Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Mies

Kävin terapiassa ja sain ristiriidan:
minun on luovuttava halustani luovuttaa

Ennen otin käteeni kiven joka oli kuollut
silti iloitsin lennon kaaresta joka siinä vielä oli
jokin minussa eli ja näin aikomuksen kaikessa

Kunnes sinä otit kuoleman pois esineiltä
näytit aidat enkä minä vieläkään ymmärtänyt
mikä aina olisi väärin
Katsoin ohitse kun maailmankuvia
pinottiin hattuun
enkä erottanut särmääkään puhtaasta totuudesta

Ehkä minussa ihmisenkasvot
jotka jokaisella piirteellään kantavat surua
jähmettyvät vuosista koittamattomaan onneen
näyttääkseen minulle mitä olisi voinut

Olen vieläkin samoissa silmuissa
jos kuljen tämän loppuun niin
loppu kai tulee, minä tulen
ja kerron itseni itselläni
kunnes olen ehjä luku
Se tie on minussa jo.

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle

-Aino Auranen

Annetut kommentit

5p, tämä on aivan mahtava teksti, tässä on se henkilökohtainen lukijaa koskettava ote, joka mielestäni edellisestä hieman puuttui. Ei sinänsä uraauurtavinta runoutta tämäkään, mutta sarjassamme aina toimivaa, ajatonta. Kuin Juicen biisit tai Saarikosken runot, siis se ilmaisun selkeys. Tyylit muuttuvat aikakausien myötä, mutta tämä tämmöinen tulee aina aika ajoin esiin aikakaudesta riippumatta.
kaunis ja pohdiskeleva runo, pidin kovasti erityisesti tuosta 'silti iloitsin lennon kaaresta joka siinä vielä oli
jokin minussa eli ja näin aikomuksen kaikessa'
Hienosti sanottu, kuten kokonaisuuskin yleensä.

Sori etukäteen, että avaudun tässä sivuaiheesta, mutta tuntuu pakottavalta kommentoida yhtä juttua.
Mielestäni on väärin koko ihmisen ajattelua ja henkistä kehityskaarta kohtaan, että lokeroidaan kirjoittamisen vapauskin 'uranuurtavaan' tai sitten tylsään ja aiemmin nähtyyn. Miksi tämänkin alueen pitäisi kasvaa ja uudistua eksponetiaalisella kasvulla kuin jonkin markkinatalouden? (samaa toitotetaan kaikessa muussakin nykyisin)
Mielestäni tärkeintä on, että kauniit ajatukset, mietteet ja pohdinnat säilyvät ja tulevat ulos eri tavoin ajasta riippumatta ja saavat aikaan reaktioita ja ehkä ratkaisuja monenlaisiin kysymyksiin.
Tämä on aikasta hieno runo. Alkuosio aivan loistava, mutta kun käännytään lopetukseen menee vähän jankkaamiseksi. 4p.
Jotensakin himmeän sävyinen.. Ja saisi ehkä vähän tiivistää. Hyvä ajatus tuo lennon kaari kuolleessa kivessä. Siitä saisi kehiteltyä jotain pitemmällekin. "Maailmankuvia pinottiin hattuun" ei toimi, eikä sovi koko runoon.
Alku on edellisen tuntua - jotenkin turhan maalailevaa. Loppua kohti kuitenkin tunnelma tihentyy ja runo vahvistuu. Viimeinen kappale kerrassaan upea. Kokonaisuudelle vahva nelonen.
"Miksi tämänkin alueen pitäisi kasvaa ja uudistua eksponetiaalisella kasvulla kuin jonkin markkinatalouden?"

Vastattavaksi tarkoitettu kysymys? Vastaan joka tapauksessa: Siksi koska maailmankaikkeudessa ei ole rajoja. Markkinatalouden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, ellei sitten haluta nähdä markkinatalouden vastakohtana totalitääristä, hieman vinksahtaneen diktaattorin hallitsemaan järjestelmää, jossa rajoitetaan ilmaisunvapautta ja kaikkea mahdollista muutakin. En viittaa Neuvostoliittoon, koska Neuvostoliitto oli kaikista ikävistä lieveilmiöistään huolimatta myös täynnä hienoa korkealle vietyä kulttuurista ilmaisua, taiteellista kasvua ja kehitystä. Viittaan pikemminkin ehkä 70-luvun tyylin Kamputseaan tai Ugandaan. Niissä onnistuttiin kyllä melko hyvin kasvu ja uudistuminen pysäyttämään ja jopa taannuttamaan koko yhteiskunta.

Markkinataloudesta vielä, siinähän me elämme. Ei kai sille mitään voi. Sen kanssa pärjää niin kauan kuin se ei muutu räikeäksi riistoksi ja vaihtoehtoinenkin systeemi on historian valossa ollut melko vaikea toteuttaa. Paras olisi varmasti jonkinlainen sekatalous, jossa markkinatalous voisi olla olemassa pienimuotoisesti ja säädeltynä, mutta ihmisille taattaisiin kuitenkin taloudellinen perusturva. Itse asiassa Suomi on lähempänä sellaista järjestelmää kuin suurin osa maapallon maista, ymmärtääkseni.

Eli ei tässä mistään "lokeroinnista" ole kyse, ainakaan minun puolestani. Sattuu nyt vain olemaan niin, että tietyt asiat pysyvät ja tietyt asiat taas muuttuvat. Olisi aika hirveää, jos kaikki pelkästään pysyisi tai muuttuisi.
Minusta hyvin samoja tunnelmia kuin edellisessä, kuten nimikin jo kertoo: siitä sillasta joka puuttuu kahden eri ajattelun väliltä.
Nisonen, ajattelinkin, että vedät tämän ihan mustavalkoiseksi 'riistäjät vs. ilmaisunvapaus'-meiningiksi. Pyrin kommentillani juuri puolustamaan vaan jokaisen omaa vapautta kirjoittaa, eikä rajoittaa sitä. Minusta vaan sellaisella ilmiömäisyyteen ja 'wow-efektiin'- kannustavalla ajattelutavalla ulkopuolisten taholta voi olla kelle tahansa taiteilijalle, niin muusikolle ja runoilijallekin lopulta huono vaikutus, ehkä tuhoisa. Ei ole uutinen, että luovuus ja henkisen voimavarat kokevat loppuunpalamisen alle 30kymppisenä monien lupausten kohdalla. En tarkoita, että se olisi Ainolle sellaista, en tietenkään, vaan mua risoo tämä yleinen mentaliteetti, ettei jokin sanoma olisi enää yhtä arvokasta, jos se on jollakin tavoin aiemmin jo sanottu/nähty. Loppujen lopuksi, runot ovat jokaisen henkilökohtaisia 'matkoja päässä', jota ei mielestäni saisi painostaa vääntämällä jonkin trendin tai yhteiskunnallisen suuntauksen jakoavaimella tiettyyn suuntaan (ellei tekijä itse sitä erikseen halua).
Kirsin kanssa samaa mieltä. Sitä paitsi hyvä runo ei kaipaa kenenkään hyväksyntää ollakseen hyvä runo. Se joko on sitä itsekseen, tai ei ole. Tämä runo on. 5p.
Ennustan Ainolle hyvää tulevaisuutta runoilijana, jos hän jatkossakin säilyttää herkkyytensä ja kykynsä nähdä.

Hyvä runo, mutta nimen pitäisi olla Nainen, koska tässä pohdiskellaan asioita niin tyypillisen naiselliseen tyyliin. Eli mistään ei oikein tule valmista:)
:D
tämä on hieno. varsinkin tuossa toisessa säkeessä on sitä.

kiitos JPML!
Tämä mies on varmastikin terapeutti :) Pidin myös tästä, tosin edellisestä ehkä vähän enemmän. Vahva lopetus.
Mies ei kyllä ole terapeuttia nähnytkään (saisi kyllä tavata sellaisen!)
Mutta kiitos paljon Minna-Maarit :)
Piru tää on hyvä.
huh, heti alusta veti mukaansa. Loistava oivallus ensimmäisessä kahdessa säkeessä. Muutenkin tuntuu niin valmiilta, näitä on helppo lukea, koska näissä näkyy luontainen taitavuus ja konstailematon, itseään kiertelemätön uskollisuus omaan itseen. Tulipa monimutkainen lause. No 5p tällekin.
Vau, tykkään kovasti. Upeita oivalluksia upeasti kuvattuna. Vaivatonta, mutta saa ajattelemaan paljon. Luin uudestaan. Ja vielä. Ja tajusin, että mitä tässä löpisen. Tämä on upea.
Loistava. 5p.
Thank youuu. 5p.
"hyvä runo ei kaipaa kenenkään hyväksyntää ollakseen hyvä runo. Se joko on sitä itsekseen, tai ei ole."

Kaipaapas. Kuka niitä siellä pöytälaatikossa lukee, kun ei edes kirjoittaja itse niitä sen laatikon kannen läpi näe? Runouden on aina pakko olla sosiaalista toimintaa siinä määrin, että joku lukee niitä runoja, muutkin kuin tekijä. Tarvitaan aina joku määrittämään runon hyvyys, muuten se on pelkkiä merkkejä ruudulla. Ihan sama kuin tuolla jossain kasa tiiliä, joita emme näe. Onko se joku runo? Ei varmasti ole, ennen kuin joku näkee sen ja sanoo, onko se hyvä. Kirjoittaja kirjoittaa runon, yleisö "tuomitsee", mutta ilman kirjoittajaa ja yleisöä runo ei edes ole olemassa.

Ei täällä maailmassa ole mitään todellista vapautta, eikä pidäkään olla, koska vapaus on lähtölaskenta kohti kuolemaa. Jos haluaa kehittyä taiteilijana, on paras kehittää tyyliään siihen suuntaan, että joku siitä pitää. Jos on taiteilija päättänyt, että se joku on taiteilija itse, eikä yleisö, niin eihän siinä mitään pahaa ole, mutta ei kyse silloin vapaudesta, vaan taiteilijan itse itselleen asettamista rajoitteista.

Asetamme koko ajan rajoitteita itsellemme ja muille ja se on aivan luonnollista. Vapaus on luovuttamista ja lepoa ja vapaus voi olla joskus terveellistä, ainakin öisin nukkuma-aikaan, mutta totta puhuen vapaus ei ole kovin tuottoisaa ja ollakseen taiteilija, pitää tuottaa jotain.

Mutta tämä on arvioitu hyväksi ja tuotteliaisuuden tulos, joten mitään hätää ei ole!
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.17 (23 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty