Parahin Aukea.net sivuston käyttäjä. Apuasi kaivataan. Ole hyvä ja käy lukemassa viesti Aukean tulevaisuuden näkymiin liittyen
Etusivu - Info - Palaute - Haku - Arkisto - Keskustelu - Yhteisöt - Teemat Valokuvaus | Muu kuvataide | Kirjallisuus
aukea.net/kirjallisuus
Rekisteröidy - Salasana unohtui? - Kirjaudu sisään 
Aikojen parhaat

Huoneettomuus, etäisyys

Hän kiertää
Runosi ovat harvinaisen varhaiskypsiä
ei sano: olet lahjakas ja herkkä

minun tyttärestäni kasvatettiin kuuliainen
ei sano: olet nuppuni ja multani

hänen tuolinsa Aaltoa vainaata
ei: kävele niiden luokse, tartu harteisiin

mutta nyt on aika näyttää vaimoni huone ja taulu
ei näe: tyttären yksiö yhtä huonetta

Edellinen työ Näyttelyn etusivulle
Näyttelyn yhteenvetosivulle
Seuraava työ

-Aura Nurmi

Annetut kommentit

Tämän merkitys jää arvailujen varaan, mutta arvailuni miellyttävät minua ja pidän tästä.
Onpas viisasta tekstiä. Tulee olo, että olen liian tyhmä lukemaan tätä. Tässä on mielestäni monia tasoja. Luulen kuitenkin kolmannella lukukerralla saavani tästä niskalenkin. Hyvä runo, kiehtova. 4.pistettä.
Toisto ehkä hieman häiritsee, mutta tämä on jo pitkälle harkittua runoutta ja silti pysytään rehellisyyden ja aitouden tällä puolen, ei venytetä ärsyttävän oppineeksi.
Jää ehkä hämärään tämäkin, mutta uskon, että useammin lukemalla avautuu paremmin.
Odotukset ja toiveet eivät aina kohtaa päämääränsä, tai muuntuvat matkalla toisenlaisikisi kuin haluaisi. Huonekalujen elollistaminen tuottaa tässä hauskan mielikuvan.
Jotenkin tämä runo kääntää ajatukset isä- tytärsuhteeseen. Isä on ylpeä tyttärestään, mutta ei ilmaise hellyyttä, jota tytär odottaisi. Hän esittelee uutta kotiaan tyttärelleen ja osoittaa huonekaluja, mutta tämä toivoisi, että isä huomaisi mieluummin hänet. Ja tuo loppu jatkaa samaa linjaa. Avaraa, monihuoneista (?) kotiaan esitellessään hän unohtaa, että tyttärellä on vain yksi huone. Jokaisella on kuitenkin tilan ja avaruuden tarve sama, ei se riipu asujien määrästä.

Runo kertoo paljon, mutta jättää sanomatta sen, mitä ei katso tarpeelliseksi. Runot ovat usein sellaisia. Ikään kuin ne ajattelisivat, että näkekööt itse. Ehkä ne ovat oikeassa.
Kerrankin mää löysin sulta runon, josta en tykkää. Saavutus sekin :). Ehkä johtuu tuosta "hänestä", mun mielestä monet runot menee vähän pilalle kun sanotaan "hän". Ojee naks.
Tää on varmaan silti tosi hyvä, joten en pisteytä.
:D Yritin realismia ja luin Risto Ahtia. Koitin sitten olla Älykäs.
Eka säkeistö on pikkuisen lattea, mutta loppu runo on isoisen kohoava. Tämä on fiksu ja herkkäkin, muodossaan toimiva.
mahtava runo. Oivaltavasti kirjoitettu ja mieletön lopetus. Etenkin "ei sano: olet nuppuni ja multani" sytytti minut. Nuppu ja multa jotenkin toimii keskenään. Tulee jänniä assosiaatioita mieleen. 5p.

Etäisyys näkyi kolmessa ensimmäisessä säkeistössä. Vaikutti jokseenkin surullisen inhimilliseltä; Välitön tunteiden ilmaiseminen tuntuu olevan pirun vaikeaa. Noissakin kolmessa säkeistössä on jonkinlaista pakotetun hillittyä sulkeutuneisuutta. Johtuuko se sitten siitä, ettei uskalleta ilmaista tunteita suoraan vai ei yksinkertaisesti haluta (etäisyydestä johtuen.) Neljäs säkeistö keikautti veneeni nurin, sillä sen varmaan pitäisi olla jonkinlainen kliimaksi tai avain runon sanomaan, mutta minua sen vain hymyilytti, sillä oma yksiöni on käytännössä yhtä huonetta :) Omakohtainen kokemus siis hieman latisti runoa, olen siitä pahoillani. Tunnelma kuitenkin vaikutti. Tuli jokseenkin alakuloinen mutta empaaattinen olo, tai jotain.
Pidän tästä rakenteesta. Tämä on melko epätyypillinen runo kun vertaa muihin kirjoituksiisi, mutta vaihtelu virkistää, sano! Varjopuolena on tosin se, että tästä paistaa hieman läpi se, että et ole ihan luonteva tämän tyylin parissa. 3p.
kiitos.
Mahtava runo, jossa on paljon sanomaa taas. 5p.
Alku johdattaa persiilleen, se viettää liiaksi siihen että kirjoittaja nyt jälleen huokailee asioita oman elämänsä kautta...siis sellaista runoseteltua päiväkirjaa. Mutta jatko on toista maata, ja Janin tavoin tunnen itseni tyhmäksi tämän edessä. tässä on jotain tahallista ja tahatonta (koska olen uskossa, että runon merkitykset ovat sekä kirjoittajan että lukijan luomia tai mielen löytämiä...ts. lukija löytää paljon sellaistakin mistä kirjoittaja on täydellisen tietämätön, itsekin, sellaisia ne runot ovat, itsepäisiä ja astiassa pysymättömiä) Hyvä runo, ja hyvä runo salaa ja paljastaa merkityksensä kuin nainen sopivassa iltatunnelmassaan.
huhu. muuta ei voi sanoa.
mahtava 4p!
kerrassaan mahtava
Kiitos...
Kommentointi sallittu ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille.

Annetut pisteet

12345
ka. 4.06 (18 ääntä)

Kaikki teokset © tekijänsä - luvaton käyttö kielletty