Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

kirje futuristisesta kalastajakylästä

hei venevajan hetekalla nukkuva uninorppa
lue ohjeet mikäli nimesi on vaihtunut
eikö kuulosta tarinalta jossa on n vuotta myöhemmin -kohta
ja parran kasvattanut elämänmuutos

tämä on koherentti kirje lähitulevaisuudesta
tai progelevyn loputtomiin jatkuva päätöskappale
kuten minä tätä mieluummin kutsun
vieressäni tummaihoisen bb-egilin kaksoisolento
soittaa sähköurkuja ja pikseliboa kiemurtelee seinää vasten
käärmeen lumous ja apinoiden vallankumous

tiedän mitä hymyilet
juha vuorisen runokokoelmien kokoelmaa äänikirjana
salmenniemi {v. s.1983 jne.} kahmii {viirata että:} palkintoja {;lol}
taidan olla sanojani lyhyempi mies enkä ammu
aivojani sähkökatapultilla kuuhun

kiertäessä avautuu loputtomasti uusia suuntia
ylihuomiseen ja matkalaukku-unelmia
tämä kalastajakylä on nimeltä joka meinaa valaan naurua
viihtyisä jos ei ota maailmaa liian vakavasti
kuvittele paikka jossa lapset haaveilevat hattuhyllytelineestä
tämä voisi hyvin olla sellainen
kadulla kulkee vihreitä pieniä miehiä ja 14-vuotiaita femme fataleja
puiston abstrakti patsas näyttää mika halvarilta

muistan sinun kolme neuvoasi junalaiturin hernerokkisumussa
hanki laadukkaat kengät ja hyvä tyyny &
muista juoda riittävästi vettä &
aina kun meinaat tarjota drinkin purista naisen takapuolta
aina kun meinaat puristaa hänen takapuoltaan
tarjoa naiselle drinkki
en ole noudattanut niistä yhtäkään kuin ajoittain sattumalta
mutta olit oikeassa mutta
minulle menee silti varsin mallikkaasti

saatan kertoa samassa virkkeessä
että elän vauhdikkaan vaarallista elämää
ja että olen taantunut antropologiseksi romantikoksi
kuuntelemaan seesteistä keski-ikärokkia ja syömään vihanneksia
satunnaisia viskin lemuisia kahvipuheita naisia ja onnistumisen tunteita
kiemurtelevia tarinoita ilman loppuja
iltaisin juon laimeaa tarjousolutta ja väritän ideavihkoa
haaveilen salaa merkittävän kirjailijan urasta

niin muistatko vielä sen helsingin reissumme
oli se kuu kun viinipaastosit ja paatostit oikeista arvoista
sen kuinka ei tiennyt mihin suuntaan
kellaripubissa katsoisi ettei olisi haastanut riitaa
humalaisen puheen slangi oli neptunuksen teinien tulkkiohjelma
ja minä kaadoin tuoppini avantgardistiseen muovitakkaan
jossa ei ollutkaan päällystasoa
ja muistatko sen tomaattiviskin ja maalauksen naisen
jonka kasvot ovat likaisenvalkoista suttua

olen löytänyt hänet ja hänellä on kasvot
sievät mutta ei pysyvää nimeä
miten puhua kuulostamatta kiinnostuneelta tai isälliseltä
se on jokaisen polven ongelma
hänellä on hiuksissa miami vicea ja ehdottava hymy
johon ei koskaan ole sopiva hetki vastata
tapana nauraa ja sanoa ettei mikään ei ole aiheuttanut
niin paljon pahaa kuin usko hyvään

samassa unessa jossa oli keltaisia ilmalaivoja ja ilmavaivoja
samassa unessa jossa nain tummaihoista leipuria
näin mitä luultavammin jumalan
hän oli härmistynyt leveästi hymyileväksi orangiksi
jolla oli darwinpulisongit mustat aurinkolasit ja havajipaita
en muista tarkalleen mitä juttelimme
mutta jotenkin se kaikki
liittyi sinuun ja kierkegaardin korvapaleltumaan

vaikka näppäimistöllä kirjoittamisessa
ei ole mustekynän runollisuutta
minusta tuntuu että ikään kuin päästäisin sinut karkuun
jos pysäytän tekstin ja lähden tästä
ostamaan parhaita lohkoperunoita ja mehutiivistettä

täällä tuntee olevansa kuten kuka tahansa
niin hyvässä kuin pahassa
ajatuksen maapallon pannukakkumallista ja maailman laidasta
vahvempana kuin missään muualla
hitchcockin linnut ulostavat autojen tuulilaseihin
meren tuoksussa juuri nyt elävä historia ja satamakoneiden natina
enid-blyton-romantiikka ja tuuliturbiinien äänetön hengitys
tuulikellona soiva rappiohammastokarikko

ruumis on tapana kääriä mattoon
aallonmurtajalla kuumeisen muiston tuoksu
horisontissa huominen päivä ja reunan yli tippuva aika
tähän sinulla on vielä niin pitkä matka

merkitykset ovat vasta syntymässä

kaikki tietävät miten tuoremehu loppuu
lopulta nestekartonkipurkkiin jää tippa tai kaksi mutta elämä
yksi sen pituinen tarina ja niin monta loppua mistä valita
sitä joka kerta kävelee vielä seuraavaan mutkaan
päässä maaston piirteitä mukaileva tie ja tien päässä piste

riisu varvassukat keitetään minttukaakaota
ammutaan laskuhumalassa sinisiä lintuja pistooli kiinni
ruskeapuisen television pölyisessä lasissa




Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Keijo Kuuttio

Annetut kommentit

Näissä runoissasi on jotain syvän elokuvamaista leikkauksellista viisautta. Enpä sano sitä enää imelämmin. Lässytän lisää yhteenvetoon. Viisi.
Minusta tämä ei enää pysy kasassa. Alun muistakin kokoelman runoista tuttu absurdismi pelastaa paljon, mutta sitten menee toistoksi. Jostain kumman syystä tästä tulee mieleeni Antti Nisosen runot. Hämmentävää. Itse asiassa tarkemmin ajatellen muutamastakin tämän kokoelman runosta tulee Nisonen mieleen! Tälle "vain" kolme pistettä.
Tämän poimin osoitukseksi tämänkertaisten runojen uudistumisilmiöstä tässä runossa:
"täällä tuntee olevansa kuten kuka tahansa /niin hyvässä kuin pahassa /ajatuksen maapallon pannukakkumallista ja maailman laidasta /vahvempana kuin missään muualla/ hitchcockin linnut ulostavat autojen tuulilaseihin /meren tuoksussa juuri nyt elävä historia ja satamakoneiden natina /enid-blyton-romantiikka ja tuuliturbiinien äänetön hengitys /tuulikellona soiva rappiohammastokarikko " Muutosta on se, että keskushenkilöstä on siirrytty kuvaamaan enemmän jo myös kansainväliseksi muuttunutta Suomea. Toki keskushenkilö runon alkupuolella pitää pintansa omine jo tutuksi tulleine juttuineen.
Minustakin tämä ehkä jo vähän liiaksi hyppelee asiasta toiseen, mutta se on tietysti makuasia.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 3.75 (4 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty