Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Nimetön

Hän haluaisi ottaa itselleen uuden nimen, vanha on
alkanut puhua aivan hulluja, se kulkee hänen
edellään ja levittää outoja juoruja...

ihmiset, älkää luottako tuohon nimeen, se on liian
vanha, sitä on lyöty liikaa, se on kadottanut
kaiken myötätuntonsa...

on vain epämääräinen viha, joka oikeastaan on
jo ottanut nimen kuten nimi hänet...

ihmiset eivät ymmärrä nimeä, vain tuon vihan
joka kulkee sen edellä...

kohta hän antaa vanhan nimen toiselle, joka
pitää siitä hyvää huolta, joka tietää mitä
viha on ja osaa leikata sen pois...

en tiedä saako hän uutta nimeä, en tunne
häntä kovin hyvin, ehkä hän on lopulta vain
minä, nimetön, tässä hiljaisuudessa...



Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Lopetus kruunaa hienon tekstin. 5.pistettä.
Tämä on minulle sanoin kuvaamaton. Muutun täksi runoksi, sulaudun sen sisään omine tuntemuksineni, omine harhoineni. Kiitän tätä hetkeä, joka toi tämän runon eteeni. Nyt ymmärrän. Miksi? - Juuri siksi.
Tässä näkyy nyt juuri se, miten myös toiset luovat meidän tarinaamme. Se on eri tarina kuin omamme. Ja kolmas tarina, se, mitä oikeasti olemme, ei ole kumpikaan näistä - eikä yksikään näistä tarinoista noudata meidän käsikirjoitustamme kuin siellä täällä. Hyvä runo!
Rytmi on tässä rikottu tarkoituksella. Tämä ei esimerkiksi ilman säkeen ylityksiä tuntunut aivan itseltään, kokeilin kyllä niinkin.
Minusta näiden runojen valmius kulminoituu noihin turhiin kolmiin pisteisiin säkeistöjen lopuissa. Kolmesta pisteestä saa kuvan, että lisää olisi tulossa, mutta kesken jäi. Lukijan mieli sen sijaan laukkaisi näissä teksteissä ihan hyvin ilman pisteitäkin omaa rataansa eteenpäin.
Hiljaisuudessa on todella makea sana (siis minusta), runon lopettajana sen merkitys vielä korostuu. Kolmet pisteet eivät oikeasti häiritse tai syö mun huomiota muualla kuin tuossa lopussa. Muutenkin falskia liippaava säkeistö! Ehkä todellakin haluat sanoa, että hän voisi olla (tuo kyseinen) minä/kuka ikinä, mutta sekin asia tulee esille toiseksi viimeisessä säkeistössä ja muutenkin pohjustus on niin hyvä ettei juonta tarvitse lopuksi työntää kurkusta alas, ikään kuin varmistavana kertauksena.

Piti vielä sanoa, että hiljaisuudestasi tulee sellaista Katri Helena tai vielä inhottavampaa Vesa Matti Loiri-hiljaisuutta. Ja joku lausuja varmastikin hönkisi todella ärsyttävästi, korostetun mietteliäästi runosi lopun. (Järjetön mielleyhtymä johtuu siitä, että Katri Helena ja Vesa kumpikin hönkivät, mutta eri tavoin.)

4p. muuten pitämästäni kokonaisuudesta (jota en osaa eritellä niin hyvin kuin kohtia, joista en pitänyt)


Eli minun ongelmakohtani:

ehkä hän on lopulta vain
minä, nimetön, tässä hiljaisuudessa...



Tämä on avainruno, ottaen huomioon kaiken mitä olen koskaan kirjoittanut. Tunnustuksellinen muiden runojen suhteen, kaikkien hänien. Ehkä hän on lopulta vain minä ei ikään kuin enää liity edeltävään runoon elimellisesti, vaan siinä kirjoittaja luovuttaa hieman, lipsauttaa tuon lopun. Hiljaisuus on keskeisiä symboleitani, taas ottaen huomioon kaiken mitä olen kirjoittanut. Siis sana joka toistuu useissa runoissani, ja sen merkityksiä ei oikeastaan voi ymmärtää yksitäisen runon kohdalla kattavasti. Jotkin runoni muodostuvat ainostaan tuollaisista symboleista, jolloin runo yksittäin tarkasteltuna on käytännössä mahdoton ymmärtää. Joskus laitan tuollaisia runoja tänne hauskuuttaakseni itseäni. En osaa sanoa noista populaarikulttuurin hiljaisuuksista joihin viittaat, se kaikki on minulle täysin tuntematonta. Vertaan kaikkea vain lukemaani runouteen.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.11 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty