Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Tanssitunneilla aivopestään ihmisiä

Minulla on nauloja koroissa ja punainen mekko.
Minulla on aksenttia veressä ja latinalainen ghetto.

Kuuma Alicante taputti rytmiä otsalohkossani,
enkä enää osannut sanoa ei.
Tuntemattomat kasvot pyysivät minua keinumaan kanssaan kuin valssia keinutaan,
mutta piruetit tuntuivat olevan minulle liikaa.
     Sihteeri minussa kuiskasi:
          "Olen vain vihreä tuuli."

Kengät liikahtivat
ne halusivat,
että niillä astutaan,
että niillä pyyhitään lattiaa dramaattisin käsiliikkein,
pyörivin rantein ja ylväin käsivarsin.
Jalat tukevasti maassa, kädet kurottelevat taivaita
rytmin käskiessä sinua
kuolemaan surulle
syntymään intohimolle.

Välimeri hyväili ihoani
mustasukkainen aurinko kuivatti jäljet sen kosketuksesta muutamassa hetkessä.
Noukin simpukan hiekasta
painoin sen korvaani,
eikä se ei ollut meri mikä kohisee vaan ajatusteni tyhjyys.
          "Olen vain kourallinen hiekkaa."

Paco kosketti pitkillä sormillaan kitaran kaulaa,
taikoi jazzia minun flamencooni.
Sillä oli poninhäntä, pitkät kynnet ja uurteita kasvoissa.
Se ei ollut vain koskaan nähnyt Lapin poikaa saati savolaista.

Kun ikävöin helmikuun lumista talvea,
ikuinen kesä otti minut lämpimän huopansa alle
ja tarjosi kaakaota.
Silloin ajattelin vain takkatulta ja hyppyrimäkiä.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
- punainen
- Alicante
- sihteeri
- keinu kanssani
- tuntemattomat
- mekko
- Paco (de Lucia)
- helmikuu
- Välimeri

Tekijä: Minna-Maarit Hartonen

-Kirjallisuuden teema

Annetut kommentit

Jännä runo.
Lämpimät kiitokset, että palautit Pacon nimen jälleen mieleeni. Olen jo viikon verran yrittänyt muistaa, että mikä sen ylivertaisen kitaristin nimi olikaan. Kiitos. Ja teokseesi palaan kyllä piakkoin.
Hyvä nimi tällä runolla.
Tähän mennessä ylivoimaisesti paras kaupunkivalinta, mutta sitten se alkaa kuitenkin ärsyttää kun matkat on niin kalliita, että vetää teoksen väkisin vähän snobbailun puolelle, 4p
Hyvä svengi, kaksi vikaa säkeistöä ei minulle toiminut niin hyvin.
Alicante on maailman ihanin kaupunki.
En ole ikinä käynyt siellä, joten ei voi olla snobbailua. Mutta muuttaisin sinne milloin vain, joskus sellaista suunniteltiinkin mutta sitten muutettiinkin vain takaisin Lohjalle.
Hienosti soi ja hyvä rytmi. Uupuu vain punainen ruusu huulten välistä.

En saa tuota valssia oikein sopimaan tuonne flamencon sekaan?
Lisäksi pitäisikö sihteerin sanoa "Olet vain vihreä tuuli."
Mutta olen rytmeissäsi mukana ihan vitosella.
Se valssi varmaan kaipaakin vähän selitystä. Kirjoittelin jonninverran Sevillanasista, joka yksi flamencon tyylisuunnista, vanha andalucialainen kansantanssi. Sevillanasissa on 4 osaa, joista viimeisessä on sellaisia valssiaskelia ja paljon piruetteja. Karsin kuitenkin lopulliseen tekstistä maininnat mm. Sevillanasista kun en saanut niitä sopimaan.
http://www.youtube.com/watch?v=3Zh5wT7tfYI&feature=related

Kirjoitusharjoitus on tehty tanssitunnin jälkeen, jolloin en kykene ajattelemaan oikeastaan mitään muuta... napsuttelen, taputtelen ja kopsuttelen vielä seuraavanakin päivänä läheisteni hermot riekaleiksi.
Niin joo ja kiitos kovasti kommenteistanne. Lisääkin saa toki laittaa, ja olisi ihan mukavaa sellainen...
Joitakin kulttuureja ei kerrota vaan ne tanssitaan. Tämäkin runo pitäisi melkein tanssia. Etelän kuumat rytmit tuntuvat niin todellisilta. Alku pyörähti käyntiin lennokkaasti ja runo jatkui draamaattisen hienostuneesti. Itseäni kuitenkin kosketti eniten lopussa heräävä ikävä kotiin. Välimeren kulttuuri on hyvin kaukana minusta, enkä talvi-ihmisenä tunne oloani kovinkaan kotoisaksi kuumassa Alicantessa. Kaiken lisäksi olen niin hidas ja kömpelö että rytmikäs flamenco taitaa olla liikaa minulle. Teknisesti tämä on kuitenkin mainio. Jos loit tämän tällaisenaan kymmenessä minuutissa, niin onnitteluni.
Tätä olikin vaikea kommentoida kun ei tiennyt mistä aloittaa. Harjoitukseksi lyhyessä ajassa tehtynä tämä on erittäin hyvä mukaantempaavine kuvineen, mutta ristiriidassa itsensä kanssa ja pientä viilausta vailla.

Runo lähtee tarkoista kuvista ja melko etenee vaivattomasti kunnes kääntää koko asetelman ylösalaisin ja nollaa tanssiosion kaikkine mielleyhtymineen. Oikeastaan tämä tapahtuu jo otsikossa, aivopesu on sana jota on miltei mahdotonta mieltää positiivisesti. Ristiriita on sovittamaton (olkoonkin että sillä on haettu jonkinlaista kevyttä ironiaa?), koska tanssin intohimo välittyy aidosti ja vastaansanomattomasti. Lopun kunnianosoitus kotomaisemille riittäisi ts. jo otsikon poistolla runo eheytyisi kummasti. Toisaalta R21;ikuinen kesäR21; (tanssi) palauttaa kaakaollaan (vertauskuva/konkreettinen?) kokijan talveen eli edustavatko erilaisuudestaan huolimatta samaa lämpöä, kotoisuutta? Eräs aiempi sikermäsi huomioon ottaen on tietysti mahdollista että kyseessä on tarkoituksellinen irtiotto flamencon maailmasta.

Eteläinen rekvisiitta elävöittää runoa ja erityisen hyvin toimivat nuo sisäiset tunnot, jotka korostavat tanssille antautumista. Kahdessa pitkässä säkeessä on rytmisiä ongelmia, ehdottaisin: R21;kutsuivat keinumaan kuin valssiaR21; ja R21;kuivatti sen jäljet/kosketuksen hetkessäR21;. Neljännessä säkeessä tiivistäisin myös: R21;ei kohissut/kohise meri vaanR30;R21;, samoin harkitsisin R21;tuntuivat olevanR21; (2. säk.) ja R21;vainR21; (5. säk.).

Kolmannessa säkeessä on ongelma: niillä (kengillä) pyyhitään lattiaR30; käsiliikkein, rantein ja käsivarsin?

Jos tanssin haluaa tuoda vieläkin lähemmäksi, neljä ensimmäistä säkeistöä voisivat olla kokonaisuudessaan preesensissä, samaten tanssia voisi konkretisoida kuvaavin, aistillisin verbein. Toimii toki nykyiselläänkin, mutta korostaa tapahtumia menneisyyteen kuuluvina, ikään kuin tanssiin ei palattaisi enää.

En yleensä puutu yksityiskohtiin, mutta teksti on niin lupaava että halusin tuoda toisenlaista näkökulmaa, tarkkuutta. Tarkoitukseni ei ole uudelleenkirjoittaa runoa. Itsekriittinen ote voi viedä pitkälle, mikäli halua työstämiseen on.

Kiitos paljon kommenteista Janne ja Kristian. Minusta tuntuu Janne, että tavoitit tuntemuksillasi juuri runon ytimen. Omat tuntemukset ovat joskus kovinkin ristiriitaisia, joskus kaikki luistaa ja joskus tunnen itseni kovinkin kömpelöksi suomalaisnaiseksi.

Kristian kiitos paljon vaivannäöstäsi kun kirjoitit niin yksityiskohtaisesti parannusehdotuksia. Toki kritiikkiä saa minulle kirjoittaa, pitääkin =) Eihän sitä muuten voi kehittyä jos ei tiedä mistä kohdasta pitäisi parantaa.

Kun rupesin kokoamaan mieleni kakasta (siis siitä tekstistä jota kirjoitin) jotain runon tapaista, tein siitä ensin hyvin tiiviin ja melko lyhyenkin. Sitten huomasin, että olin jättänyt vaadituista sanoista puolet pois ja ne piti vielä poimia tekstiin, sitten oli pakko kahlata vielä koko ajatuskyhäelmä läpi ja poimia sieltä lisää sanoja ja sanapareja. 4 ensimmäistä riviä on tosin kyllä ensimmäiset sanat mitkä tulivat mieleen kun rupesin miettimään sanalistaani, niihin en koskenut millään lailla koska se tuntui toimivan. "keinumaan kanssaan" on sanalistassa kappale "keinu kanssani" joten sitä ei oikein voi poistaa.

Tykkäsin kovasti tästä kirjoitusharjoituksesta ja olen sen jälkeen muutamat tekstit kirjoittanut samalla tavalla - tosin ilman sanalistaa - ensin vain kaikkea mitä tulee mieleen ja sitten tiivistän... sopii minulle kun yleensä kontrolloin liikaa itseäni ja ajatuksiani... kun runoissa pitäisi vain antaa mennä =)

Kolmannesta säkeestä: kengillä pyyhitään lattiaa, aivan, ensimmäiset flamencon "koputukset" ovat olleet liikkeitä joilla matkitaan luudan pyyhkäisyjä. Ja samalla kun lattiaa pyyhkäistään ja kopsutellaan, kädet ovat kannatetut ja ylväät ja ranteet pyörivät hitaasti aivan kuin mausteena kenkien liikkeitä korostamaan.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty