Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 

Buddha Helvetissä

Kun Buddha kuoltuaan joutui Helvettiin, hän heti hyväksyi sen kaiken. Aivan ilmeisesti siinä hänen edessään nyt seisoi Pyhä Pietari ja nämä olivat Taivaan portit: hänen edessään suljetut. Hän oli siis ollut väärässä, mutta ei se mitään – ei Buddha ollutkaan koskaan samaistunut ajatuksiinsa. Turha tarrata maailmankuvaan totuuden äärellä.
     Pyhän Pietari tutki kirjasta hänen syntejään. Buddha oli muuten moitteeton, mutta häntä ei oltu kastettu kristityksi. Siksi hän joutui samaan paikkaan kuin Sokrates ja muut moitteettoman elämän eläneet filosofit, puutarhaan Helvetin ulommaiselle piirille.

Ensimmäistä piiriä asuttivat hyveelliset pakanat, joiden rangaistuksena oli ikuinen Jumalan kaipuu. Mutta Buddhalta ei puuttunut mitään – ei hän enää osannut kaivata edes Jumalaa, kun oli havainnut tyhjäksi halunsa. Buddha opetti Helvetin asukkaita meditoimaan ja harjoituksella voittamaan kaipauksensa – mitäpä se auttoi, että murehti sellaista mille ei mitään mahtanut. Ja eikö tämä paikka jo poistanut kaikki metafyysiset epäilyt ja ollut päätös Jumalan pitkälle hiljaisuudelle.
     Buddhan ja filosofien välille heräsi vain yksi riita. Filosofit kertoivat Helvetin syvemmistä kerroksista, joihin pahantekijät oli tuomittu – mutta Buddha ei uskonut pahuuteen. Niinpä hän päätti lähteä itse katsomaan, oliko näiden ihmisten rangaistus oikeitettu. Olihan hän ollut väärässä jo yhdessä keskeisessä asiassa, joten ehkä hänen oli syytä korjata myös muita mielipiteitään.

Syvällä Helvetissä oli tulinen järvi, jossa syntiset paloivat ikuisesti elävässä tulessa. Buddha astui rohkeasti tähän tuleen, sillä hän näki, ettei se kärventänyt ketään poroksi. Jos ruumis säilyi tulessa vahingoittumattomana, mitäpä sitten pelätä, ellei kipua – ja kipu oli vain ruumiin varoitusviesti mielelle. Helvetissä ruumis ei enää ollut kuolevainen, mitäpä siis välittää kivusta?
      Buddha käveli tulimeren lävitse ja opetti ihmisille, ettei vaaraa ollut. Mutta ihmiset olivat jo ehtineet huutaa ja kieriä tuskasta, eivätkä he kestäneet sitä häpeää, että heidät oli nähty sellaisessa alennustilassa. Niinpä he eivät tahtoneet huomata Buddhaa, joka tyynesti hymyili heille, vaan sulkivat silmänsä.
      Buddha näki, ettei tuli noussutkaan maasta vaan ihmisiä poltti heidän oma pelkonsa ja häpeänsä. Omalla rauhallisuudellaan Buddha sai heidät vain tuntemaan yhä suurempaa katkeruutta. Entistäkin raivoisammin he jatkoivat valituslauluaan, kuin olisivat toivoneet, että se olisi kantautunut elävien korviin asti. Ylpeinä he odottivat, että Jumala myöntäisi virheensä ja vapauttaisi heidät, vaikka Jumala oli heidät jo armahtanut. He olisivat vain voineet kävellä pois, mutta eivät tahtoneet kuulla, että heidän pitkään jatkunut kärsimyksensä oli kaiken aikaa ollut voitettavissa vain pelkällä asennemuutoksella.

Seuraavassa Helvetissä oli ampiaisia, jotka kaikkialta syöksyivät kimppuun ja pistivät. Buddhaa kävi ampiaisia sääliksi, kun ne vihan yllyttäminä syöksyivät omaan kuolemaansa. Mutta pian Buddha huomasi, että Helvetin ampiaiset eivät menettäneet pistintään ja henkeään vaan saattoivat pistää uhriaan useita kertoja, jopa loputtomasti. Niinpä Buddhan ei tarvinnut tuntea huolta ampiaisten puolesta ja hän lakkasi juoksemasta karkuun.

Lopulta Buddha löysi tiensä Helvetin pohjalle ja itse Saatanan luo. Saatana näytti yksinäiseltä ja ahdistuneelta. Niinpä Buddha lähestyi Saatanaa, vakuuttaen, ettei pirun tarvinnut pelätä. Saatana raivostui sellaisesta julkeudesta ja repi kappaleiksi Buddhan ruumiin. Buddha ei samaistunut käsiinsä tai jalkoihinsa, ja niinpä se ei haitannut, että ne revittiin irti. Saatana suuttui nyt entisestään ja repi riekaleiksi myös Buddhan mielen.
      Mutta ei Buddha ei samaistunut mieleensäkään, ei muistoihinsa, ei opinkappaleisiinsa. Perkele repi irti kaikki Buddhan ajatukset, mutta ei löytänyt niistä mitään muuta kuin tyhjyyttä. Näin perinpohjin ei ollut Perkele ketään repinyt, ja vasta nyt hän huomasi, ettei ihmisen sisällä ollut mitään minuutta, tyhjyyttä vain. Miksi kukaan oli lähettänyt Hänen luokseen sellaisen tyhjän säkin!

Buddhasta ei ollut mitään jäljellä, kun Helvetin portista astui sisään Buddha. Se ei ollut sama Buddha eikä myöskään toinen – se oli yksi ja samalla toinen. Senkin Perkele repi kappaleiksi.
     Mutta hyödytöntä oli vastustaa Dharmaa, kun aina jossain joku toinen oivalsi saman ja tuli siksi yhdeksi ja samaksi Buddhaksi – joita saattoi olla vaikka kuinka monta yhtä aikaa.
     Perkele hämmentyi niin, että päätti kuunnella mitä seuraavalla Buddhalla oli sanottavaan; jospa se sillä tavoin lähtisi tiehensä.

Silloin Buddha alkoi raivota Pirulle, ja uhkasi tappaa! – mutta Saatanalla ei tietenkään ollut mitään pelättävää Buddhan osalta, joten hän saattoi huvittuneesti katsoa Buddhan raivoamista. Buddha riehui ja kirosi keuhkojensa voimasta, heitteli Perkelettä kivillä ja uhkaili, haukkui hampaat irvessä ja naama punaisena, vaati kostoa ja rähinöi - kunnes Perkele näki vihassa saman tyhjyyden, jota Buddha oli ollut täynnä.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Juho Nieminen

Annetut kommentit

5p, alkaa mennä kyllä jo vähän ajattelukyvyn äärirajoilla
Se, joka on lukenut Danten helvetistä, on valmis allekirjoittamaan tämän jutun riemumielin. Niin erikoinen paikka se on, siellä pelataan korttia ja keskustellaan sivistyneesti. Ja tulijärvessä voi käydä uimassa, jos palelee. Upoksiin sinne joutuvat vain kaikkein katalimmat murhaajat ja muut syntisäkit. Mutta tämä kertomus Buddhan ja Perkeleen voimainkoetuksesta on ilotulitusta! Hienoa, Juho!

suurenmoinen lopetus ja syvällinen novelli muutenkin. hienoa. 5p.
Mielenkiintoinen eri ajatusmalleja (vältellään "uskontoja") huoletta ristisiittävä kirjoitus. Tuloksena on kokonaan omanlaisiaan ajatusuria, joista riittäisi useammallekin filosofille, hengenmiehelle ja taiteilijalle askaretta. Lukemisesta väistämättä seuraavista unettomista, kattoon tuijotetuista öistä viisi pistettä.
Tässä paistaa taolainen ilkikurisuus buddhalaisuutta kohtaan :) Virtaavan veden voittamaton periaate. Ehkä syvällisin näistä kaikista.
Tämä teksti toimii mielestäni loistavana osoituksena siitä, että tunnelmaa ja fiilistä pystyy luomaan ilman adjektiivitulvaakin. Tätä lukiessani näen tasan tarkkaan, miltä Helvetti Buddhan ympärillä näyttää. Kun vielä tarina kehysten sisäpuolella on lähtökohdiltaan kiehtova ja ajatuksia herättävä, niin ei voi tälläkään kertaa muuta kuin nostaa hattua ja antaa täydet pisteet.
No tämähän oli ihan silkkaa timanttia.
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4 (10 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty