Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Tänään hän katseli

Tänään hän katseli taas seiniään
aivan kuin vain niistä voisi nähdä ajan
tarkasti, jos jaksaisi ajatella
yli hetken, huomaisi varmasti
värien katoavan hiljaa kuin
ihminen, varmasti, varmasti
rakennukset hajoavat ja tavarat
jäävät kaduille täysin alasti
odottamaan uusia seiniä

jotakin mitä oli

tänään hän kävi taas ulkona
katseli ympärilleen peloissaan
etsi sanoja jotka voisivat elää
edes hetken, tänään
hän katseli...




Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Taas todella puhutteleva teksti. Ihailen runojesi rytmiä ja pakottomuutta. 5.pistettä.
Tämä runo kertaa edellisen tunnelmia. Kauniisti kirjoitettu, eläisi yksinkin, mutta kertaamisen tunne on vahva. Se, mitä tässä jo malttamattomana odotetaan, on juuri se uuden syntyminen. On kuin joutuisi seuraamaan synnytystuskia. Uusi runo on tulollaan, mutta... mutta, koko ajanhan se on jo näkyvissä! Mitä tämä teksti tässä on muuta kuin runoa. Joskus olemassaolo on niin huomaamatonta, että sitä ei huomaa. Etsii ja toivoo sellaista, mikä on jo olemassa.
Identiteetti laajennetussa mielessä: seinillä on kuvia eli muistoja sekä (toisinaan) itsevalitut tapetit, seinät muodostavat tässä kuvaannollisesti minuuden rajat sekä analogisesti ruumiilliset rajat ja niitä peittävät vaatteet, tyylin. Identiteetti haihtuu kun nämä seinät jäävät paljaiksi ja koko ihminen häviää konkreettisesti, kun nämä seinät häviävät. Ehkä meistä jotain jää. Jonkin takkimme ostaa joku kirpparilta. Joku tenava haluaa ehdottomasti itselleen yhtä tyylikkään kampauksen kuin meillä oli :)

"jotakin mitä oli

tänään hän kävi taas ulkona
katseli ympärilleen peloissaan
etsi sanoja jotka voisivat elää
edes hetken, tänään
hän katseli..."

Kun kaikki ihmiset ovat poissa, jotka tarinamme tuntevat - tietävät miksi meillä on joku tietty pinssi ja jokin tietty tyyli - olemme ulkona vailla tarinaa. Silloin olemme ulkona kuin olisimme alasti. Meitä katsotaan pitkään, eikä ymmärretä.

Tämä on myös loistava runo.

Runojasi on helppo lukea, jopa niin helppo että joudun tosissani yrittämään olla heti hengästymättä ja keskittyä enemmän sen sanottavaan, pieniinkin sanankäänteisiin. Tämäkin runo soljuu niin helposti ja luonnollisesti eteenpäin. Rytmi on löytynyt. Sanat ovat oikeat. Niin. Omat sanat loppuvat kesken runojesi jäädessä tajuntaan.
Sonja on jäljillä. Runo liukuu omaa mieletöntä tahtiaan eteenpäin, mutta heti loppuun päästyään on unohtanut mitä luki...mikään säe ei ole vielä lyönyt lekalla niin, että olisi tehnyt mieli jäädä pohtimaan. Jatketaan...
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.88 (8 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty