Varjot kuin linnut

En kirjoita enää, älä sano että pitäisi
sulje silmäsi
      hiljaa, iho ei vastaa
valo on kaukana
     varjot muuttavat
        kuin linnut
          hieman lähemmäs
mitä sinä haluat?
en kirjoita enää
      älä sano että pitäisi

         vielä tavata

      pimeä

           sulje silmäsi

      en kirjoita enää

      iho ei vastaa

      varjot

      kuin linnut

Edellinen työ

Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

Seuraava työ

Reunahuomautuksena toinen runo, jossa on yksi sama lause, lopussa:

Kylmä tulee seinien läpi, enkä minä voi hengittää. Hengittää, kuten olisi tarkoitus hengittää. Eräs nainen kertoi minulle, että he tietävät mitä tekevät, että heidän varmuutensa on pitävää, että se ei hajoa, jos sitä koskettaa. Kylmä koskettaa minua, jokin hajoaa, jokin tunne. Sellainen tunne, joka on paniikin tiellä. Mutta en tiedä sen nimeä. En tiedä mitä tapahtuu. En kirjoita enää.
-Niko Nuutinen

Annetut kommentit

Ihme, ettet ole vielä julkaissut(?) Sen verran tasokas tämäkin runo on. Kaunis lopetus. 5.pistettä.

Kirjoittaminen on elämää. Joskus tulee tunne, että sen täytyy loppua, kuolla, niin kuin kaikki muukin elävä kuolee. Tulee pelko, että kirjoittaa kuollutta tekstiä. Mutta tässä runo on vielä elävä. Se on pelko, jolla se yritetään tappaa. Mutta tahdotaan selvästi, että runo kuolisi kauniisti. Sen se kyllä varmaan tekisi, ellei tappoase olisi väärä. Kauneudella tuskin runoa voi surmata. Kauneudesta saa sisäistä mielihyvää ja se lisää elämänhalua. Runonkin, toivottavasti.

Kuin lähemmäs hivuttautuvat korppikotkat. Väkevä runo. Samaa tematiikkaa kuin aiemmissa, joten enempää analysointia tämä ei enää tarvitsekaan. Tähän mennessä paras kielensä ja rytminsä puolesta. Sisällölle taas aiemmat runot tässä kokoelmassa ovat olleet kuin johdantoa, joten vaikutus on täydellinen.

Hienoa rytmitystä! Tämä runo on luotu luettavaksi ääneen. Kaunista.

Taas sama fiilis. Tunnen itseni kovin erilaiseksi tässä porukassa, kun ei vaan uppoa nämä laivat minun merelläni.
Tässä kohtaa voisi kuvitella, että kokoelma päättyy. Niin ei kuitenkaan ilmeisesti vielä tapahdu.

Tämä runo on maaginen lintu, en saa otetta mutta se kiehtoo. Muutenkaan en kykene analysoimaan näitä, tartun enemmänkin tunteeseen minkä runo herättää ja se on taas niin epämääräistä että sitä on mahdoton laittaa sanalliseen muotoon. Eikä koskaan voi tietää mitä runoilija on tarkkaan ottaen tarkoittanut.

Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet


1	2	3	4	5
ka. 4.5 (10 ääntä)