Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

V

Kun poppeli kukki, kaupunki
oli täynnä untuvaa joka näytti lumelta.
Hän imi sitä sisäänsä, kahlasi siinä
nukutti itkevää lastaan

hajamielisenä, ei ollut pitänyt mistään
kiinni pitkään aikaan. Antanut asioiden mennä
painollaan, kuten muutkin, ja nyt hän

nyt elämän suuren ja mahtavan virran pitäisi viedä.
Ei voi pitää omanaan ihmistä
voi omistaa vain särmiä
sen, miten aurinko osuu hiuksiin
        lakanoiden seasta heränneellä
        miten sormet taipuvat kirjaa selatessa –
hän ei jatka,
sillä haluaa olla kiitollinen

sillä on oppinut ettei mitään voi vaatia
että lahjaa, siunausta on kaikki.

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Nina Kolehmainen

Annetut kommentit

Täysin allekirjoitan tämän runon sisällään pitämät asiat. Pidän myös tavasta, jolla ne on ilmaistu. Todella hyvä (5p.)!
Todella kaunista ja lämmintä tekstiä. 4.pistettä.
Ensimmäisen kerran luettuani kolahti vain ensimmäinen kappale ja meinasin niin sanoakin, mutta luin vielä uudestaan. Antoi vain himan odottaa itseään tuo loppu. Melkein itkettää, mutta koska olen muka aikuinen en anna sitä itselleni.
En ole äiti, mutta tuolta isästäkin tuntuu.
Miksi kaupunki ei ole toisella rivillä? Perinteinen, hyvin proosamainen, voisi olla parhaiten jonkin romaanin alussa tai lopussa, 4p
Loppu on ärsyttävä, mutta muuten on tosi ihana runo. Kaikki muut kappaleet toimivat ihanan soljuvasti ja mielikuvia luoden, paitsi viimeisessä on jotain mua ärsyttävää, ehkä sanamuodot ja järjestykset, heh. Mut hyvä on!
Kiitos.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.94 (16 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty