Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Missä varjot

                                                                                          
Hän pysähtyy ovelle, katsoo ulos, näkee kaiken, heti, mutta ei ymmärrä. Miksi on täytynyt kulkea näin pitkä matka päätyäkseen taas vain kylmään. Miksi vastaukset ovat kangastuksia. Miksi varjojen kädet ovat aina niin tarkkoja... kun tarttuvat ja luulevat tietävänsä... terävät, hoitamattomat hampaat "minne haluat mennä" saatanat, kysyvät, noin vain. Vaikka on selvää ettei kukaan ole menossa minnekään. Ehkä yksi vielä, kaikki hymyilevät yhdessä. No, hän kuuluu heihin yhtä paljon kuin mihin tahansa muuhun. Täytyisi murhata se päivä joka keksi kaiken tämän. Ja silti, kun on vain kaksi suuntaa... niin paljon helpompaa astua takaisin... missä kädet varjot  

     missä  

           varjot

                                                                                        
            
                                                                                      

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ
Ensimmäinen runo olisi voinut olla myös tällainen: Nyt hän juo taas/ ehkä taas samasta pullosta/ punaista, kuin muistoja/ jotka lämmittävät suuta, kurkkua/ mutta mahassa/ on kylmä, hän juo taas/ kuin muistaisi/ kuinka joskus oli/ lämmin
-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Alkaa hieman vaisusti, mutta terävoituu suunnilleen puolivälissä runoa. Lopussa on sopiva hengästystauko lukijalle.Hyvin kirjoitat. Hyvä runo. 4.pistettä.
Runo on kuin aavistuksen matto olisi levitetty kasvojen eteen nähtäväksi.Siinä on rankat, mutta hiljaiset kuviot. Se on kudottu ihmetyksestä, ilosta ja surusta. Valot ja varjot vaihtelevat siinä. Lopun hätäännys on vaikuttava. 5p.
Minä olen myös täällä seikkaillut pariin otteeseen, mutta jotenkin en ole saanut sanottua vielä tästä mitään. Joskus aina toivon että kolme pistettä voisi korvata jollain muulla, niissä on jotain allergisoivaa. Mutta tämä nyt on taas runon kannalta melko olematon asia. Tämä on minulle mykistävä. En osaa tiivistää sitä tunnetta, joka tästä jää, mutta se tosiaan jää ja runo tuntuu omalta.
Tämä tulee tajunnanvirtana ja on mulle kolmine pisteineen ja proosamaisine lauserakenteineen minulle hieman epäruno.
Runoja tosiaan on kaikenlaisia, Kimmo.
Hyvää proosaa, tykkään proosasta. "Täytyisi murhata se päivä" - kohta kuulostaa hyvältä.
Kiitos. Se on kuitenkin runo.
poistin sen häpeissäni, koska koin, etten osaa kirjoittaa proosaa missään muodossa kiinnostavasti, kuten esimerkiksi sinä.

Ilostuin kuitenkin kommentistasi niin, että voisin jonain päivänä yrittää uudelleen.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.14 (7 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty