Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Vaikea

Ovi on edessä harmaana. Se on täällä aina ollut pysäyttämässä ajatuksia lähtemisestä. Se on ollut estämässä muun maailman muistamista, kaiken sen muistamista, mitä me ennen tuloamme oven toisella puolella teimme ja näimme. Ovi on täällä tabu, emmekä me saa sitä mainita puheissamme, meidän pitää vaieta siitä, kuin sitä ei olisi koskaan suljettu jäljessämme. Tänään minulle on annettu lupa katsoa oven harmaata pintaa ja muistaa, että sen toisella puolella on vapaata ilmaa. Minä istun oven edessä tietäen vain, että olen siitä lähdössä kohta, mutta mikä minua odottaa, sitä en tiedä. Minulle on sanottu, että muut tietävät paremmin, mikä minulle on hyväksi, ja ehkä viimein uskoin sen. Nyt minulle sanotaan, että olen elänyt niin monta sekuntia, että minä (o)saan päättää omista asioistani. Yhtäkkiä, noin vain ovi on minulle olemassa. Hetken kuluttua minun sormeni jo lepäävät sen harmaalla pinnalla. Tahdonko minä lähteä? Tahdonko minä kaikkien rajojen ja varmuuden jälkeen entisen horjuvan vapauteni, osaanko minä sen käyttää? Astuessani ovesta ulos näen auringon, joka paistaa minun vapauteeni, minun kaivattuun aikuisuuteeni, jolle en ehkä sittenkin osaan tehdä jotain.


Kävelen puistikon keskellä ja puut tekevät minulle kunniaa. Aurinko kurkottaa minun kasvojani, se yrittää koskea minuun kaikilla voimillaan, ja minä armeliaasti annan sen liehitellä helmojani. Minä kuljen pää pystyssä, hartiat hyvässä ryhdissä, ja sellainen hymy huulilla, että vastaantulijat ehkä luulevat minun juuri voittaneen vähintään suomen mestaruuden. Vaikka minä en ole voittanut mitään, olen saanut paljon, menettänyt jotain, ja lopulta saanut viedä kaiken tahtomani mukanani ja mennä mihin haluan. Minä tiedän mihin minä haluan. Harmaan oven takana minua opetettiin kaiken minun aikaisemman omaisuuteni hinnalla tietämään, mitä haluan, muuttumaan ja menestymään. En minä tiedä menestynkö, mutta minä menen nyt kotiin, minä saavun toiselle ovelle, sille joka ei minua ikinä kieltänyt menemästä ja tulemasta, kunnes olin rikki sen työntämisestä auki ja kiinni, molempiin suuntiin. Minä kuljen tästä toisesta ovesta tietäen, mitä sanon talon valtijalle, minun omalle verelleni. Ovea vielä auki pitäen minä kerron, että kaikesta huolimatta olen kaiken rakkauteni hänelle velkaa.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Tekstissä ovi tuli luonnollisena jatkumona teemasta, ja ajatukseni ja sormeni johtivat lopulta tähän tarinaan. Tämä teksti halusi säilyttää sille auttamatta tulleen tajunnanvirtaisen ja pitkälauseisen ulkoasunsa, eikä minulla ollut siihen mitään sanottavaa. :)

Tekijä: Reetta Niinisalo

-Kirjallisuuden teema

Annetut kommentit

Annetaan nyt 4p, vaikka tässä on muutamia kohtia, jotka nostavat tekstin hyvin lähelle viitosta. Myös "virtaavasta" kokonaisuudesta pidän.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3 (2 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty