Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Mutta naapurit muistavat

Vaatteet ovat täynnä tahroja
joita hän ei voi nähdä, tavoittaa
mutta naapurit muistuttavat aina
joka päivä että pitäisi tarkistaa
itsensä useammin, täydellinen puhdistus
joskus jotain hiuksillekin, "eivätkö ne ole tiellä?"
kyllä kyllä kaikki kasvaa ja ihmiset
ovat kohdatessaan levottomia kuin
palavat varpuset, "täällä lojuu neuloja"
etsijät lähestyvät koko ajan, heidän
kenkiensä syke, suunnaton sydän
herätys, "mitä sinä siinä teet?" ovet
eivät aukea kun "mitä sinulla on
käsissäsi?" hän ei näe, tai
tavoita, mutta naapurit... muistavat

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

En pääse tähän tekstiin, niin hyvin sisälle kuin aiempiin. Tässäkin on kovasti ideaa, mutta en löydä tarttumapintaa niin paljon. Silti taiten kirjoitettua ja viisasta tekstiä. Siitä 4.pistettä.
Epämääräinen tunne, että sinua seurataan, sinua vahditaan, varoitetaan ja annetaan hyödyllisiä ohjeita, mutta kaikki tämä lämpimästä sydämestä, yhteisvastuusta, ja ymmärtää että kaiki se on aiheellista, vaikka ei itse näe itseään heidän silmillään, luo ristiriitaisen tunteen. Se synnyttää kiusallisen tietoisuuden omasta erilaisuudesta, ja yksinäisyydestä, vaikka tajuaakin toisten hyväntahtoisuuden ja haluaisi ehkä olla huomaamaton, samanlainen heidän joukossaan. Kaunis runo yksityisyydestä ja yhteisön huolehtimisen synnyttämistä paineista. Joskus perhepiirissä tällainen huolehtiminen ja pelko toisen puolesta saa kiusallisia piirteitä. Tiedetään, että tarkoitetaan hyvää, mutta silti haluaisi olla rauhassa.
Millainen meidän elämäntarinamme on. Jos mietimme sitä itse, saamme yleensä kasaan listan aika hienoja kokemuksia ja fiiliksiä vuosien varrelta. Mutta mitä se on, jos kysymme sitä joltakulta toiselta. Aivan liian usein se on naurettavan pikkutarkka lista töppäyksistämme vuosien varrelta. Nämäkö ne ovat, mitä muut ihmiset meistä tallettavat muistoihinsa kuin timantteja! Voi heitä. Sinä runoilet esiin tärkeitä asioita luimistelemasta ihmisyyden pimeillä kujilla..
Hän ei, mutta naapurit kyllä. Auts. Levoton runo, jonka huippukohta minulle "etsijät lähestyvät koko ajan, heidän/
kenkiensä syke, suunnaton sydän". Tämähän on hurja runo.

Erilaisella rivityksellä voisi saada ihmeitä aikaan. Tällaisena kovin levoton.
Hyvä, levotonta kenties tavoittelin.
No, voi, ovatko naapurit kamalia punaniskoja jotka häiriköivät hippipoikaa?

En osaa selittää mitenkään moraalisesti, mutta kierosti pidän naapureita viihdyttävinä siinä miten he keksivät häiritä poikaa ärsyttävillä mutta melko harmittomilla tavoilla. Tietenkin he ovat rasittavia pikkutarkassa, epäoleellisessa kitinässään ja kaiken lisäksi todella epäoikeudenmukaisia, ei siksi että uskoisin hetkeäkään mitä 'naapurit' sanovat, vaan siksi että tilanne noudattaa aika tuttua kaavaa. Ulkopuolelta katsottuna koko asetelma on typerän viihdyttävä juuri siksi ettei siinä ole mitään järkeä (tai onhan siinä oma järkensä). Tiedän, tiedän - 'Kunnon ihmiset' ovat monasti aivan kammottavia kusipäitä. Venla tuo mukaan pelottavamman, laajemman näkökulman siitä, kuinka valvonta ohjautuu näiden kammottavien kunnon ihmisten kriteerien mukaisesti ja kuinka sitä pidetään kuitenkin 'ihan hyvänä asiana'. Luin kesän alussa sanomalehteä, jossa oli pieni artikkeli siitä kuinka on olemassa ohjelma, jonka tavoitteena on tehdä Suomesta Euroopan turvallisin ja epärikollisin maa vuoteen x mennessä. Kuulostaa epätodelliselta, mutta ainakin veljeni näki pikkuartikkelin ja voin vannoa olleeni hereillä. Harmi, etten muista ohjelman nimeä;) No, mä luulen että sellainen tehdään lisäämällä valvontaa, ei tekemällä ihmisiä onnellisemmiksi KOSKA se on kuitenkin 'ihan hyvä asia' meidän kaikkien kannalta. Olet siis meidän tavallamme onnellinen, tai itket ja olet onnellinen.

Kammottavin kysymys tuossa on muuten "mitä sinä siinä teet?", aina yhtä paha tuntemattomaksi mielletylle.

Katson asiaa vähän niinku Marcellon vinkkelistä Fellinin La Dolce Vitassa. Niin kauan kun ne ovat ne ovat melko harmittomia ja viihdyttäviä, ne ovat jotain silmissäni.
yhden kerran "ne ovat" ja anteeksi muutkin typot.
Niinjoo, 4p.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (9 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty