Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Aallonpohjiin on oltava syyllinen

Minä sanoin sinulle mene, mene ja matkalla haista huurre
haista minut, haista huokaus
haista huuma, kuume valkoisista liljoista, ne lepäävät kummulla, huutavat haamut haudoistaan
haista epätoivo niiden kahleista, haista se lokkien siivistä

Siellä ne kirkuvat taas,
huutavat hiljaa, huutavat kovaa
liittyvät kuoroon ja liljoihin, viljoihin, jotka paleltuivat jalkoihin
Ääni aaltoilee tällä lakeudella kuin vesi aaltoilee alla,
sekin taipuu laineille ja harjanteille

Taipuu, taipuu, taipuu, niin kuin käteni taipuvat, jalkani taipuvat, kasvoni taipuvat
taipuu niin kuin kaikki ja taipuu kuin hengitys. Se korisee
kun kaasut eivät vaihdu, ei mikään ei vaihdu, ei muutu
Makaa rauhaa ja samaa rauhaa hengittää, kylmää rauhaa ja sillä kengittää
kengittää minut ja valkoisen hevoseni, jälleen yhden ratsukon
valmistaa
sotaan

Nousen kyytiin viimeisen kerran, nousen tuuleen, nousen veteen, niillä harjanteilla ratsastan
ratsastan auringonlaskuun, viimeinen kuva, siellä, siellä
ei ole ketään, ei sinua, eikä hiljaisuus nimeäsi tunne
Hiljaisuus ei koske, se
tuudittaa

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Hanna Eskelinen

Annetut kommentit

Tuli lämmin ja hyvä mieli. Hiljaisuus on haltija hieno.
Tämä oli paras näistä mitä olen lukenut tähän mennessä.
4p, upea runo, mutta inhottavalla tavalla koin tässä ripauksen jotain ennen kuultua
Tämä oli todellakin paras tähän mennessä. Olen sanaton.
Erittäin kaunis runo. Vaikka teksti jättää aavistuksen kylmäksi, on rytmi ja tyyli niin hienosti kunnossa, että tällä vahva nelonen.
Kaunis. 4p.
Tässä kohti koetan päästä kiinni sanoilla näihin runoihin. Kokoelma tuntuu näin yhteen kertaan luettuna aika perinteiseltä. Se, mikä näissä on todella hyvää on lauseiden sisäinen rytmi ja sointi. Esim. tässä runossa on kuvaava esimerkki huipussaan: "liittyvät kuoroon ja liljoihin, viljoihin, jotka paleltuivat jalkoihin" ja myös seuraava: "Ääni aaltoilee tällä lakeudella kuin vesi aaltoilee alla,/ sekin taipuu laineille ja harjanteille". Tuo "haista" sana sen sijaan tappelee urhoollisesti tätä sisäistä ilmiötä vastaan, se on sanana sävyltään ruma, joka johtuu tietenkin mielleyhtymistä, joihin se yleensä liitetään. "korisee" istuu huomaamattomammin tekstiin, vaikka sekin on sanana melko ruma. Luovathan ne kontrastia runon sisäisille kauniille liikahduksille, ja ovat ehkä sen takia paikallaan.

Tavanomaista runokieltä on taas puolestaan "valkoinen hevonen" ja siihen liittyvät ilmaisut, tuudittaminen jne.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty