Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Kaikki mitä teen on turhuutta ja tuulen tavoittelua

Kuka lukisi runoja
kun suurimmat säkeet kirjoitetaan
irronneilla raajoilla
silvotuilla perheillä
ja lukemattomien orpojen
verisillä sormilla
miljoonakaupunkien jätteisiin.


Ruton runtelema Casanova
sopertaa öisin
pornolehti kourassa
tahraisia tarinoita
keksitystä elämästä
     jälkipolvien kiilloitellessa
     tuhruja taiteeksi.

Tirkistelijä tihrusilmä
rakensi tissi-imperiumin.
Nyt punaisessa kylpytakissaan
samanvärisellä matolla
     vanha mies alakoulun pihoilla
     mielessään nolot tuhmuudet
          punastuksen tilalla
          kuviteltu kunnia.

Kipitti runkkarista ruhtinaaksi
pitkin dollariportaita
läimäytysten sijasta glamouria
ja kakun sisästä elävä barbie
yli-ikäinen pikkupoika
     hihittelee yhä
          hieroo leukaansa kuin taikalamppua
               kaikki toivomukset käyttämättä.

Aamutuimaan ajanviete syö ajatuksenlehteä
rouskii puisevia paloja
     synnyttää poikasia
     kipittämään iltapäivälehdille.

Kiireellä kohti koteja
vartioimaan vaarallisia hetkiä
ohjaamaan ajatuksia ulospäin
     ja kääntämään ajatuksenvirtaa
          puheenpölinäksi.


Kuka lukisi runoja
harlekiinitarinoita maatuvasta maailmasta.
     Kaikki orgaaninen kompostoituu
     mutta ideologiateollisuuden
     muoviset muotit
     ja Aaltokurviset ihanteet
     kauneimmasta Kiinasta
          seisovat rinnakkain
          vapaudenpatsaan kanssa
               vaikka elämää on vähemmän
                    kuin Marsin pinnalla.

Kirjoitan runoja
          kuin kykenisin havainnoimaan
          niin kuin jättäisin jälkeeni
               jotakin muuta kuin paperia
               joka muuttuu mullaksi
                    ja asettuu kiltisti kehräämään
                    sen jalkoihin
                         joka kaikki nämä sanatkin
                         lopulta rakensi.


Kirjoitan runoja
     joita lukee kourallinen kaunosieluja.


Kirjoitan runoja
     kuin ohjuksia
          jotka kiertävät tyhjyydessä
               etsien varmaa maalia.


Tartun kynään
     koska olen liian arka
     tarttumaan elämään.


Kuka lukisi runoja
marttyyrien juostessa historiaan
kuulematta koskaan
kynän todellakin olevan
vahvempi yhtäkään miekkaa.


-Jere Pätäri

Annetut kommentit

Tämä runo on harvinaisen totuudenmukainen, riipaiseva ja vahva. 5p
Kiitos paljon Valde. Kiva kuulla, että runo osui.
Jokaisella runoilijalla pitää olla "kirjoitan runoja" -runo:D
Ei tää ensimmäinen ollut Paul. Eihän mulla nykyään muita olekaan ;)
Mainio. Pidän suuresti, vaikka muutama alkusointu vähän kompastuu omaan nokkeluuteensa ja nimi on vähän nössö.
no vautsi, ihan mahtava.
Vahva tosiaan, toimiva myös ja upea. 5p.
Olli: Nimen oli tarkoitus osoittaa yleissivistystä ja luoda intellektuellia tunnelmaa ;) Kiitos vaan kommenteista. Jatkakaa toki.
"hieroo leukaansa kuin taikalamppua",parasta tässä rehellisessä,osittain boheemissa kuvauksessa.
Todella hieno runo. Varsinkin loppua kohti nousee uljaaseen kiiton. Varsinkin viimeiset säkeistöt ovat todella hienoja! 5.pistettä.
Tuli mieleen Arto Melleri 5p
Kus: En tiedä onko se hyvä vai huono. Eipä kai kumpaakaan. Ainoastaan mielenkiintoista :)
Tuo otsikon Salomon toteamus on soinut päässäni jo parisen viikkoa, oli siksi hassua nähdä se runosi otsikkona. Itse runo oli takuuvarmaa Jereä... itse olisin tosin pilkkonut runon osiksi ja tehnyt siitä kokoelman, nyt siinä on hippusen liikaa kaikkea yhdeksi runoksi mielestäni... mutta minä pidänkin sellasesta napakasta tyylistä.

Kylmäksi ei kyllä tämä voi ketään jättää. Runo pallotteli lukijaa inhorealistisista mielikuvista pistäytymään Hefnerin kartanolla ja rakensi kontrastia ruman ja kauniin välille heittäen välillä kynän nurkkaan turhautuneena mutta kuitenkin sen nostaen. Pidin kovasti.
Liikaa yrittäminen sanojen ja merkitysten hakemisessa kaatuu helposti teennäisen puolelle. Aidot kuvat peittyvät, jäävät tuntemattomiksi.
Liikaa yritystä en ainakaa mene tunnustamaan. Yövuorossa läiskäsin runon menemään ja jätin hiomatta. Se tulee paperille mikä mielessä muodostuu - noin suurinpiirtein ;)
Liikuttava. Toivottavasti toivottomuus oli vain hetkellinen yöllisen väsymyksen tulos. On mukavaa olla yksi siitä kourallisesta :)
Olihan tuo teema aika pitkäaikaisen pohdiskelun tulos. Totuushan se lienee, että vaikea sitä on runoilla maailmaan vaikuttaa. Eihän niitä juuri kukaan lue. Niinhän se on.
Vaikuttavaa jälkeä. Ei tässä teennäisyyttä ole, ei kannata syöksyä sanojen taakse vaan antaa niiden olla, silloin ei tapahdu ymmärtämättömyyttä ja näinollen teennäiseksi leimaamista. Käytät hyvin sanoja ja rytmiä. Runo on sävyltään synkeä, mutta sanat kipunoivat tässä pimeässä loistavina jaa huumaavina. Räjäytät sfääreihin ja välillä vedät takaisin. On pornografiaa ja ohjuksia tyhjyydessä etc. pidin paljon.
5p.
Nöyrä kiitos kommenteista. Jatkakaa vaan. kiva kuulla mielipiteitä ja ajatuksia.
liikutuin kyyneliin. Osuvia ajatuksia kauniisiin kielikuviin puettuina. sanoisin että tämä runo on täydellinen. 5p.
Meitsi antaa nelosen: paljon vitosen kohtia, paljon kolmosen kohtia, ja siitä väliltä.
Tämä runo on melkein liian hyvä ollakseen totta. Monta kertaa olen tätä vilkuillut ja se on suojautunut minua vastaan. Se on näyttänyt vain ulkokuorensa, joka on kuin kiiltävä panssari, jonka Aaltokurviset ihanteet kauneimmasta Kiinasta ovat sekoittaneet rihkaman ja designin keskenään. Tänään kuitenkin runo oli armollinen ja päästi täysillä sisäänsä, jossa ei ollut jälkeäkään rihkamasta eikä liiasta mahtipontisuudesta. Se oli sisältä nöyrä ja vastaansanomattoman tosi. Tuntuu jopa, että tämä on tekijänsä tähänastisista runoista - jotka eivät ole olleet huonoja nekään - parhain saavutus. "Tirkistelijä tihrusilmä", joka vaikuttaa tässä vastenmieliseltä ilmaisulta, saa kuonoonsa. Sillä sehän se on, nykyinen iltapäivälehden lukija. Kaikki muukin pitää paikkansa surulliseksi tekevällä varmuudella. Mutta siitä voi olla iloinen, että runo on kauniisti muotoiltu ja tosi.

meitsi heittää kans nelosen. alkuvoimaa oli, sitä näkee runoissa harvoin. ainoa syy, joka estää heittämästä vitosta, on liiallinen nokkeluus, leikittely kohdissa, joissa pitäisi olla raivoa. mutta joo, kiitos tästä, helevetin hienot setit.
Luin suurennuslasin läpi uudestaan. Ei löytynyt kliseen klisettä. Ja silti on olo, että osa alkupuolen säkeistöistä on vain mieleentulleita sanajonoja ilman merkitystä. Niistä tulee usein hienoimmat runot. Lopussa paljastettu elämän arkuus on lainaus jostain - pakko olla, koska ei kai tuollaista säkeistöä enää vuonna 2008 uutena kirjoiteta.

Otin kirjoituksesi kunnianosoituksena meille kaikille. Kiitän kunniasta ja lyön pistettä kaikilla viidellä sormella.
Voi ollakin että on lainaus, enemmän tai vähemmän, mutta ei tietoinen. Paljon kiitoksia kommenteista. On hienoa, että saatte jotakin irti runosta. Se on se paras palkinto :)
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.05 (19 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty