Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Ajattelen sinua

Auringon laskiessa
istun hytissäni itämeren satamassa
ja ajattelen sinua.
Kun nosturien koukkusormet
uneen vaipuneet
kun välillämme meri tyyntynyt
ajattelen sinua.

Kuinka kastat varpaat veteen
tähyät horisonttiin
odotat delfiinien vihellystä
veljien parven ponnistavan vedestä
pysähtyvän kesken lennon
kimaltavaksi koruksi taivaanrantaan.

Veljet, delfiinit!
Astu niiden selkään
anna niiden tuoda sinut
yli meren huimaavien syvyyksien
himmeiden aarteiden
hohtavien pääkallojen
pitkin ikäväni vanaa luokseni
tähän satamaan.

Laivan koneet käyvät jo
ajattelen sinua
kuinka laitan käteni viileälle olkapäällesi
kuivaan kuohujen kastelemat hiuksesi
painan huuleni silmäkulmaasi.

Ajattelen sinua
sitä, kuinka auringon viimeinen säde
heijastuu silmistäsi
majakaksi horisonttiin.

Vihellän kannelta kuin delfiinit
sinä seisot rannalla
tuli tuo vieraan maan tuoksut
kivihiilen
    petrolin
        junien tuoksut.
Joko näet veljet delfiinit
tulevatko ne ennen pimeää
jaksatko odottaa vielä vähän aikaa?

Kuu nousee sataman ylle
meri kaartuu lyijyisenä appelsiinina
lokit lamppujen valokeiloissa
liitävät kuin silitetyt nenäliinat
viiltävät illan
geometrisiksi kuvioiksi.

Riisun kengät, kirjoitan tämän
ja ajattelen sinua.



Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ


Tekijä: Tapio Peltonen

-Kirjallisuuden teema

Annetut kommentit

Tuo "ajattelen sinua" toistaminen ei toimi kovin hyvin.
Kaunis ja lyyrinen. Vahva tunnepohja velloo kuin merivesi. Poimin tuntoaistin tästä. Asiat koetaan tuntemuksien kautta.
Pitkä tämä on mutta kantaa loppuun asti.
4p
Ehkä vähän liian imelä makuuni... oli auringon laskua, satamat, delfiinit, taivaanrannat ja horisontit.. sellaista jopa vähän kliseistäkin maalailua.

Mutta lopusta tykkäsin kovasti... lähtien tuosta "kuu nousee" kohdasta, se ei minusta kaipaisi mitään muuta, ei edes noita delfiineitä... se olisi täydellinen juuri sellaisenaan... minusta. (en osaa pisteyttää tätä, joten en sitä tee)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3 (2 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty