Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Olet jättänyt itsesi yksin

Olet jättänyt itsesi yksin
katsot pientä outoa jälkeä
joka on tummunut jonnekin ihoosi
kuin pieni varjo
kuin varjoja
muistosi
ovat vain sanoja
katsot sormiasi
aivan kuin niiden pitäisi yhä liikkua
nyt ei tapahdu mitään
vaikka haluaisit
olet jättänyt itsesi yksin
edes kone ei enää hengitä puolestasi
ja aivan kuin tumma jälki
aivan kuin se suurenisi
ehkä se ei ole ollenkaan iholla
vaan silmissä
ehkä silmät jäävät
valon ulkopuolelle
ehkä muistot jäävät
katsot huonettasi
edes se ei enää hengitä puolestasi
lopulta katsot vain peilejä
jotka hengittävät
hiljaa
ettei kukaan muu huomaisi
hiljaa
ettei kukaan muu huomaisi


olet jättänyt itsesi yksin




Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Hemmetti, nämä ovat niin voimallisia tekstejä ettei näistä meinaa uskaltaa sanoa mitään, kokee vain omat sanansa mitättömänä piipityksenä. Näillä on jotenkin maaginen ote, niiden muassa on jotenkin pakko kulkea, on luettava loppuun ja on luettava seuraava.. sitten kun on lukenut kaikki, on sellainen informaatiotulva; haluaisi kertoa mielipiteensä mutta ei tiedä mihin tarttua. Näitä pitäisi lukea monta kertaa, ajan kanssa, yksi kerrallaan. Tämä kommentti olisi kai pitänyt kirjoittaa yhteenvetosivulle, mutta aloin kai kirjoittaa tämän runon kohdalle koska tämä runo ehkä vaikutti minuun kaikkein eniten. Jotain, jotain tosi painavaa ahdistusta ja vaikka tämä on erittäin henkilökohtainen, silti tunnelmasta löytyy asioita jotka kokee omanaan. Ja vaikka tämä on hyvin synkkä, minä koen tämän myös jollain tapaa terapeuttisena. Olen vaikuttunut. En kykene sana sanalta erittelemään tekstiä, halusin vain kertoa, että nämä runosi herättivät tuntemuksia. Sinulla on tosiaan mukanaanvievä kirjoitustyyli.
Vahvaa ja tunnelmallista tekstiä. Todella hieno runo. 5.pistettä.
Yksinäisyyttä koetaan usein suhteessa toisiin ihmisiin. Jotkut ovat täysin riippuvaisia toisista, eivät kestä yksinoloa. Kuitenkaan ihminen ei ole koskaan yksin, jos hän hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, vikoineen ja virheineen ja huomaa olevansa olemassa.

Mutta jos usko itseen, ja kaikkeen muuhun katoaa, tuntee vain tyhjyyttä sisällään, eikö se ole lopullista yksinäisyyttä. Mutta se voi olla hedelmällinen tila. Se voi olla uuden alku. Jossain (raamatussa?) kehotetaan unohtamaan itsensä. Uskon, että se on hyvä neuvo. Oma itse voi olla suurin este uuden syntymiselle. Joten ei tämä runo mitään toivottomuuden tilaa kuvaa. Se kuvaa tilannetta, joka valmistaa portin avautumista johonkin uuteen.
Minkähän takia minulle tulee tästä mieleen Pink Floydin Dark Side of the Moon?

Silmien sokea piste, valoton piste laajenee. Muistoista on hävinnyt valo, koska silmistäkin on hävinnyt valo. Kuvaannollisessa mielessä elämä on loppunut. Eliö on sisältä kuollut ja vain kuoret ovat enää jäljellä, jotka nekin hiljalleen rapistuvat. Lause "olet jättänyt itsesi yksin" kertoo toisten ihmisten, ystävien, tärkeästä merkityksestä. Missä minuus alkaa ja loppuu, ellei sillä ole toista johon itseään verrata. Toinen ihminen on kuin peili. Tämä tematiikka oli keskeinen myös edellisessä kokoelmassasi. Peileistähän on puhe tässäkin ja nyt ajatus laajenee sen yhteydessä valon, kuvan ja värien pohdintaan sekä niiden merkityksen analysointiin ihmisen mielen ja identiteetin kannalta. Erinomainen. 5p
Vau.
Nyt on pakko taas uida vastavirtaan. Tiiviimpänä pakettina avautuisi mulle, nyt ensimmäinen fiilis on vain se, että puolet on turhaa jankutusta.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.18 (11 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty