Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Viimein kaikki valkenee

Ajattelenko liikaa
sitä, mitä sanon
Käteni ovat niin kylmät ja
sirkat soittavat ruohikossa
kuin jumiutuneet jukeboksit
raiskaavat luonnon haitareitaan

Tanssisitko kanssani
tämän musiikin tahtiin vai
olenko liian raskas
tuuleen, kesään ja kepeyteen

Olen alkanut ymmärtää, se tunne hiipii
ottaa kiinni, taltuttaa
Etten ehkä koskaan saa
takaisin niitä päiviä, kun
keräsin simpukoita ja taustalla
meri soitti tangon, valssin
Ja jokainen kuori oli erityinen
kuin pieni sinikantinen kirja
venehuoneen pöydällä

Se, johon kirjattiin silloin
Kaikki
kevään kaipaus ja aaltojen laulu

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Hanna Eskelinen

Annetut kommentit

Löydän tästä runosta aika paljon omaakin tyyliäni kirjoittaa, monia samantapaisia asioita. Se on jännää! Heh. Pidän tästä runosta. Todella haikaileva tunnelma tulee.. sellainen kaipaus jonnekin. Loppua kohden taitaa tämäkin pareta.

Pidän runoistasi todella paljon. Harvoin aukeassa saa lukea näin tasokkaita runoja. Se on jempti ja piste.
todella hienoja, syviä ajatuksia, 5p
Oikein hienoa sanoilla maalailua. Muttei valitettavasti tarjoa minulle sen enempää. 3.pistettä.
"sirkat soittavat ruohikossa
kuin jumiutuneet jukeboksit" on hienointa tässä. Kuitenkin perusvarmaa tekstiä. Ei ehkä niinkään potkaise. 3p.
Nyt on sellainen tilanne etten saa otetta. Palaillaan, palaillaan.
Loppu on kumminkin varma
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.89 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty