Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kasvat hiljaa oppimaan

Kuiskaan
olen tuuli

Ja minä täällä
Joki
joki

Laulava puu ja oksanhaara
kaartunut, kaarna, täällä
laivat
(laivat)

Ja silti keskeinen rooli
ummehtuneilla

Niin minäkin opettelen
päivä päivältä opettelen sanomaan
liikkumaan
hiljaa,

jotten rikkoisi sitä,
joka kerälle kiertynyt on

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Hanna Eskelinen

Annetut kommentit

Mua ehkä vähän häiritsee tuo lopun sanamuoto, siis sana "on".. en tiedä sitten missä olisi parempi paikka sille.. Hmmh.. Ihan nätti tämä runo ja luonnonläheinen. Silti en kauheasti päässyt tähän kiinni.. Ehkä en ole tarpeeksi herkässä tilassa.
Kiitos.
On tärkeää vaalia menneisyyttä sillä se on ollut porraspuu tähän hetkeen ja tuleviin aikoihin.
vieläkin kauniimpi kuin eka, 5p
Aivan upea huokaus.
Itselleni olisi riittänyt kyllä pelkästään nuo kaksi ensimmäistä säettä.
Niissä on oikeastaan kaikki.
5p

Ihailtavan pakottomasti ja tyylikkäästä runo ikäänkuin liukuu. Lopetus on vallan hieno. 4.pistettä.
Hieno muuten, loppu ei niin onnistunut. 4p.
Tässä on kyllä oikeastaan kaikki.

Järkyttävän kauniit nuo kuiskaukset, kaiut
"ja minä täällä/ joki"

5p
Tää on kyllä hurjan hieno, ilmava, musiikkia.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.36 (11 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty