Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Totuuden Kai-puu humisee metaforissa

Kaisa oli pieni tyttö ennen kuin eksyi metsään. Nyt metsässä hän on niin suuri kuin kuka tahansa, sillä ketään ei ole mittaamassa tai laskemassa. Oksat piirtävät hänestä häilyvää kuvaa.
Sammal on pehmeää ja litisee varpaiden alla, varjot ovat syviä kuin unessa. Ylös katsoessaan saattaa nähdä suuren hämähäkin laskeutuvan ja kurovan taivaan umpeen.
Kaisa makaa maassa ja tuijottaa hämähäkkiä silmiin. Hämähäkki laskeutuu hänen tasolleen, painaa huulensa hänen huulilleen, sulkee hengityksen ja yhteyden maailmaan. Jalat kietoutuvat Kaisan ympärille, hän kelluu avaruuden keskellä ja hänen matkansa on pysähtynyt, hajonnut, turha.
Tässä on koko maailma ja kaipuun puolikkaat puristuneena yhteen, elämä lakannut etsimästä ja muuttunut vakaaksi kuin kivi.
Yhtäkkiä Kaisa putoaa alas ja mätkähtää vuoteelleen. Hämähäkki purkautuu miljooniksi pieniksi hämähäkeiksi, jotka vilistävät sängyn alle ja ovat poissa.


Kaisa on elänyt seitsemäntoista vuotta eikä hän ole lakannut etsimästä. Hän on tuntenut elämänsä taitettavan kahtia kuin raparperivarren. Nyt hän roikkuu pää alaspäin ja kurottaa kohti maata.
Taivas soi jossain ulottumattomissa mutta sitä hänen ei tarvitse kuulla.
Kaisa elää vertauskuvissa koska todellisuutta ei vielä ole. Ehkä hän joskus pääsee siihen mukaan ja silloin hänen ei tarvitse puhua tai kirjoittaa vaan pelkät äänteet riittävät.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Aino Auranen

Annetut kommentit

"Yhtäkkiä Kaisa putoaa alas ja mätkähtää vuoteelleen. Hämähäkki purkautuu miljooniksi pieniksi hämähäkeiksi, jotka vilistävät sängyn alle ja ovat poissa." On ainoa kohta, joka hieman ontuu. Sen jälkeen tulee runon paras osuus. Pidän siitä, koska kerrot asioita, mutta jätät ne lukijan itse ymmärrettäviksi. Alku toimii vertauskuvallisesti, mutta siinä voisi olla samaa salaperäisyyttä kuin lopussa. 4p.
Vau! Tämä on todella, todella hieno. Tällainen proosallisuus toimii todella hyvin, vaikka tämä tarina kerrotaankin runon keinoin. Tässä oli todella paljon samaistumispintaa minulle henkilökohtaisesti ja aivan upea tunnelma. Annan 5p.
Onkohan tämä sama Kai-puu kun ensimmäisen runon karahkapuu...
Kaisan pitäisi saada olla itse oikea hämähäkki, sitoa asioita paremmin itseensä, sisään, ja päästää oikeat ulos päästään. Näin todellisuus voisi kutoutua eläväksi ja sen voisi syödä elävältä.
Taidan antaa 5p ihan siitä hyvästä, että olen joskus arvioinut sinua melko ankarasti, niin tasoitan pelin. Ehkä jos nytkin olisin kriittinen, antaisin neljä pilkku kolme, tässä on kiehtovaa ja selkeää tarinaa, on tosin myös hieman sitä samaa "tavanomaisuutta" mitä edellisessä
Proosarunoa. Erittäin harkiten rakennetun oloista ja taitavaa. Sisältökin on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. 4.pistettä.
tämä myös, ja suunta on onni ja alkuperäinen autuus. niinhän se on, ettei hiki haise, kun viettää kaiken aikansa itsekseen. ainoa (minua siis) häiritsi hieman nuo hämähäkin huulet, mutta kuitenkin pidän tästä. 5p
En tyksi myöskään hämppiksen huulista, ne ei oikein tunnu sopivan kokonaisuuteen. Sängyn alle hajaantuvista hämppiksistä tulee mieleen H. Miyazakin animeleffojen nokipallerohahmot, onkohan tullut vaikutteita. Tämä on tämmöinen, noh, tän vetäisee tunteiden hurmoksessa alle viidessä minsassa. Teksti alkoi kämäsesti, mutta olikin ihan hyvä kuitenkin. En tykkää kuivan klisesisitä vertauskuvista tässäkään.
Susanna, pahoittelen jos vertauskuvani aukeavat sinulle vain kuivina ja kliseisinä.
Toisaalta tässä koko teksti on vertauskuvaa, mahdoitko huomata sitä?
No, lukijahan se on joka tekstin määrittelee, joten suurkiitos palautteestasi.
höh toi mun palaute oli kyllä kokonaisuudessaan positiivinen, miyazaki kans :( niin kuivina ja kliseisinä kyllä, minä olen yksi kunnioitettava lukija ja tietenkin huomasin vertauskuvallisuuden, en ole ihan kaali. vertauskuvistas 30% kuivia ja kliseisiä kyllä, mutta annoin 4 ja tunteiden hurmoksessa syntyneet tekstit parhaita!
Hassua että hämähäkin huulet tökkäsi myös minulle, näköjään joku muukin oli sanonut niistä jotain. Mielenkiintoinen muoto ja tarina. Näen tämän päähenkilön.
Pirun hieno teksti, vaikka jossain määrin hämykammoinen olenkin.
Luin tämän enemmän proosana kuin runona, eräänlaisena unena, joka nousee alitajunnasta ja näyttää missä mennään ja missä ollaan. Metaforat toimivat ja tekstissä on monta tuoretta ja hyvää kohtaa. Hyvä.
"Nyt metsässä hän on niin suuri kuin kuka tahansa, sillä ketään ei ole mittaamassa tai laskemassa." loistava oivallus. Jo sille pelkästään 5p. Mutta minäkin luin tämän enemmän proosana.
Tykkään tästä tosi paljon! Nimikin toimii ja houkettelee lukemaan. Mukavia oivalluksia. Tämän hengestä tykkään kokonaisuudessaan. Viisi pointsia.
Tämä on eri hieno. Jotenkin rauhallinen. Hirveän hyviä oivalluksia, esimerkiksi tuo raparperin taitto - niin juuri! Niinhän se on!
Tähän runoon olenkin jo kommentoinut, ehkä liiankin metaforisesti. Hirvittävä surullista, kun tuntuu että tuon Kai-tyypin kuvien vertailut eivät ole edes kovin loogisia. Ne vain hajottavat, miljooniksi osiksi.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.06 (17 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty