Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kamelimummi, Ahmaukki ja mie

Mie kasvoin iloluontoiseksi naikkoseksi, mut mie tunsin vetoa siihen juoppolalliin, joka oli lisäks nyrkinheiluttelija. Hää muksi miut vuosikauvet niin etten ollu ennää minkään näkönen. Mie aloin tekkeytyy mieheks, mie bodasin ku hullu kaiken iltaa. Koht mie olin ku Lara Groft ja sitte mie turposin venäläisen kuulantyöntäjän näköseks.
    Kerran mie riemastuin ja huitasin äijääni putkilokassilla päähän, siin kassissa ol muute ukon sisarenpojan mopon vaihtomoottori, ja kun Paavo sai siitä nuppiinsa ni jo lakkas kiusaamasta. Ryypiskelytkin loppu samantien. Nyt mie istun ja lujeskelen täällä tiilenpäitä.
Mie en ymmärrä miten tää kaikki sattu juuri miulle, kai tuo lapsuus siihen jotenkii vaikutti. Annas kun mie kerron siulle siit kun mie olin laps, muistin juuri jottain.



Mie olin silviisiin orpo et miun vanhemmat ol jossakin laitoksessa ja mummi ja ukki otti miut huostaansa. Kerran kuussa myö tehtiin autoreisu. Meijän Mosse kiisi mutkaista tietä. Ahmaukki kaahas, ko ois ajannut kuuta takkaa. Miun isovanhemmat eivät olleet tavanommaisia ihmisiä, Ahmaukki ol aika velikulta veitikka ja Kamelimummikin melko bohheemi kristallipallon pyörittäjä. Nii mie myöhemmin oo päätelly. Sillohan mie pidin kaikkee ihan tavallisena perhe-elämänä, enhän mie muusta tuntummaa saanukkaan. Sit jossakin vaiheessa Mosse teki tenän ja myö topattiin tienposkeen.
    Myö kyykimme kamelimummin kanssa mossessa, sillä välin kun Ahmaukin pää katosi konepellin alle. Eikä tää tyttöraasu tulevaisuuvestaan tienny viel mittään. Ootimme kai tuntitolokulla, eikä ollu muutakkaan tekemistä ko toljottaa tiesivun mettää, toisinaan korvissa kuohui vauxhallien ja datsunien uhittelevat ohittelut. Tai vaihettiinhan myö mummin kanssa pari sannaa, mut kyl siin peukaloitakkii pal pyöritettiin.
    Kotvan perästä Ahmaukki suoristui, silmät vaan välkkyivät, hällä ol venäläisen sirkustirehtöörin, ikivirneiset, kasvot. Ukki haastoi miulle ja mummille että lähin Teboil on kolmen kilometrin päässä. Nyt meijän pittää patikoida mikäli aiomme illaksi lammaspaistia haukkaamaan. Ellei sitten jokin ystävällinen Trabant tai Volvo ohjaudu sivvuun ja haali kyytilöön. Miul ol varmast kuumetta jo enempi, en innostunut jalkareisusta.
    Kuin hyvänhaltijan valtikasta viereemme pysähtyi vihreä saabbi, sellanen vähän kuin nurin käännetty pulkka. Kurttusuinen täti avasi saabbin sivuakkunan ja hymyili meiät sissään. Kyyvissä mie en malttanut olla nauramatta, mie hihitin ihan supussa ko kuljettaja-tädin suu ol tosissaan kuin enon haitari. Muuten miksihän miun ukkii kututtiin Ahmaukiksi? Mie en väkisikkään muista, vaik siitäkkii tais olla jänskä tarina. Mie muistan miks mummii sanoivat Kamelimummiksi, häl ol ottassa sellaset peräkkäiset pahkurat, et pienikokoinen beduiini ois voinu mummin nenälle asettuu ratsastammaan.
    Kyl mie heräsin ku unest sillon ko Ahmaukki vetäs pyssyn povitaskustaan ja osoitti sillä saabbitättii. Ukki kuiskuloi tädille jottain rummaa ja tädin silmänpielist vallui kyynelii. Täti lissäs kaasuu ja myö oltiinkin jo sen postipankin eessä. Ahmaukki kiskas sukkahousut päähänsä ja hää läks kävelemmää pankkii. Kamelimummi piti pyssyy saabitädin ohimolla ko ukki käväs tyhjentämässä postipankin kassan. Hää juosta köpötteli kassi käessä saabbiin, sit myö mäntii ja lujjaa. Mie kattelin sivuikkunan huurun läpitte. Kuuhan se siell möllötti, ihan jumalan silmä. Muistan elävästi kun pohin takapenkillä, ett millainen miun elämä tulis ollee, mie ristien käet ja kuiskasin yläkerran ukolle: "rakas taivaanisä, teethän sie miun matkasta leppoisan ja turvaisan". Sit mie piirustin sormellani kuulle kehykset.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Sami Vainikka

Annetut kommentit

Aikansa kesti, ennen kuin pääsin mukaan tähän tekstiin, on tämä niin vahvaa murretta. Piti ensin saada aivot käännettyä murrevaihteelle, ikään kuin. :) Mutta hienoa kieltä tämä on, en tiedä, olenko aiemmin lukenut mitään tämäntyyppisellä murteella kerrottua. Missä tätä murretta puhutaan?

Tämän tekstin rakenne kaipaa minusta hiukan uudelleenjärjestelyä - esim. se, että tuo bodausjuttu kerrotaan tuossa "kesken matkan" ja sitten palataan nykyhetkeen saumattomasti, tuo tarinaan hiukan sekavuutta. Jos esim. tuo "Kotvan perästä..." -kappale alkaisi vaikka tyhjän rivin jälkeen uutena osana, sekin selkeyttäisi jo ihmeesti. Aikatasot hyppäävät tuossa välissä kuitenkin melkoisen loikan tulevaisuuteen ja takaisin. Se tuntuu jotenkin irralliselta tarinalta tarinan sisällä, ei tunnu liittyvän mihinkään näin lyhyessä tekstissä - vaikka se onkin mielenkiintoinen, jopa niinkin että voisin hyvinkin lukea sen laajennettuna ihan omana tarinanaan.

Muutenkin, minusta tässä olisi ainesta paljon pidempäänkin tarinaan, henkilöt tuntuvat todella mielenkiintoisilta. Kuitenkin ajattelen, että tässä on vielä paljon sellaista ensimmäisen version karheutta, jota saisi sujuvammaksi, jos kirjoittaisi ainakin joitain kohtia uudestaan. Siksi en aio tässä nyt ryhtyä bongaamaan mitään typojakaan. :D

Ihastuin näihin tyyppeihin kyllä välittömästi. Minä haluan ehdottomasti tietää heidän elämästään vielä lisää. :)
-
parempaa lopetusta saa hakea. 5p.
Oioi, hienoa. Mietin aluksi, mikä tuon murteen funktio on, on jotenkin alkanut tympimään kun murretta käytetään ihan muuten vaan tai sitten teoksen ainoa "juttu" on tuo murre. Tässä sen käyttö oli kuitenkin mielestäni hyvä valinta, syvensi jotenkin kuvaa kertojasta. 5p
Karjalan murretta, mutta kirjoitin täysin muistin varaisesti. Vietin lapsuudessani useita kesiä itärajan tuntumassa ja murre tarttui. Lisäksi toisinaan kun tapaan mummoani, kuulen murretta. Joo, Minna, tuo aikataso tuotti ongelmia, siirtelin sitä nykyisyyttä eri paikkoihin...

Tämä editoiminen saa nyt odottaa vähän aikaa, kunhan lapset lähtevät äitinsä kanssa ulos. Ei tässä melussa pysty:D
Jep. Nyt lapset pukeutuivat noidiksi ja lähtivät virpomaan ja mie pääsin muuttamaan tämänkin tarinan. Toivottavasti meni edes vähän paremmaksi.
Niinpäs onkin! Tajusin nyt vasta kun sanoit, että olen kuullut tällaista murretta. :)

Sopii kyllä paremmin tuohon alkuun tuo bodausjuttu, juu. Tuosta kolmannesta kappaleesta: pitäisikö sen alun olla sisennetty niin kuin muutkin kappaleet, vai tarkoititko sen omaksi osakseen? Jos tarkoitit jälkimmäistä, se kaipaa tyhjää riviä väliin. Yleensähän kappale alkaa ilman sisennystä vain tyhjän rivin jälkeen.

Toivottavasti lapsilla on/oli menestyksekäs virvontareissu. :)
-
"Sit mie piirustin sormellani kuulle kehykset." Voin hyvin nähdä edessäni kuinka pieni tyttö piirtää huuruiseen autonlasiin kehykset lapsuuden ja aikuisuuden väliin. Murre kuulosti mukavalta kuunnella.

En kuitenkaan osaa liittää tätä tarinaa edellisten joukkoon, paitsi siinä mielessä, että jos kokoelman tarkoitus on esittää erilaisuutta niin tämä konkretisoi sen olemalla irrallinen omalla luonteellaan. Vähemmistöryhmien kuuluminen joukkoon ja yhteiskuntaan niin, että ne pystyisivät säilyttämään oman hienon ainutlaatuisuutensa tässä terraariossa ei ole itsestäänselvyys.

Hahmosi ovat herkullisia.


Hellyttävä kertomus. En yritäkään sanoa muuta.
Tämä ei ole ihan edellisten tasoa eikä murre pelasta, oikeastaan päinvastoin. Murteen kanssa pitäisi olla todella tarkkana, varsinkin jos se ei ole omaa. Uskottavaan autenttisuuteen pääsemiseksi kannattaisi luetuttaa teksti jollakulla kyseistä murretta äidinkielenään puhuvalla. Nyt verbeissä pomppii d-kirjainta, välillä ne loppuu i-kirjaimeen, välillä ei. Yleiskielen n-kirjaimeen loppuvat sanat jäävät tässä murteessa useimmiten pois. Yleiskielen d:eet eivät yleensä muutu sen enempää v:ksi kuin j:ksikään vaan jäävät kokonaan pois (uuestaan, meiän) jne.

Raakaa palautetta, mutta muistijäljestäni tuo murre löytyy. Myönnettäköön, että kaikkia sävyjä ja painotuksia ei murteestakaan pysty kirjallisesti vangitsemaan ja että puhe poikkeaa jonkun verran pohjoisen runsaanlaveasta etelän kevyempään ja taitaapa Kiteen seuduilla olla melkein puolisavoa (tuosta minua joku vielä rankaisee!). Ja että yleiskieli tunkeutuu murteisiinkiin.

Kursivointi on turha, kappalejako kertoo saman. Lopetus on kieltämättä erittäin hyvä. Mutta nyt tässä on lähinnä tarina tarinan sisällä eikä sieltä nouse mitään muutosta/jännitettä/oivallusta tms mikä tekisi tästä samanlaista kaunokirjallisuutta kuin nuo kaksi edellistä pätkää. Jälkimmäinen tarina myötäilee ensimmäistä ja tukee stereotypiaa sosiaalisesta jatkumosta. Joku koukku, esim. lapsen toive Kamelimummin uudelleentapaamisesta voisi ehkä auttaa? Saat kyllä hahmot elämään pelkällä kerronnalla, siitä isosti plussaa.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty