraamista. Taolainen tappaja vastaanottaa tyynenä hyökkäykset. Muukalaismurkun tehokkaat ja terävät leuat leikkaavat vartijoita, joista monet loukkaantuvat vakavasti ja kuolevat kentälle. Mutta pesästä ryntää yhä enemmän sotilaita puolustukseen. Lopulta ylivoima käy niin suureksi, että urheasti taistellut taolainen tappajani lyyhistyy, enkä ehdi pelastamaan sitä.
      Maanantai-aamu. Syön muroni puhumatta mitään. Äiti rallattelee tyytyväisenä kun jälleen on arki ja pääsee isästä sekä minusta eroon. Puen päälleni. Isä on mennyt jo. Minäkin lähden ja paiskaan oven lujaa perässäni. Teeskentelen kiirehtiväni pysäkille, mutta livahdan takapihan kautta ja kurkkaan ikkunasta. Äiti avaa viskipulloa, nostaa huulilleen ja ottaa äijämäisen kulauksen, irvistää. Pyyhkii hikeä otsapantansa alta. Istun ojassa piilossa ja tapan aikaa. Odotan kunnes äitini lähtee niille asioilleen. Hiivin autotalliin. Pengon isän kaappeja ja löydän pullollisen liuotinainetta, etiketissä vitun siisti pääkallo. Neste on täsmälleen samanväristä mitä äidin viski. Menen yläkertaan omaan huoneeseeni.
      Nostan terraarion keskelle lattiaa. Työnnän pitkävartisen pipetin myrkkypulloon ja annan sen imaista nestettä. Haen lasiseinämästä katsellen oikeaa kohtaa ja työnnän pipetin tunneliin, muurahaiset hyökkäävät vieraan esineen kimppuun, mutta turhaan, survaisen letkun perille kuningattaren kammioon ja ruiskutan. Kuningatar sulaa väkevään myrkkyyn. Munien tuotanto lakkaa, koska suljettuun terraarioon eivät toiset kuningattaret löydä tietään. Pesä jatkaa olemassaoloaan arviolta 3-6 kuukautta, sitten se on ohitse, kaikki kuolee. Muurahaiset eivät elä pitkään ilman äitiään.

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Sami Vainikka

Annetut kommentit

Tämä on mielestäni näistä kaikkein ehein. Toisaalta minua kiinnostaisi tietää, mitä ovat "ne asiat". :) Kuitenkin, pidän kovasti siitä, kuinka pojan (pojaksi ainakin miellän hänet) tunteet tulevat esiin muurahaisfarmin hoidossa. Tarinassa on todella paljon jännitettä ja se pysyy koossa ihailtavan varmasti. Todella hieno juttu.

Muutaman yksityiskohdan korjaisin. Esim. tuossa "suljettuun terraarioon ei(vät) muut kuningattaret löydä tietään". Alkulause "Kotimatkallani koulusta..." on hiukan kömpelö sanapari, sen voisi ehkä ilmaista esim. 'matkalla koulusta kotiin' tai jotakin sellaista. Repliikissä pilkkua ei tule muuten kuin pisteen korvikkeena, joten kohdasta "teeve!, tyttö huutaa" pitäisi poistaa pilkku. "Kun he ovat syöneet" muurahaisista mietin, ovatko muurahaiset tarkoituksella 'he' vai pitäisikö olla 'ne'.

Mutta nuo ovat tosiaan pelkkiä pikkujuttuja. Tarina on minusta aika lähellä täydellistä. :)
-
Todella edukseen erottuva ja mielenkiintoinen kertomus. Minäkertoja toimiin hyvin ja kieli on sopivan vähäeleistä ja selkeää. Ei ennalta-arvattava. Myös taustatietoa tuntuu olevan, se vakuuttaa. 5p
Tai siis tietenkin hän on poika. Mitähän minä taas olen ajatellut. :D
-
Ok, tein muutamia muutoksia tähän. Katsotaanpa jaksanko lähteä editoimaan myös toiset tarinat, niissä onkin enemmän työsarkaa.
Ohhoh! Tykästyin. Vahvasti kerrottu tarina. Muurahaiset ja ihmisperhe kietoutuvat hienosti yhteen.

Korjaisin tuon kohdan: "muurahaisethan pitävät kirvoja lehminään". Se vaikuttaa turhalta selittelyltä. Kyllä lukijat luultavasti ymmärtävät itsekin. Ei se ainakaan ole kirjoittajan tehtävä kädestä pidellä.
Joo, Teemu, itsekin pysähdyin miettimään tuota kirva-kohtaa. Se on selittelevä.
Karmaiseva tarina,mutta tekstinä oikein hyvä. 4 p.
Hmm, eikö se ole lypsettäviksi? Jokatapauksessa oikein onnistunut tarina. Lyhyt ja ytimekäs, vahva kuvaus.
Osaat todella pysäyttää tekstisi ääreen. Tarinan surullisuuden ja nykypäivän todellisuuden yksilötasolla, lisäksi mieleen tulee kuinka yhteiskunta hyökkää kaiken erilaisuuden kimppuun; vahvakaan viidakkomuurahainen ei kauaa pysty puolustautumaan. Mitä tehdä kun sanat ja voimat eivät riitä käsittelemään asioita, joissa tarvitaan läheistä ihmistä?
Vahva tarina. Tavattoman vahva ja varsinkin nykyään ajankohtainen monessa perheessä.
Minna tuolla kyselee, mitkä ovat "ne" asiat. Kaikki tietävät, mikä on "se" asia, ja kaikki ne, joilla on kokemusta alkoholismista, tietävät päivänselvästi mitä "ne" asiat ovat. Ne ovat kimppu itsestäänselvyyksiä, joita keskushenkilö, nuori poika, ei tunne tarvetta eritellä.
Tämä on tiivis ja hyvin kerrottu tarina. Loppu on yllättävä. Lapsi kostaa, mutta ei onnettomuuden aiheuttajalle, joka on alkoholi, ei niinkään äiti; hän tietää, että jos kaataa pullot tyhjiksi tai hävittää ne, niitä ilmaantuu aina uusia. Hän purkaa pahan mielensä muurahaisiin, jotka kokee omikseen (kertomuksessa on ehkä liikaakin käytetty omistusliitteitä, mutta "muurahaiseni" kohdalla se on perusteltua.)

Tässä on käytetty konstailematonta, hyvää kieltä. Asia onkin sen laatuinen, ettei se kaipaa "koristeikseen" runsaita mieli- tai kielikuvia. Vertauskuvallisuutta kyllä löytyy. Pelkässä todellisuudessa, jota poika lasten tapaan yrittää hälventää leikin avulla, on tarpeeksi.

Tämän pienoisnovellin alku on hellyttävä, tuo pikkusisko, joka tulee vastaan. Ja loppu - niin, se on yllättävä. Pelkäsin, että poika tyrkkää myrkyn äidin käyttämiin "tarvikkeisiin", mutta että muurahaiskuningatar joutuu niiden kohteeksi, on ehkä se vaikuttavin vertauskuva. Surmaamalla muurahaiskuningattaren, hän surmaa äitinsä, ainakin kaikki alkoholistiäidit, pois synnyttämästä lisää onnettomia lapsia. Samalla hän surmaa siinä lapsuutensa. Leikeistä ei ole enää apua. Hän on kohdannut todellisuuden, jota ei voi enää leikkeihin paeta. Hieno kertomus. Oikein hyvä.
Lyhyydestään huolimatta tämä sisältää monta eri tasoa ja kerrostumaa.
Sujuvan niukkaa kieltä, mikä on omiaan lyhyen novellin osoittelemattomaan tarinaan. Piirrät maailman esiin muutamin varmoin vedoin. Erityisen hyvin tässä välittyy puhujan etääntyminen perheestään. Sisko piirtyy yhdellä tervehdyksellä ja lyhyellä kuvauksella selkeästi. Isä jää melko kaukaiseksi ja kyvyttömäksi, minkä tuntuisi selittävän vain äidin vahva persoona jo ennen mahdollista alkoholisoitumista? Voisi kuvitella että isällä olisi tuollaisessa tilanteessa antaa lapsilleen edes vähän toivoa ja lämpöä, mikäli arjessa mukana on.

Keskittyminen terraarioon on hyvä ratkaisu, nyt muut tapahtumat ovat ikään kuin taustakohinaa, jollaiseksi puhuja ne mieltäneekin. Terraario kasvaa tapahtumain keskiössä ei ehkä pelkästään perheen, vaan koko elämän vertauskuvaksi, siten kuin puhuja sen näkee. Luvassa on tunnekylmyyttä ja läheisyydestä vieraantumista: Poika näivettyy emotionaalisesti eikä aio päästää ketään lähelleen.

Selkeä rakenne, mutta alun aikasiirtymässä on jotain hankalaa, mennään preesensissä koko ajan, mutta hypätään saman kappaleen sisällä iltapäivästä iltaan. Lisäksi selittelyn makua (muurahaisethan pitävätR30;), poikahan puhuu/miettii itsekseen, ei lukijalle.

Myös terraarion siirto lattialle jäi mietityttämään, myrkyttäminen ei kai olisi sitä vaatinut. Olettaisin funktioksi arvonalennuksen, R21;nöyryyttäminenR21; pojan taholta, muutoin se ei tunnu perustellulta.

Lopetus tuntuu hankalalta. Vaikka lopetuslause on johdonmukainen ja istuu muutenkin kuvana hyvin, ongelmana on sen suhde kokonaisuuteen. Se ikään kuin alleviivaa emon tärkeyttä myös kaksijalkaiselle, mutta menee tässä osoittelevuudessaan harhaan. Ihmislapsi on uskomattoman sitkeä ja sopeutuvainen ja moni pystyy rakentamaan itselleen ehjän ja rakkautta sisältävän elämän kehnoista lähtökohdista huolimatta. Jos taasen jättäisit sen pois, häiritsevää yleistystä ei syntyisi vaan jäisi tehokas ja uhkaa sisältävä viittaus tarinaan itseensä.

Moni taas ei pysty rakentamaan itselleen ehjää ja rakkautta sisältävää elämää kehnoista lähtökohdistaan johtuen.
Lopetus on minusta hyvä, terraario on toinen taso, kuin tulevaisuuden koelaboratorio nykyhetkessä.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.19 (16 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty