Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kylmä valo kajastaa

Huurteisena aamuna pakkasit
arkkuun valoisat illat
itikoiden ininää ja
voikukkapellot

Hameen helmat, minut ja
kellot

Napsautit soljet kiinni ja hiljaisuuden
soimaan kuin rikkinäisen kamman
Sen unohdit yöpöydälleni

Nyt tässä tyhjyyden rätinässä
istun kuin haalistuneissa valokuvissa
Istun, istun
odotan viimeistä merkkiä,
ruumiista irtoamisen kokemusta

ääniaaltoja, kuinka
kevään ensi askeleet
rinnan takaa nousevat taas

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Hanna Eskelinen

Annetut kommentit

Nyt taivalsin lähes hengittämättä, niin herkkää ja kaunista oli tämä.
4p, hyvin lähellä tämä on viitosta, mutta kaipaisin ehkä rikkaampia ja puolueettomampia kielikuvia
Jälleen kaunista ja ilmavaa. Erittäin toimiva runo. 4.pistettä.
Tunne, mikä tästä runosta nousee on hiukan ristiriitainen. "Vanha" runomuoto (tuttu suomalaisista klassikoista) saa välillä yllättäen vastakohdakseen jonkun nykyrunoissa yleisen kaihtelemattoman konkreettisen muodon, joka ilmenee esim. säkeissä: "Napsautit soljet kiinni ja hiljaisuuden / soimaan kuin rikkinäisen kamman / Sen unohdit yöpöydälleni" Ne eivät millään tavalla riitele, mutta ne erottuvat toisistaan ("sen unohdit yöpöydälleni") jonkinlaisina "nykäyksinä", irtiottoina.
Tyhjyyden rätinä oikeuttaa jo viiteen pisteeseen.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.22 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty