Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Vanhus

Uurteisten kasvojen silmät
etsivät turhaan kohdetta katseelleen
Siirryn viereen ja tunnen
lujan otteen käsivarressani,

Kuljen rinnalla ja
autan punnitsemaan kolme tomaattia
Det är bra,
nainen sanoo tajuamatta kielen vaihtumista

Vastapaistetun pullan tuoksu houkuttelee,
Mutta ei, tyttäreni leipoo minulle pullat,
ne maistuvat parhailta
Hänkin täytti jo seitsemänkymmentä,
jaksaneeko enää kauan,
Sedan måste jag...

Mutta viimeksipä sain napattua
nuoren miehen avukseni,
en päästänytkään heti irti
Siitä onkin aikaa kun miehen kanssa kulkenut,
...tai ollut.
Hiljainen naurunkiherrys kuulostaa yskimiseltä
mutta ilme ryppyisillä kasvoilla
kertoo toista.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ


Tekijä: Virpi Honkonen

-Kirjallisuuden teema

Annetut kommentit

Tämä on suloinen ja hymyilyttävä runo.
Sympaattinen runo vanhuudesta, tykkään.
Kiitos kommenteista, =D.
Kun katse himmenee ei se tarkoita että mieli sen myötä.
Vanhukset joita pidetään kädestä tuovat aina mieleen Äitini.
Tässä on toivoa ja se on hyvää.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.75 (4 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty